Sunnuntaina vietimme Likskärissä laituripäivää yhdessä S/Y Saran kanssa. Lapset viettivät varmaankin enemmän aikaa vedessä kuin kuivalla maalla.

Luleå Segelsällskapin klubirakennuksella oli aivan loistava henkilökunta. Parkkeerasimme terassille ja lainasimme pesutupaa laivueen pyykkejä varten.

Muutama terassilaudoista noussut ruuvi häiritsi sen verran, että noudimme veneestä työkalut ja hoidimme asian kuntoon.

Saimme vielä lainata klubin tv-huonetta laivueen lasten elokuvailtaa varten.

Lauantai kovimpaan sesonkiaikaan upean aurinkoisella säällä ei ole helpoin päivä saada laituripaikka Luulajan saariston yhdestä suosituimmasta satamasta.

Chef Lotina kävi vielä nopeasti kaupassa paikkomassa illalla huomatut puutteet. Köydet irtosivat jo yhdeksän jälkeen. Tuulta ei taaskaan ollut eli noin seitsemän meripeninkulman siirtymän teimme moottorin voimin.

Kymmenen jälkeen töijasimme Likskäriin, jossa laiturilla oli vastassa tuttuja kasvoja viime kesältä. Saimme erinomaisen paikan. Ei kestänyt kauan, että klubirakennuksen salkoon nousi Suomen lippu. Kävimme kiittämässä klubimestaria kohteliaasta eleestä.

Miehistö heräsi vasta perillä, jossa aamiaiseksi tarjolla oli Lotinan aamulla ostamaa vastapaistettua mutakakkua.

Tuuli oli virinnyt muutamaa tuntia myöhemmin meitä seuranneelle S/Y Saralle sen verran, että he pääsivät osan matkasta purjeilla. Loppupäivän vietimme tuttuun tapaan yhdessä isolla porukalla.

Likskär on upea hiekkasaari ja juuri sopiva paikka näille keleille. Taisi olla viime vuonnakin hellesää täällä vierailtaessa. Kaunista säätä näyttää olevan tulossa lisää. Forecan ennuste seuraavalle kymmenelle päivälle on melko ykstotinen.

Lapset kävivät tekemässä päivänmittaan monta uimareissua. Otto ja Emppu kävivät useamman kerran myös pelaamassa jalkapalloa.

Samassa laiturissa sattui olemaan Mamarosan sisaralus S/Y Aurora aivan kuten viime vuonnakin.

Ilta vierähti iloisesti klubirakennuksen terassilla. Veneelle palatessa taivastelimme ties monettako kertaa ruotsalaisten grillauskulttuuria. Juuri kukaan ei käytä satamiin rakennettuja nuotiopaikkoja. Sen sijaan liki kaikki tuovat niiden viereen oman grillinsä, grillaavat ruuan ja menevät veneeseen syömään sen.

Perjantaina irrotimme Junkösta jo hyvissä ajoin aamulla. Halusimme varata mahdollisimman paljon aikaa seuraavaan määränpäähän eli Luleån kaupunkiin.

Parin tunnin matka meni muuttamassa tunnissa koneella. Tuulta oli liian vähän purjehtimiseen. Aurinko paahtoi tosi kuumasti. S/Y Sara tuli tunnin päästä perässä.

Perillä suuntasimme heti ostoksille. Ettansin rannassa on mainio veneilyliike. Olin etsinyt sprayhoodiin erästä murtunutta helaa tuloksetta Suomesta. Tästä liikkeestä se löytyi hyllytavarana. Satamassa on myös iso ruokakauppa, josta toimme päivän aika 17 muovikassillista ruokaa ja juomaa. Kaupungilta systeemistä täydensimme viinivarastoja. Polttoainetankki täytettiin tietenkin myös. Sitä ei ollut mennyt nimeksikään, sen verran ahkerasti olimme purjehtineet. Konjakkilasit unohtui hankkia.

Kahden veneen lapset tekivät keskenään yhteisen retken kaupungille puistoon pelaamaan ja leikkimään.

