Su 18.6.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Aamu valkeni rauhallisena ja kiireettömänä. Veneitä lähti. Me venyttelimme. Pojat datasivat. Rivakka sivuvastainen tuuli ei houkutelut kiiruhtamaan. Odottelimme josko hieman vaimenisi. Tai edes kääntyisi. Ei tehnyt kumpaakaan. Köydet irti ja menoksi. Lopulta purjehdimme koko matkan. Vene kulki hyvin ja kaikilla oli hauskaa.

Enne lähtöä paistoin nachopaistosta. Monesti on tullut veneessä nachopaistosta tehtyä, mutta nyt havahduin siihen ettei reseptiä ole koskaan tänne jaettu. Paistos syntyy aina sen mukaa mitä milloinkin kaapista löytyy. Tällä kertaa oli tällainen versio. Sipuliakin olisi kaapissa ollut, mutta unohin sen sinne.

Nachopaistos

Nachoja (nyt oli juustomaustettuja)
400g jauhelihaa
Sipuli
Vihreä paprika
Salsaa purkista (tulisuus oman maun mukkaan)
Ranskankermaa
Cheddarjuustokastiketta

Paista jauheliha ja sipuli. Kaaja uunivuoan pohojalle reilu kerros nachoja. Levitä niitten päälle 2/3 valmista salsaa purkista. Salsan päälle jauheliha. Jauhelihan päälle loput salsasta, ranskankermaa ja cheddarjuustokastiketta. Vielä vihiriä paprika päälle kuutioituna. Jalapenotkin on kivoja, mutta niitä ei ollu ja muksuille maistuu paremmin ilman. Törkkää kuumaan uuniin ja seuraan millon alakaa näyttää siltä että kuorrutus on sopiva, mutta nachot ei mustu ( ei ota kauan).

Kauhalla kippoon ja haarukalla ääntä kohti. Maistuu myös kylymänä ja on heleppo syyä kulussaki.

La 17.6.2017 Iin Röyttä

Lauantai oli sangen tapahtumarikas. Vaikkei mitään isompaa tapahtunutkaan, niin touhua riitti.

Lapset olivat edellisenä iltana innostuneet kalastuspuuhiin. Muita veneitä kohti ei saanut heitellä. Sen he tiesivät. Eikä rantakivikkoon. Sitä komentoa he eivät kuulleet tai viitsineet kuunnella. Veikkaan jälkimmäistä. Alta aikayksikön oli siis uistin kiinni jossain. Ei muuten lähtenyt irti. Vapa jäi rannalle – siima kiinni jossain vedenalaisessa kivikossa. Ja kalastus loppui siihen.

Olimme sitä mieltä että aikuiset eivät nyt tätä hoida vaan saavat muksut keskenään pähkäillä kuinka saada uistin irti. Vapa nojasi kivikkoon siima tiukalla. Sen verran Kaitsu auttoi että neuvoi pyytämään Aleksin isältä Jarilta lainaan kumpparia, jolla voisi mennä uistimen luo ja irrotus helpottuisi.

Kotvan kuluttua Jari saapui kumiveneellä Mamarosan viereen. Lapset olivat kyllä löytäneet tiensä heidän veneelleen uistimenirrotusapua pyytämään, mutta sovitusta poiketen he olivat käskeneet Jarin Kaitsulle kaveriksi sitä irrottamaan. Ja irtosihan se.

Uuden laiturin pikkuvikoja fiksattiin useamman venekunnan miesten voimin. Aivan käsittämätön valikoima löytyi muuten työkaluja veneistä! Isompiki remppa olisi kyllä onnistunut. Helposti.

Päivän ruokateemana oli pasta. Pasta on veneruokaa. Makaroneilla on pitkät päiväykset ja ne säilyvät hyvin kuivamuonakaapissa. Meilläkin kaapista löytyy jos minkälaista nauhaa, kierrettä, rullaa, penneä, perhosia, rakettia… Jatkuvassa etsinnässä onkin maukkaiden ja helppojen kastikkeiden ideoiminen pastan kylkeen. Jamie Oliverin ruokafilosofia on lähellä omaani ja häneltä sain idean Camenbert-pastaan. Myös suosittu ruokablogi Pastanjauhantaa oli Jamien versiota testannut ja sen hyväksi havainnut.

