19.7.2015 Klubbviken – Luleå (8 mpk)

Sunnuntaina lähti käyntiin purjehduksemme kolmas viikko. Olimme Luleån edustalla Klubbviken Havsbadissa. Otto, Emil ja Ida riensivät aamiaispöydästä kiireellä rannalle touhuamaan. Kaksi juttua tuntui olevan ylitse muiden.

Otto sai köysiradalla hyvät vauhdit.

Öinen sade ja pomppulinna olivat verraton yhdistelmä. Miehistömme pitikin kiikuttaa pomppulinnasta suoraan suihkuun ja vaatteiden vaihtoon.

Kävimme Kristiinan kanssa kävelyllä lasten rauhoittuessa veneessä. Alueella on kahdenkokoisia hyrhyttejä eli vuokramökkejä. Useampi saunakin löytyy.

Ida sanoi jälleen tällä erää heipat kaverilleen S/Y Viiverin Nellille. Heillä oli tarkoitus lähteä ylittämään lähipäivinä.

Ystävämme S/Y Saralla lähtivät jo varhain aamulla Luulajaan. Heille oli tulossa lisää miehistöä – tai itseasiassa naisistoa. Me purjehdimme iltapäivällä perässä kaupungissa sijaitsevaan Ettansin satamaan.

Ilta vierähti bunkratessa. Sataman vieressä on kookas ruokakauppa. Haimme ruokaa ja juomaa noin kymmeneksi päiväksi. Polttoainetankin ja varatankit täytimme myös, vaikka ruotsalaisen dieselin käyttö vähän arveluttaakin. Laituriparlamenteissa puhutaan, että ruotsalainen ”eko-diesel” toimii hyvänä kasvualustana dieselbakteerille.

18.7.2015 Gårdsviken – Klubbviken (21 mpk)

Miehistö touhuili aamupäivän saaressa. Naapuriveneen pojat saivat pyydettyä muutaman kalan. Ottokin innostui kokeilemaan onnea pilkillä, mutta valitettavasti paistinkaloja ei tullut.

Iltapäivällä lähdimme kohti etelää. Tuuli oli S 7-8 m/s. Matkalla kuulimme, että seurakaverimme S/Y Viiverissä etsiskelevät vapaata tilaa Luleån edustan hiekkasaarilta Klubbvikenistä ja Likskäristä. Samoin ystävämme S/Y Saralla lähtivät aamupäivällä ylittämään Marjaniemestä Ruotsin puolelle. Myös heihin saimme yhteyden matkan aikana.

Emil tuli istumaan jälleen lempipaikalleen.

Yllätys oli mieluinen, kun saimme VHF:llä tiedon Klubbvikenissä olevan hyvin tilaa. Paikka on nimittäin todella suosittu ja useana kesänä olemme joutuneet kääntymään aallonmurtajalta takaisin ulos sataman ollessa täynnä. Ilmeisesti illaksi luvatut sateet olivat ajaneet veneilijät toisenlaisiin kohteisiin tai takaisin kotisatamaan.

Menimme siis kaikki kolme alusta Klubbvikeniin

Idan kaveri Nelli S/Y Viiveristä oli jo odottamassa laiturilla.

Klubbvikenin ravintolaa on kehuttu kovasti. Saimme kolmen aluksen väelle pitkän yhteisen pöydän ja herkuttelimme ribseillä ja angus burgerilla. Oikein hyvää. Ylistetty bouillabaisse jäi kokeilematta.

Syönnin jälkeen Ida ja Nelli leikkivät yhdessä nukkumaanmenoon asti.

Ilta oli sateinen. ehdimme vielä saunaan. Hyvin ruotsalaistyylinen löylykokemus.

17.7.2015 Gårdsviken

Perjantai aloitettiin S/Y Mamarosassa chef Lotinan loihtimilla sandwicheilla.

Koska edellispäivän olimme merellä emmekä siksi ehtineet nostaa juhlaliputusta, päätimme nyt nostaa Suuren Paraatin Emilin syntymäpäivän kunniaksi. Naapuriveneistäkin käytiin päivän mittaan onnittelemassa syntymäpäiväsankaria.

Gårdsvikenin vilkas laiturielämä perustuu pitkälti pöytäryhmiin, joiden ääreen veneilijät kokoontuvat aterioimaan ja seurustelemaan. Mamarosankin väki istahti popsimaan sortimentin makkaroita lounaaksi.

Miehistömme päivä vierähti pitkälti vedessä.

Illalla rivistö grillejä sauhusi laiturin vieressä. Mekin kaitoimme illallisen laiturin pöydille. Otto, Emil ja Ida kävivät logaamassa läheisen geokätkön. Vieressämme aterioinut ruotsalaisperhe innostui kätköilystä, kun pyysimme heiltä käännösapua kätkön vihjeen kääntämisessä. Ei kestänyt kauan, kun heillä oli oma tunnus ja apsi puhelimessa. Otto neuvoi innokkaana heidän poikia ensimmäisen kätkön etsinnässä. Emil huomasi kielitaidon hyödyllisyyden ja kaivoi esille englannin oppikirjan.

Lapset halusivat fendarikiikun keulakannelle. Naapuriveneessä kiikku oli vähän korkeammalla.