Bunkraamiseen meni yllättäen koko päivä. Meni siihen tietenkin myös rahaa, mutta nyt on taas muonaa pitkäksi aikaa. Tuoretta ostimme noin viikoksi, kuiva- ja säilykemuonaa on yli viikoksi eli tällä reissulla ei välttämättä tarvitse enää bunkrata.

Otto näki satama-altaassa molskivan kookkaita affenia ja innostui kokeilemaan niitä pilkillä. Ja nousihan sieltä yksi.

S/Y Sara sai maita pitkin lisää miehistöä – tai itse asiassa naisistoa.

Naapuriveneen Emppu teki muutaman huoltoreissun mastoon.

Illalla olimme niin puhki, ettei Luleån yöhön vaivauduttu eikä edes pientä regattaa laiturilla järjestetty.

Svinöra oli aika jättää taakse torstaina. Lähtömanöövereja suunnitellessa päätin hetken mielijohteesta lähteä pitkästä aikaa laiturista purjeilla. Konetta en siis käynnistänyt ollenkaan. Laituriparlamentti käänsi poikkeuksetta pällistelysuunnan kohti, kun nostin ison köysien ollessa vielä kiinni. Rullaa vähän auki. Kumpikin vähän vetämään ja köydet irti. Hyvin meni. Skellefteålaispurjehtija ja paikalliset moottorivenemiehet huiskuttelivat laiturilta.

Matka taittui leppoisasti SE 4-6 m/s tuulessa isolla ja genoalla. Emil valtasi ruorimiehen paikan, mutta ei kuitenkin halunnut ohjata. Autopilotilla siis mentiin.

Alkuillasta saavuimme Luleån edustalla olevalle Junkön saarella. Olimme sopineet sinne treffit pari päivää sitten yli tulleen S/Y Saran kanssa.

Junkö on viehättävä paikka. Monellakin taholla jaossa olevat kauniit kuvat antavat siitä kuitenkin jopa vähän liian hienon kuvan. Sauna oli ok. Maamöljä oli liian korkea ja sen vieressä veden syvyys matala. Laituritilaa oli niukasti ja sähkö piti vetää tosi kaukaa. Kahvila ja museo olivat kiinni. Kalaa ei ollut myynnissä. Aiemmin päivällä edellä mainitut palvelut olisivat mahdollisesti olleet tarjolla.

Viereisellä kentällä oli pari jalkapallomaalia ja pojat saivat hyvän pelin aikaiseksi. Kalassa he kävivät myös. Tytöt pelasivat isoa ristinollaa.

Söimme kahden veneen porukalla yhdessä päivällistä ja vielä iltapalaakin. Myöhäänhän se tietenkin meni, kun pitkästä aikaa pääsimme istumaan porukalla iltaa. Mutta hauskaa oli.

Keskiviikko oli koko reissun tärkein päivä. Se oli Emilin 7-vuotissyntymäpäivä. Juhlallisen päivän aloitimme asiaankuuluvin menoin nostamalla suuren paraatin eli juhlaliput mastoon.

Synttäriherkut nautimme jo aamiaiseksi. Emil oli itse ne valinnut ja tarjolla oli vohveleita kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Miehistö vietti päivän touhuillen satamassa, onhan Svinöra yksi heidän suosikkipaikoista, ja syystäkin. Vajasta löytyy jollia, kanootteja, SUP-lautoja ja vaikka mitä vesiurheiluvälineitä. Rannalla on pieni jalkapallokenttä ja leikkipuisto. Kaikista hienoista vempaimista huolimatta uiminen vaikuttaisi kuitenkin olevan lasten ja nuorten suosituin aktiviteetti täälläkin.

Kävin Emilin ja Idan kanssa melomassa pikkulenkin saarten välissä katselemassa naapurimökkejä.

Otto kalasteli innokkaasti. Kaikki kolme innostuivat tänään myös haaveiluista. Muutamia pikkukaloja taisivat saadakin.

Huomasin klubirakennuksen aulassa tärkeän ensiapuvälineen, joita on edelleen melko harvassa. Hienoa, että tänne on hankittu AED eli puoliautomaattinen defibrillaattori. Juuri saaristokohteet ovat paikkoja, joihin avun saanti on hidasta. Siksi ensiavun merkitys on hyvin suuri.