6.5.2015

Olin keskiviikkona tosi ahkera. Vahasin veneen kyljet ja perän, käsipelillä tietenkin. Vaihdoin WC:n jokeriventtiilin, jonka tehtävänä on estää takaisinvirtaus. Vanha oli melko kovettunut, todennäköisesti talvisen glykolin käytön seurauksena. Tarkistin myös kaikki läpiviennit.

8.5.2015

Perjantaina aamulla S/Y Mamarosa laskettiin veteen. Apuna oli telakkasäätiön puolelta Ilkka ja kaksi telakkatyöntekijää. Operaatio sujui nopeasti ja helposti osaavan väen ansiosta. Edes sateentihkuinen sää ei latistanut tunnelmaa.

Mastohan oli paikallaan koko talven. Tuulimittarin mast head unit, VHF-antenni ja windex piti käydä nosturin kautta kiinnittämässä mastoon. Linnut olivat jälleen sotkeneet maston huipun, joten harjaamista riitti.

Samoin kansi oli lintujen jäljiltä aivan kauheassa sotkussa, vaikka vene ehti olla ilman peitettä vain muutaman viikon.

Rikasin veneen. Uusi genoa istui paikalleen tosi hyvin. Odotin koeajoa malttamattomana.

Kaipuuta merelle ei helpottanut yhtään, kun S/Y Ida Maria lähti merelle Iin Röyttää kohti.

Illalla toimme Kristiinan kanssa vielä kotia vaatteita ja kävimme ruokakaupassa. Stuuvasimme kaikki perustarvikkeet paikoilleen ja pikkugastit pääsivät myöhään illalla mummolasta veneeseen nukkumaan.

Lasten nukahdettua oli aika hieno fiilis istahtaa rouvan kanssa salongin pöydän ääreen viinilasilliselle. Purjehduskausi oli alkamassa.

S/Y Mamarosan miehistö odottaa vesillelaskua ihan yhtä innokkaina kuin päällystökin. Jos kaikki menee nappiin, niin tällä viikolla se tapahtuu ja viikonloppuna ehkä päästään jo purjehtimaan. Mutta kovasti on vielä aherrusta edessä.

Miehistölle on kertynyt uimataitoa sen verran, että pelastusliiveistä voidaan nyt siirtyä kelluntaliiveihin. Yhtä turvalliset ne eivät tietenkään ole, mutta paljon miellyttävämmät päällä. Viihtyvyyttä ne lisäävät sekä streetkredibiliteettiä junnujen keskinäisissä satama-aktiviteeteissa. Ja jos niitä käyttää mieluummin (=pysyvät päällä), niin eräänlainen torjuntavoitto sekin.

Ojan Raudassa Oulun Ruskossa on kookas vene- ja veneilytarvikeosasto. Miehistömme löysi helposti mieluisat kelluntaliivit sieltä. Ida olisi varmaan mennyt nukkumaankin uusi liivi päällä, niin onnellinen hän pilkullisesta liivistään oli.

Ojan Raudasta muuten löytyy purjehdusvaatteita hyllytavarana. Tällä hetkellä niitä ei Oulussa kovin monesta muusta paikasta löydy. Vai löytyykö mistään? Jotakin vaatetta näytti tänään olevan myös alennuksessa. Nopeat ehtivät, hopi-hopi!

Lumet sulavat hyvää vauhtia ja purjehduskausi alkaa pian. Tai osalla näyttää alkavan jo.

Tänään aamukahvipöydässä keittiön ikkunasta näkyi, kun Oulujoella seilaavaa Angelinaa laskettiin veteen. Piti käydä pällistelemässä lähempää.

Purjemyyjä soitti pari päivää sitten ja toi syksyllä tilaamamme purjeen. Mamarosan genoa repesi viime syksynä. Purje oli jo vanha, joten korjaamaan emme ryhtyneet. Kylläpä puhdas uusi purje näyttää hyvältä. Palaan asiaan vielä sovituksen ja koeajon merkeissä.

