To 29.6.2017 Maakalla, Kalajoki – Tankar, Kokkola (28 mpk) • reitti kartalla

Unta riitti aamulla pitkään. Mitään kiirettä emme olleet aikoneetkaan pitää.

Saksalaiset tekivät lähtöä. He olivat kiinnittäneet poijuköyden melko tyhmästi. Heillä ei ollut minkäänlaista poijuhakaa ja köysi oli vedetty läpi poijunsilmästä ja sitten tehty kiristyvä lenkki. He tulivat pyytämään minua avuksi operaatioon.

Kun heidän vene oli turvallisesti irrotettu, huutelimme vielä puolin ja toisin kiitoksia ja hyvästejä. Olimme Jarin kanssa kovasti ihailleet saksalaispariskunnan purjevenettä. Se oli todella kaunis.

Olin vielä hyvästien jälkeen huutamaisillani: – She is very beautiful.

Viime hetkellä huomasin, että tilanteessa on ilmeinen väärinkäsityksen vaara ja pidin suuni kiinni. Pariskunnan rouva nimittäin oli kannella selvittämässä köysiä kumartuneena ja pyllisti minua kohti.

Jari onnistui pyydystämään kalastajan. Hän oli illalla sopinut, että jos aamulla pyydyksistä löytyy sopivan pieni lohi, hän ostaa sen soppakalaksi.

Hankintamatkalta tullessa Jari sanoi, että meidän täytyy lähteä saman tien. Kalajoelta oli tulossa kuunari, joka tarvitsi koko laiturin käyttöönsä. Olimme huomanneet aluksen lähestyvän, mutta emme arvanneet sen ajavan meitä pois.

Samapa tuo. Olisimme lähteneet tunnin sisällä kuitenkin. Odottelimme vain tuulen kääntymistä. Ida pakkasi reppunsa ja lähti M/S Dooriksen kyytiin.

Ajoin ensimmäiset kymmenen meripeninkulmaa moottorilla. Tuuli oli vastainen ja heikko. Sitten se voimistui ja kääntyi sen verran, että nostin ison ja avasin genoan.

Tuuli kääntyi kohta lisää, mutta heikkeni. Vaihdoin keulalle genaakkerin.

Vaikka tuuli keveni koko ajan, ajoin perille asti purjeilla. Vasta Tankarin ulkopuolella laskin purjeet. Moottoria tarvitsin vain satamamanöövereihin.

Dooriksen pentterissä oli valmistunut mahtava lohisoppa. Nostelimme rannalta pöytäryhmän laiturille ja katoimme siihen päivällisen. Olipa hyvää.

Seuraavaa päivää suunnitellen perehdyimme Jarin kanssa säätilaan ja erityisesti Suomenlahdelle ennustetun myrskyn vaikutuksiin tänne pohjoisemmaksi.

Aleksi ja Ida olivat olleet tutkimassa saarta jo sen verran pitkän tovin, niin lähdimme etsimään heitä. He olivat löytäneet monta jännittävää paikkaa saarelta, eivätkä malttaneet tulla veneelle.

Kävimme vielä yhdessä katsomassa vuonna 1889 rakennettua majakkaa vähän lähempää.

Ida löysi hauskan keinun.

Illalla otimme vielä hyvät löylyt. Unta ei tarvinnut houkutella.