30.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Sunnuntaina Röytässä oli vuodenaikaan nähden upea sää. Aurinko paistoi ja tuuli oli W 4-5 m/s.

Ida kävi Aleksin kanssa aamu-uinnilla ja vakuutti, että vesi on oikein lämmintä eikä palellut yhtään.

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle. Samoihin aikoihin lähti useampi muukin vene. Jotenkin purjehtimiseen aina tulee hiukan kisahenkeä, kun useampi vene ajaa samaa matkaa.

Nostimme Kriisin kupeessa ison ja genoan. Ajelimme alkumatkan autopilotilla ja touhuilimme samalla kaikenlaista. Lähempänä Kropsua ryhdyimme enemmän keskittymään purjehdukseen. Takana tulevat nimittäin alkoivat hiukan saavuttaa.

Kristiinalla on kova kilpailuvietti, mutta kyllä se minullakin nousee esiin sopivassa tilanteessa.

Mamarosa on raskas vene ja edukseen vasta kovassa tuulessa. Nyt keli oli niin kevyt, että purjepinta-alaa oli saatava lisää. Virpiniemen nokalla vaihdoin keulapurjeeksi genaakkerin. Tosin skuuttasin sen puomilla ikään kuin spinnuksi. Kellonmerellä saimme sen avulla hyvän vauhdin.

Sudenväylänkin Kristiina ajoi genaakkerilla, kieli keskellä suuta. Minä säädin purjeita.

Näytti aluksi siltä, että Sudenväylän jälkeen pääsisimme ajamaan genaakkerilla sivutuuleen. Laitoin kaikki valmiiksi. Käännöksessä ottaisin vain puomin pois ja saisimme jatkaa samoilla purjeilla. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli oli niin vastainen, että genaakkeri oli vaihdettava genoaan. Vaihto oli tehtävä nopeasti tai tippuisimme porukasta.

Oulun edusta ajettiin tasaisesti, mutta kisahenkisesti. Nostatus ja peittely kuuluivat tietenkin asiaan.

Oritkarissa hölläsimme tahtia ja ryhdyimme laskemaan purjeita. Naapuriveneestä huudettiin:
– Voitettiin!
– Hmm… Missä maali oli?

Perillä Veneilykeskuksessa eräs venenaapuri tuli jututtamaan. Hän oli ajanut osin samaa reittiä vähän edempänä:
– Oliko teillä kilpailut, kun näytti vähän siltä.
– E-ei…