La 5.8.2017 Iin Röyttä

Aamulla nostimme takilaan juhlaliputuksen Elojuhlan kunniaksi. Yllättäen vain muutamalla muulla aluksella oli liput. Aiempina vuosina niitä on ollut useampia.

Oulusta oli startannut yhdeksältä ELO-race. Maali oli Röytän sataman vieressä. Rivakan tuulen ansiosta veneitä alkoi tulla maaliin jo puolenpäivän jälkeen. Maaliintuloa kerääntyi möljälle seuraamaan runsas yleisö.

Röytän ja Satakarin välistä kulkeva väylä, jossa maali sijaitsi, on kapea. Yksi kisaan osallistuneista veneistä ajoi liikaa väylältä sivuun ja tarttui matalikkoon. Keräsimme satamasta muutaman hengen porukan ja kävimme hinaamassa veneen irti. Satamaan oli juuri saapunut ketterä alumiinivene, joka soveltui touhuun hyvin. Omistaja lähti mielellään avustamaan venettä – pitkän linjan kilpapurjehtija hänkin.

Satama tuli melkoisen täyteen. Joinakin vuosina veneitä on ollut enemmänkin, mutta tärkeämpää tässäkin on laatu kuin määrä.

Illansuussa riemuliiterissä oli arpajaispalkintojen arvonta. Palkintoja oli niin paljon, että tilaisuus kesti pitkään. Meidän arvat eivät voittaneet.

Arvonnan jälkeen riemuliiterissä alkoivat karaoketanssit. Kristiinakin kävi laulamassa ja sai runsaat aplodit. Kaiken kaikkiaan jälleen rehti suomalainen meininki.

Viikolla kävimme Kristiinan kanssa vierailemassa Idan eli Kirpun partioleirissä Inarissa. Samalla reissulla pyörähdimme Jäämeren rannalla. Kiertelimme Varangin vuonon pohjoisrannan kalastajakyliä. Luonto on karua, mutta kaunista. Pilvet olivat sen verran matalalla, että ajoimme autolla niiden läpi. Vuoreijan saarelle menimme 88 metriä meren pinnan alapuolella käyvää ja 2890 metriä pitkää tunnelia pitkin. Saarelta löytyi eräänlainen maailmanlopun kylä, 8-sakaraiseen tähtimuotoon rakennettu linna sekä noitavainojen uhreja kunnioittava museo. Todella vaikuttava paikka.

Pe 4.8.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Ida oli saatu kotiin ja pääsimme pitkästä aikaa täydellä miehistöllä liikkeelle. Valitettavasti tuulta oli kovin vähän ja se vähäinenkin vastaista. Liikkuminen tapahtui siis koneistamalla.

Sudenväylän ruoppaaminen oli aloitettu. Tosin paikan ohittaessamme proomulla lopeteltiin juuri töitä tältä viikolta. Hieno juttu, että väylä saadaan viimeinkin turvallisemmaksi. Minäkin olen siitä joskus kirjoittanut.

Miehistömme pulahti perillä uimaan.

Röytän laiturit tulivat perjantain aikana melko täyteen. Lauantaina olivat nimittäin tiedossa perinteiset Elojuhlat, jotka yleensä vetävät saareen kovasti väkeä. Kemistäkin oli tullut useampi purjevene. Tapasin niiden väkeä seuramme saunalla. Siellä olikin hauska meininki, kun koolla oli vanhan liiton purjehtijoita laajemmalta alueelta. Jutut olivat sitä luokkaa. Ennen olivat olleet reissut hurjia.

Ma 31.7.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Heinäkuu oli käynyt loppuun, mutta päivä oli kaunis. Kovista tuulista oli välipäivä aivan niin kuin oli jo viime viikolla pitkissä ennusteissa lupailtu, kun teimme ratkaisuja tämän viikon suhteen.

Moottoroimme kotisatamaan Ouluun. Joku yritti matkalla purjehtiakin, mutta vene ei liikkunut juuri ollenkaan.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kulussa kanapastaa. Muuten matka meni pitkälti siivoilun merkeissä.

Vaikka olimme palaamassa kotiin, ajatukset olivat kovasti tulevassa reissussa. Olimme nimittäin lähdössä seuraavana päivänä katsomaan pientä partiolaistamme Inariin ja ehkä käymään vielä vähän pohjoisempanakin.