Tänä talvena ei tullut käytyä venemessuilla. Samaan ajankohtaan sattui muuta menoa. Kuulemma varsinkin purjeveneiden suhteen anti oli ollut heikohko, joten eipä tuo ollut niin väliksikään.

Alan kirjallisuutta on tietenkin tullut ahmittua. Ehkä vielä antoisampaa on ollut pitemmiltä reissuilta kertovien matkapurjehdusblogien seuraaminen. Varsinkin muutamat blogit ovat pitäneet tiukassa otteessa:

• s/y C’est la Vien matka talveksi Kanarialle sekä Samulin ja Juulian spinoff Karibialle parilla muulla veneellä – tuulivie.blogspot.fi
• s/y Dyssel ja turkulaisten nuorten miesten kierros Karibialla – www.sandi.fi
• s/y Manta matkalla Chileen – manta2013.blogspot.fi
• Brittiläinen lapsiperhe maailmanympäripurjehduksella – www.familysailing.co.uk

Itseasiassa minäkin olen purjehtinut talven aikana melkoisesti, tosin virtuaalisesti. Innostuin syksyllä lähtemään mukaan Volvo Ocean Race -peliin, www.virtualregatta.com. Legien alut olen onnistunut purjehtimaan kohtuullisen hyvin. Välillä on ollut herätyskello soimassa yöllä käännöksiä varten. Valitettavasti purjehtiminen on kuitenkin jäänyt muiden tekemisten ja unohdusten jalkoihin ja menestys on ollut myös sitä luokkaa. Ihan hauska kisa on kuitenkin ollut. Ja vielähän on matkaa melkoisesti jäljelläkin.

Minä rakastan voileipäkakkuja. Rakastan. Arkeen eivät meillä kakut kuulu, mutta kun on aihetta juhlaan, niin voileipäkakku kuluu ehdottomasti tarjottavien listalle. Saattaapa kakku joskus valmistua myös ihan vain viikonlopun kunniaksi. Veneessä pääsemme valitettavan harvoin kakuista nauttimaan, mutta joskus bunkratessa voi onnistaa, kuten kävi viime kesänä.

Monenmoisia kakkuja on tullut vuosien saatossa kokeiltua ja ehdottomaksi suosikiksi meillä on noussut kylmäsavulohesta valmistettava uljas lohikakku. Kakku on todella näyttävä ja hyvänmakuinen!

Kylmäsavulohikakku

Kakun valmistus aloitetaan vuoraamalla irtopohjainen kakkuvuoka tuorekelmulla niin että kelmu roikkuu myös reunojen ulkopuolella. Kelmutuksen jälkeen laatikon pohjat ja reuna vuorataan kylmäsavulohisiivuilla. Siivut täytyy latoa sitten, ettei rakoja jää ja reunojen tulee kelmun lailla hieman roikkua laitojen yli.

Sitten ladotaan leipäkerros, täytekerros, leipäkerros, täytekerros ja leipäkerros. Käännetään lohisiivut ja kelmu latomuksen päälle ja asetetaan jääkaappiin ässehtymään yön yli. Seuraavana päivänä kellautetaan kakku tarjolle ja koristellaan.

Teen yleensä kaksi erilaista täytettä. Ensimmäisiin kakkuihin laitoin myös täytteeseen lohta ja kyllä nykyäänkin ylijäämäpalat mukaan silppuan, mutta erikseen ei minusta kalaa enää täytteeseen tarvitse laittaa. Perustahnapohjaan laitan purkin ranskankermaa ja purkin tuorejuustoa (esim. ruohosipuli) ja sitten mennään fiiliksellä maistellen; purjosipulia, punasipulia, tilliä, makeaa paprikaa, loput kalat silppuna, sitruunaa, pippuria… Ja toiseen täytteeseen esim. Myrttisiä kuutioituna, smetanaa, hunajaa… Täyte itsessään kostuttaa paahtoleivät eikä kakkua tarvitse erikseen kostuttaa, mutta kiinteämpää leipää joskus käyttäessäni olen kostuttanut leipiä hieman kalaliemellä.

