Nousimme Mikan kanssa klo 05:00. Keitimme satamassa pullollisen kahvia ja toisen vettä. Ruotsin lippu nousi saalinkiin ja köydet irtosivat klo 05:30. Samoihin aikoihin Marjaniemestä irtosi myös saksalainen kookas teräsvalmisteinen purjevene ja joka suuntasi etelään. Samaan suuntaan lähtenenyt teräsrunkoinen moottorivene oli todennäköisesti suomalainen, lippua sillä ei ollut. Me suuntasimme Perämeren yli kohti Piteåta. Matkaa noin 79 meripeninkulmaa ja arvioitu ajoaika 15 tuntia. Emppu ja Otto olivat ensimmäistä kertaa ylittämässä Pohjanlahtea ja vielä melko leveältä kohdalta.

Luvassa oli noin kolmen sekuntimetrin itätuulta eli niin heikkoa myötäistä, että se ei käytännössä meitä veisi yli. Puolenpäivän aikoihin tuuli saattaisi nousta muutamaksi tunnuksi jopa viiteen sekuntimetriin. Mahdollista siis olisi, että saisimme jopa hiukan purjehtia.

Kohta lähdön jälkeen vastaan tuli purjevene Luleå-Piteå suunnasta. Tuuli oli SW 3 m/s. Avasimme genoan moottorin seuraksi, nopeus nousi hiukan.

Pari tuntia myöhemmin aluevesirajan tuntumassa tuli jälleen purjevene vastaan. Sivuutti sen verran etäältä, ettei lippua näkynyt. Tuuli oli virinnyt hiukan ja päätimme kokeilla genaakkeria. Tuntui vetävän sen verran hyvin, että nostimme myös ison ja sammutimme moottorin. Tuuli S 5 m/s ja nopeus 5.5 – 6.5 solmua. Tosi makeaa menoa.

Puolikymmentä mailia ennen valtakunnan rajaa muutimme genaakkerin skuuttausta, koska tuuli kääntyi enemmän peräntakaiseksi. Irrotimme etukulman keulasta ja vedimme sille skuutin puomin kautta. Alapuolelle lisäsimme barberhaulerin vakauttamaan takakulmaa. Tuuli  SSW 5-6 m/s ja nopeus 6.5 – 7.5 solmua.

Valtakunnan rajan (EEZ) tienoilla alkoi etuvasemmalle kertyä lähestyvä tumma pilvimassa. Epäilimme sen tuovan joko tuulta tai sadetta tai molempia. Emme halunneet ajaa ukkospuuskaan genaakkerilla. Ja vaikkei puuskaa tulisikaan, emme halunneet kastella genaakkeria. Niinpä vaihdoimme sen genoaan. Ennustuksemme osui suht oikeaan. Pilvi nosti tuulen 8 – 9 sekuntimetriin vesisateen kera. Pienemmästä purjepinta-alasta huolimatta saimme taas ajella yli 7 solmun vauhtia. Rajan ylityksen kunniaksi siirryimme noudattamaan Ruotsin aikaa.

Emppu ja Otto heräilivät kymmenen tienoilla kyselemään, missä mennään.

Noin kello 12.30 pilvimassa alkoi olla takanamme. Samalla moinasi tuuli ja kääntyi vastaiseksi. Rullasimme genoan sisään, mutta jätimme ison ylös.

Sitlooraan katettiin brunssi. Hilkka-mummun tekemiä karjalanpiirakoita ja lättyjä, joita jo eilen kehuttiin kilpaa. Aterian päälle gastit painuivat kannen alle ruokalevolle elokuvan ääreen.

Vähän ennen kahta horisottiin ilmaantui Piteån edustalla sijaitseva Norströmsgrundin majakka. Parin tunnin kuluttua olimme majakalla. Emppu ja Otto olisivat halunneet pysähtyä kiipeilemään ja tekemään uimahyppyjä majakalle. Saimme suostuteltua heidät jatkamaan matkaa. Tuuli voimistui hiukan. Nostimme saman tien genaakkerin ison seuraksi. Huvia kesti kuitenkin vain parin mailin verran. Vauhti hidatui vähitellen ja pojat kaivoivat uisteluvälineet esille.

Kun veneen liike lähes lakkasi, vaihdettiin genaakkeri moottoriin. Pian saavuimme GSM-verkon kantaman alueelle ja kotipuolesta lähetetyt viestit, Facebook-ilmoitukset ja muu tärkeä informaatio aktivoi koko miehistön vähäksi aikaa.

Pohjoisesta lähestyi purjevene, joka näytti ajavan kaikkien saarien ulkopuolella etelän suuntaan. Tämä oli siis kolmas avomerellä näkemämme alus. Yhtään laivaakaan ei päivän aikana näkynyt.

Ja taas alkoi tuulla, NW 5 m/s. Jälleen genoa ison seuraksi. Tällä tuulella pääsimme jo uloimpien saarien luo. Sitten tuuli taas heikkeni lähes olemattomaksi vastaiseksi. Viimeiset kymmenisen meripeninkulmaa ajettiin moottorilla.

Viimeisen kahden tunnin aikana pitkä purjehduspäivä alkoi näkyä Otossa. Sataman aktiviteetit, kalahommat ja scoottaus pyörivät selvästi jo mielessä. Pieni gasti oli kuitenkin jaksanut rankan reissun tosi hyvin. Vaikka merellä oli maininkiakin, ei meritaudin oireita tullut.

Matkaa kertyi 78.1 meripeninkulmaa ja aikaa meni 14 h 40 min eli keskinopeus oli vain 5,3 solmua.

Svinöran tilavasta satamasta löytyi hyvä laituripaikka. Paikallinen veneilijä otti meidät kohteliaasti vastaan. Satamamaksu on Svinörassa vapaaehtoinen. Sähkö maksaa 50 kruunua vuorokaudelta. Käydessämme tiputtamassa maksun lippaaseen kohtelias herra kävi kertomassa, että möljän päässä olevaa saunaa voi käyttää.

Löylyt olivatkin varsin hyvät. Pesuhuoneen puuttumisesta päättelimme, että peseytyminen on tarkoitettu suoritettavaksi ”shampoo päähän ja sekaan” -menetelmää käyttäen.

Enää ei tarvittu kuin kattilallinen kipparin pastaa ja koko joukko oli valmiina vaateriin.