Su 30.7.2017 Iin Röyttä

Oli jotenkin aivan mahtava fiilis, noin niin kuin sunnuntaipäiväksi. Tavallisestihan sunnuntai Röytässä tarkoittaa lähtöä kotiin ja lähes poikkeuksetta myös vastatuulta. Tänä sunnuntaina ei tarvinnut lähteä mihinkään.

Nukuimme pitkään. Kun availimme luukkuja, suurin osa veneistä oli jo lähtenyt. Söimme kiireettömän aamiaisen ja katselimme, kun lisää veneitä lähti.

Kävin Emilin kanssa saaressa kävelyllä.

Emil otti paljon valokuvia miehistöllemme hankittuun kesäkameraan. Otto, Emil ja Ida ovat yhdessä kuvanneet siihen ison kasan videoita ja kuvia kesän reissuilta.

Kävimme pelaamassa aika monta matsia ristinollaa.

Illaksi lämmitimme Perämeren parhaan saunan. Rauhallinen ja hieno päivä. Tosin aika kova ikävä Inarissa leireilevää Idaa.

La 29.7.2017 Iin Röyttä

Aamu valkeni kauniina ja kaikki kolme poikaa – Aleksi oli meillä yökylässä – kömpivät sitlooraan aamupalalle. Pojat ilahtuivat kuullessaan että myös Topi oli tulossa saareen. Porukalla on aina mukavampaa!

Laiturista lähti Raahen Meripelastajien P/R Niilo Saarinen mukanaan koulutuspurjehduksella olevia nuoria.

Saareen saapui Ruotsin puolelta ylittänyt vene. Sen väki kertoi tuulen olleen ulkona melko rivakka. Hyvä siis että muutimme suunnitelmia Gårdsvikenin suhteen. Ei harmittanut enää yhtään.

Jotain ohjelmaahan sitä on kiva aina olla, joten päätimme järjestää S/Y Viluttitanssijan väen kanssa illallisiltamat kesäkeittiöön. Ensin kuitenkin lämmitimme saunan.

Saunoimme Oulun Merenkävijöiden saunalla ja löylyt olivat niin makoisat, että minäkin uskaltauduin vihdoin heittämän talviturkkini pois! Parempi myöhään tai jotain.

Illallispöydässä oli keulaan tapaksia ja päälle paellaa. Skumppaa ja mansikoitakin oli. Ja musiikkia. Ja tanssia. Paljon naurua. Pojatkin viihtyivät välillä kanssamme, vaikkei heille paella oikein maistunutkaan.

Tapaksena nautimme muun muassa pikkupaprikoita, jotka ovat kotoisin Padrónista Espanjasta. Joku on joskus sanonut että ne ovat kuin venäläinen ruletti lautasella, sillä joka kymmenes paprika on tulinen. Aika paljon olen näitä syönyt enkä yhteenkään tuliseen ole vielä törmännyt. Kenellekään seurueestamme ei nytkään tulista yksilöä kohdalle sattunut. Paprikoita löytää nykyään vihannesosastolta valmiiksi pussitettuna. Kannattaa kokeilla!

Pimientos de padron

Vihreitä pikkupaprikoita
Öljyä
Sormisuolaa

Levitä paprikat pellille ja lorota päälle runsaasti öljyä. Paaha grillivastuksen alla sen aikaa että alkavat saamaan väriä – ei ota kauan. Ripottele päälle runsaasti sormisuolaa. Nauti.

Molemmissa veneissä ollaan etanoiden ystäviä. Viluttitanssijan kaapista löytyi purkki ja pohdimme Liisan kanssa kuinka sen valmistaisimme. Päädyimme kehittämään seuraavanlaisen uunietanareseptin.

Uunietanat

1 purkki etanoita
1 purkki ranskankermaa
½ pala aurajuustoa
valkosipulia
voita

Sekota Aura ja ranskankerma keskenään. Paista etanoita pannussa runsaassa valkosipulivoissa. Kippaa pannusta kaikki uunivuokaan ja kaaja ranskankerma-Auraseos päälle. Paista 200° 10 min ja sen jäläkeen grillivastus täysille ja väri pintaan – ei ota taaskaan kauan. Kylykeen vaaliaa patonkia. Valehtelematta lähes nuolimme lautaset.