Juhlavat ruusut kakun päälle syntyvät seuraavasti: makuuta graavilohisiivuja punajuurinesteessä yön yli ja kierräytä rullalle ruusuksi.

Ja tätä kirjoittaessa syntyi pakottava tarve lähteä kauppaan hakemaan kakkutarpeet. Onhan huomenna sunnuntai.

Yleensä Chef Lotina kirjoittelee tänne blogiin ruuanlaitosta. Se ei tietenkään tarkoita, että vain hän tekee meillä ruokaa. Ruuanlaitto on meidän yhteinen harrastus ja useimmiten kokkailemmekin yhdessä. Tämän ruuan valmistuksesta kuitenkin meillä vastaan minä yksin.

Perinteisen lohikeiton valmistuksessa luotan Jaakko Kolmosen näkemykseen, että liemen pitää ässehtyä yön yli. Satsaa raaka-aineisiin. Hanki kala mahdollisimman tuoreena. Puikula on hyvää, mutta haastava pitää keittäessä koossa.

Yhden yön lohikeitto

Kahden kilon lohi
Puolitoista kiloa perunoita
2 sipulia
Sinistä maitoa
4 dl kermaa
1-2 laakerinlehteä
maustepippuria tai valkopippuria
suolaa
tilliä

Käy ostamassa kala. Tätä vaihetta ei ole syytä väheksyä, sillä kalan hankintaan täytyy suhtautua vakavasti. Mene julkisilla kulkuvälineillä siltä varalta, että näet jonkun houkuttelevan oluthuoneen. Käy ostamassa kala ensin, jottet unohda. Valitse laadukkaaksi tunnettu kalanostopaikka ja pyydä kalamestaria valitsemaan sinulle sopiva lohi. Älä unohda kalaa anniskelupaikan jääkaappiin.

Saavuttuasi köökkiin, valmista ruuanlaittoruoka. Esimerkiksi sillivoileivät tai suolakurkut smetanan kanssa tai jotakin muuta hyvää, jota kauppareissulla tarttui mukaan.

Mikäli et hoksannut pyytää kalamestaria fileoimaan kalaa valmiiksi, tee se itse. Peratusta lohesta jää puhdasta lihaa nettona noin puolet.

Huuhtele ruodot huolellisesti ja muista poistaa kidukset. Laita ruodot kattilaan ja vettä sen verran, että juuri ja juuri peittyvät. Heitä mukaan laakerinlehtiä ja kokonaisia valkopippureita tai maustepippureita. Keitä 45 minuuttia. Kuori välillä vaahto pois.

Jäähdytä liemi ja pidä se yön yli kylmässä. Yön aikana ruodoista ehtivät irrota todelliset lientä hyydyttävät aromit.

Keiton valmistus jatkuu seuraavana päivänä. Jos et muistanut kalanostomatkalla hankkia perunoita, käy nyt ostamassa hyvät keittoperunat.

Keitä ruotoliemi ylös ja siivilöi se. Liha kannattaa ottaa ruodoista talteen.

Laita kattilaan liemi, sipulimurska ja paloitellut perunat. Lisää vettä sen verran, että kaikki peittyvät. Mausteita keitto ei juuri kaipaa, mikäli onnistuit maustamaan kalaliemen hyvin. Muutaman maustepippurin voit kuitenkin laittaa. Jotkut lorauttavat joukkoon valkoviiniä. Minun mielestä tässä ruuassa viini menee parempaan käyttöön, kun kokki juo sen.

Keitä perunat puolikypsiksi eli noin 10 minuuttia.

Lisää kuutioitu kala ja sinistä maitoa, kunnes kaikki peittyvät.

Keitä kala kypsäksi eli noin 10 minuuttia.

Lisää kerma ja säädä suola.

Viimeistele annokset ripottelemalla päälle tilliä.

Tarjoile ruisleivän kera. Juomasuositus kivennäisvesi.