Originaaliin reseptiin juuston lisäksi tulee valkosipulia, tuoretta rosmariinia, öljyä ja mustapippuria. Minä muokkasin reseptiä omaan suuhuni sopivammaksi vaihtaen öljyn valkoviiniin ja rosmariiniin lempiyrttiini timjamiin. Jo koska sellerisuolaa kaapista löytyy, niin ripautin myös sitä hieman mukaan.

Camembert-pasta

Pastaa
Camembert-juustoa 250g kiekko
Valkosipulia pari kynttä
Valkoviiniä
Timjamia
Mustapippuria
Sellerisuolaa (ei pakollinen)
Parmesaania (reilusti)

Pistä pastavesi kiehumaan ja kuumenna uuni parisataseksi. Poista camembert-kiekosta muovi ja siirrä se takas puurasian alaosaan, jossa sen kaupasta luultavimmin ostit. Leikkaa juuston pinnalta pois kiekko ja painele juustoon pari hienonnettua valakosipulin kynttä. Rouhase pintaan mustapippuria. Päälle tuoretta timjamia ja loraus valkoviiniä. Siirrä kommeus uuniin. Raasta parmesaani ja kun pasta on kiehunu niin kaaja keitinvesi pois ja sekota parmesaaniraaste pastan joukkoon. Ota juustokiekko pois uunista (juuston sopiva sulaminen ja värin saaminen pintaa ottaa 20-30min uunista riippuen). Asettele pasta tarjolle ja viereen sulanut camenbert, josta jokainen saa lusikalla kuopasta sulaa soosia pastan päälle.

S/Y Hanhen väki kävi tämän sitloorassamme testaamassa ja ykskantaan totesimme – jatkoon!

Olemme muuten koonneet ruokareseptimme nyt omalle sivulleen, jotta niitä on helpompi selailla. Klikkaa reseptit-linkkiä sivun yläreunassa.

Pe 16.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Kiiruhdin miehistön kanssa alukselle iltapäivällä.

Pääsimme liikkeelle juuri oikeaan aikaan. Ajoimme Meritullin vierassatamaan ja poimimme juuri töistä päässeen Kristiinan kyytiin.

Nuottasaaren laituriin oli kiinnittyneenä kaapelinlaskualus Telepaatti. Poikkesimme ottamassa siitä kuvan merenkulkuhistoriaa harrastavalle isälleni.

Hauskanniminen alus on jäänyt mielenkiintoisella tavalla historiaan. Se oli nimittäin ensimmäinen länsimainen alus, joka päästettiin vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neva-joen kautta Laatokalle. Telepaatti oli vuonna 2013 laskemassa korkeajännitekaapelia yhdistämään Valamon saaria.

Yritin uskotella koko ajan, että kyllä tuuli vielä viriää ja pääsemme purjehtimaan. Aivan turhaa taistelua ennusteita ja todellisuutta vastaan. Tuuli heikkeni entisestään. Ajelimme moottorilla ja puuhastelimme kaikenlaista.

Perillä oli laiturilla kavereita odottamassa Ottoa ja Idaa.

Luotsilan pihalle oli pystytetty telttoja. Laituriparlamentissa sanottiin, että joku ryhmä oli tullut saareen osallistumaan ”Nuku yö ulkona”-kampanjaan.

Kävimme Jarin ja Matin kanssa ottamassa tämän kauden ensimmäiset löylyt Perämeren parhaassa saunassa eli Oulun Purjehdusseuran saunassa.

Illan päälle kyläilimme S/Y Moonlightissa. Jotenkin ilta tuntui vierähtävän liian nopeasti. Niin kai se aina tekee, kun on mukavaa.

Su 11.6.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntain aamupäivä oli Röytässä hieno.

Otto oli siirtänyt jo varhain ATK:nsa Messiin. Oli kovan työn takana saada hänet alukselle syömään. Aleksi oli pelikaverina.

Chef Lotinan pentteri tarjoili tuhdin brunssin. Tavallisesti kevyen aamupalan ystävään Emiliin iski yllättäen annoskateus. Hän kiinnostui makkarasortimentista ja erityisesti merguezista. Minun täytyi pitää puoleni, että lautaselleni jäi edes maistiaiset.

Yllättäen Röytän sataman peitti sankka sumu. Puhelimella saimme kerättyä sen verran tietoa, että sumu on melko paikallinen. Veneitä lähti liikkeelle.