Päädyimme viettämään koko illan uuden tuttavaperheen kanssa laiturilla seurustellen ja Skippoa pelaten. Tuli siihen paikalle myös herrasmies kitaran kanssa ja Kristiina innostui laulamaan. Oli tosi mukavaa.

16.7.2015 Seskarö, kylän laituri – Gårdsviken (30 mpk)

Torstaina oli tärkeä päivä. Emil täytti kahdeksan vuotta. Hän oli jo etukäteen ilmoittanut, että haluaa aamiaiseksi vohveleita. Ja saamansa piti. Aamupalapöydässä herkuteltiin.

Yhteiset purjehduspäivät seurakavereiden Jarin ja Joukon kanssa päättyivät tältä erää. He lähtivät aamulla Suomea kohti.

Käväisin hakemassa kaupasta tuoretta leipää. Huomasin kaupan pihalla, että kaiteeseen oli ripustettu lasten tekemiä onnitteluja vuoden täyttäneelle kaupalle. Kauppahan on kuitenkin melko vanha. Onkohan kauppias tai ketju vaihtunut?

Kylän laiturille johtavan tien varressa oli taas pihaloppis. Ovat suosittuja täällä. Viime kesänä mekin kävimme ostoksilla yhdessä pihassa.

Otto innostui osallistumaan veneen irrottamiseen ja muihinkin merimiestöihin. Hienosti hän avasi ja veti sisään springin ja keräsi fendareita.

Tuuli oli S 3 m/s. Osan legistä oli niin vastainen, että ajoimme moottorilla. Joitakin osuuksia saimme purjehtia, kunhan emme liikaa kiinnittäneet huomiota siihen, ettei matkanopeus ollut kovin hyvä.

Illalla kiinnityimme Gårdsvikeniin, Töre Båtklubbin satamaan. Tänä kesänä meidän pikkugastit puhuvat jo meidän saaresta, sillä liityimme seuran jäseniksi talvella. Kristiina ja minä ihastuimme paikkaan jo 15 vuotta sitten. Myös lapsemme pitävät Gårdsvikenistä tosi paljon. Satamassa on hyppytorni uimareille ja kunnon sauna. Laiturielämä on vilkasta ja leppoisaa. Halusimme osaltamme tukea hienojen puitteiden ylläpitoa ja toisaalta myös viedä viestiä mainiosta kohteesta eteenpäin.

Kävimme koko perhe nauttimassa mutterisaunan (sexkantiga bastu) löylyistä. Otto ja Emil halusivat uida pelastusliiveillä sataman poikki saunalaiturille. Löylyt olivat mainiot. Sauna on ehdottomasti paras, jossa olen ruotsin puolella käynyt.

Gårdsviken on yksi Perämeren mukavimmista veneilykohteista.

15.7.2015 Stora Trutskär – Seskarö, kylän laituri

Keskiviikkona päätimme suunnata seurakavereiden kanssa Seskaröön. Tarkemmin kohteena oli kylän laituri, josta saa myös sähköä ja vettä. Jätehuoltokin löytyy. Nuotiopaikkaa tai saunaa ei kuitenkaan ole, mutta eipä ole satamamaksuakaan.

M/S Jolina II meni nopeana veneenä jo edellä ikään kuin tiedustelemaan, onko laiturissa tilaa. M/Y Christina lähti perään. Meillä oli vielä askareita ennen kuin pääsimme liikkeelle.

Ajoimme kapeaa ja mutkittelevaa rantaväylää. Yksi kohta oli mielenkiintoinen. Peilinkien mukaan kuljimme keskeltä väylää ja etelämerkkikin jäi vasemmalle puolelle. Plotterin mukaan menimme kuitenkin kivikon yli. Virhe on todennäköisesti kartta-aineistossa. Mahdollista on tietenkin myös, että gps-signaaliin sattui juuri sopivasti epätarkkuutta. Joka tapauksessa tämä oli hyvä esimerkki siitä, että navigointia ei saa perustaa plotteriin.

Emil kävi istuskelemassa lempipaikallaan mukanaan vitsikirja. Hänen mielestä parhaimmistoa olivat:

– Mitä koulutus maksaa Suomessa?
– Mielenterveyden.

– Mitä teletappi sanoi jäätyään auton alle?
– Uudestaan.

Rohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruuan.

Seskarössä ensimmäisenä oli ohjelmassa yhteinen reissu pizzalle. Meille oli kehuttu Seskarö Wärdshusin pizzojen olevan Perämeren parhaita. Erinomaisia ne olivatkin. Ravintolan listalla oli myös muita houkuttelevia herkkuja.

Samalla reissulla käväisimme myös kaupassa noutamassa hiukan tuoretavaraa. Miehistö sai jäätelöä.

Paluumatka kulki tuttua reittiä eli koulun kautta. Pihalla on koko joukko leikkipaikkavälineitä. Seskarön kylällä on aina jotenkin hauska tunnelma kun kaikki vastaantulijat tervehtivät iloisesti, hej!

Illalla käväisimme Idan kanssa logaamassa läheisen geokätkön. Seskaröstä olisi löytynyt muitakin, mutta emme jaksaneet lähteä useamman kilometrin kävelyreissulle.