Mekin lähdimme liikkeelle. Moottorilla. Lähtiessä ei näkyvyys ollut kuin muutaman kymmenen metriä. Satakarin nokan reimari näkyi vasta kun olimme aivan vieressä.

Sumussa ajaessa on pakko luottaa kompassiin ja muihin navigointilaitteisiin. Oma suuntavaisto valehtelee aivan varmasti. Tälläkin kertaa tuntui koko ajan, että pitäisi kääntää enemmän vasemmalle. Kompassi ja plotteri olivat eri mieltä.

Satakarin kohdalla sumuverho repeytyi hiukan, kunnes muuttui taas sankaksi.

Virpiniemen nokalla sumu hälveni kotonaan.

Jatkoimme matkaa moottorilla. Aivan loppumatkasta tuuli nousi nopeasti 7 sekuntimetriin. Olimme jo niin lähellä Oritkaria, ettei purjeita kannattanut enää nostaa.

Jätimme Mamarosan siivoamisen seuraavalle päivällä ja lähdimme hakemaan Kirpun kotiin.

La 10.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Emme aivan ehtineet saada Mamarosaa täydelliseen kesäkuntoon. Tarkoitan siis, että kyllä alus oli oikein hyvässä purjehduskunnossa. Emme vain ehtineet viedä sinne kaikkea sitä tavaraa, jota kuvittelemme tarvitsevamme kesän aikana; vaatteita, pelejä, kirjoja, elokuvia ja sen sellaista. Ja todellisuudessa huomattava osa tuosta tavarasta viedään aina syksyllä kotiin täysin käyttämättömänä.

Ida eli sudenpentu Kirppu lähti partioreissulle lauantaina aamuvarhaisella. Niinpä mekin pysyttelimme mantereella siihen asti.

Lauantaina viimein irrotimme. Valitettavasti jouduimme heikon tuulen vuoksi koneistamaan yli puoli matkaa.

Merellä oli hiljaista. Ei näkynyt veneitä. Yksinäinen joutsen ui veneen edestä Patelan merellä.

Kropsun jälkeen suuntasimme vähän ulommas ja nostimme purjeet. Hiukan jännä hetki, sillä isopurje oli aivan upouusi. Se tuntui istuvan tosi hyvin.

Saimme Mamarosan aivan epätodellisen hyvään kulkuun. Tavallisesti paksu rouva ei liiku noin liukkaasti kevyessä tuulessa. Lieneekö aivan uuden purjeen ansiota vai painolastin puutetta? Vaikkakin vauhti hiipui kelin uudelleen kevetessä, niin fiilistelimme purjeilla perille Iin Röyttään asti.

Röyttään olikin nyt jännittävää saapua. Toinen kahdesta laituristahan painui osittain upoksiin ja poistettiin viime vuoden kesäkuussa. Iin Röytän toimijat kertoi episodista uutisessaan. Toinenkin laituri poistettiin loppusyksystä.

Uudet laiturit valmistuivat talven aikana ja tuotiin Röyttään vasta kolme päivää sitten.

Myös Röytän maalaituri on remontissa. Vanha murskattiin talven aikana ja uusi pistettiin alulle jään päältä. Työ on kuitenkin vielä kesken.

Uusia poijuja asennettiin parhaillaan paikalleen.

Aleksi odotteli Ottoa laiturilla pelihommiin. Pojilla oli suunnitelmissa minilanit. Koska uudelle laiturille ei tullut vielä sähköä, pojat virittivät läppärinsä Röytän messiin eli kesäkeittiöön.

Hannun ja Jarin kanssa istahdimme hetkeksi karttojen ääreen ja perehdyimme muutamaan mahdolliseen lomapurjehduskohteeseen ja hienoon reittiin.

Illastimme M/S Dooriksen väen kanssa. Chef Lotina keitti makoisan korvasienikeiton ja Jari paistoi mahtavat pihvit. Ne oli paistettu niin täydellisesti, että aivan liikutuin.

Saunoimme Haukiputaan veneilijöiden pursimajalla. Sen verran venähti pitkäksi, että pelimiehet saivat vahingossa vähän liian paljon peliaikaa. Saunalta tullessamme he istuivat edelleen Messissä nenät kiinni näytöissä. He eivät joko tienneet, että sain vedettyä veneeseen sähköt tai sitten he olivat huomanneet Messin hyväksi pelipaikaksi.