Keskiviikko Iin Röytässä alkoi rauhallisesti. Otto ja Emil ovat sen verran innokkaita pelimiehiä, että kyllä veneestäkin pitää pystyä harrastamaan verkkopelaamista. Useampi tunti vierähti Minecraftin parissa.

Miehistö kävi tietenkin pulahtamassa.

Edellispäivänä Röyttään tullessa laitoimme Mamarosan kylkikiinnitykseen sään ollessa rauhallinen. Illalla oli odotettavissa tuulen yltyvän huomattavasti, joten kiinnitystä olisi muutettava.

Töijailun yhteydessä Ida halusi harjoitella ohjaamista. Ruorityttö tekikin oman lenkin aallonmurtajan ulkopuolella ja ajoi vielä satamaan sisään.

Päädyimme kiinnittämään Mamarosan keula aukkoa kohti. Betonilaituri olisi ollut vielä suojaisempi, mutta lasten kanssa kulkeminen olisi ollut korkealta laiturilta hankalaa.

Iltapäivällä lämmitimme seuran pursimajan saunan. Pojat pelasivat odotellessa korttia.

Ida pumppasi kaivosta löylyvedet.

Illalla tuuli alkoi nousta. Lopulta se ei noussut kuin noin 12 sekuntimetriin, mutta suunta oli suoraan aukosta sisään. Varsinkin viereemme tulleet perä suuaukkoa kohti kiinnitetyt purjeveneet keikkuivat melkoisesti.

Illan hurjimman näytöksen järjesti yön hämärästä ilmaantunut noin 45 – 50 jalkainen ketsitakiloitu alus. Etäämmältä se näytti kummalliselta erikoisine valoineen. Mastoon oli sijoitettu useita ympärivalaisevia valkoisia ja värillisiä valoja. Merenkulkuvalojen perusteella alus vaikutti enemmän joulukuuselta kuin veneeltä. Naapuriveneistä kertyi ihmisiä vastaanottamaan venettä betonilaiturille, joka tuulen vuoksi oli paras paikka kiinnittyä. Ja sinne vene yrittikin. Muutama yritys saada poiju kiinni epäonnistui. Tuuli painoi venettä voimakkaasti takana olevaa aallonmurtajaa vasten ja sillä näytti todella olevan vaikeuksia pysyä irti kivikosta. Manööverit olivat tosi vauhdikkaita ja jopa pelottavia. Vene liikkui altaassa kovalla vauhdilla ja ajoi välillä poijujen yli. Loppujen lopuksi se ajoi ulos satamasta ja suuntaisi ulkomerelle.

Mamarosa kiikkui yön mittaan, mutta nukuimme hyvin.

Torstaina aamulla toistaiseksi kesän voimakkaimmaksi ennustettu sade- ja ukkosrintama saavutti Pohjois-Pohjanmaan. Vettä tuli välillä Röytässäkin todella ankarasti. Oulussa mitattiin kovimmillaan jopa 29 sekuntimetrin puuskia. Röytässä huiput olivat noin 14 sekuntimetrissä.

Olimme illalla laittaneet sitlooran teltan paikalleen. Sen alla pidimme sadetta ja kuuntelimme ukkosta. Miehistö innostui myös pelaamaan korttia.

Illansuussa sää viimein selkeni.

Pikkugastit säntäsivät saman tien rannalle leikkimään. Purkamatonta energiaa olikin päivän aikana ehtinyt kertyä.

Tiistaille oli luvattu tuulta N-NNE 6 – 8 m/s ja ukkospuuskia. Periaatteessa siis ihan ok keli ajella avotuulessa etelään, kunhan ottaa ukkosrintamat varovasti.

Kemistä S/Y Mamarosa ja S/Y Sara lähtivät eri teille. Sara suuntasi suoraan Ouluun kotisatamaan. Meidän tavoitteena oli päästä Iin Röyttään ennen keskiviikkoiltana alkavia kovia tuulia ja torstain ukkosia. Tiistaina ajettaisiin Vatunkiin tai perille asti,riippuen nimenomaan ukkosrintamien liikkeestä.

Päätimme mennä niin sanotulla ruotsalaisella konepurjehduksella eli moottorilla ja genoalla. Tuulta oli sen verran, että iso rullagenoamme melkein riitti ainoaksi purjeeksi ja toisaalta ukkospuuskien keskellä ison laskeminen saattaisi olla melko kiireistä touhua.

Ainoaksi jäänyt ukkospuuska iski päälle Keminkraaselin ja Ykskiven välillä. Pienensimme genoan ihan myrskykokoon ja jatkoimme rauhallisesti matkaa. Puuska kesti puolisen tuntia, mutta voimakkuus ei loppujen lopuksi noussut kuin vähän toiselle kymmenelle. Yksikiven kohdalla tuuli oli jo laantunut.

Loppumatkan ajelimme rantaväylää Iin Röyttään asti mukavassa kelissä. Suosikkisatamaan saapuessa fiilis oli aivan uskomaton. Vaikka päivän purjehdukseen ei lopulta liittynyt mitään adrenaliiniryöppyjä, iski satamaan tulon myötä uskomaton rauhallisuus. Kuin kotiin tulisi pitkästä aikaa. Ja niin kai se vähän olikin.

Kiitokset kaikille S/Y Saralla purjehtineille 12 hienosta yhteisestä reissupäivästä. Kiitokset myös S/Y Saran avuliaille maajoukoille, jotka ovat olleet isona apuna bunkrauksessa.

Sunnuntaina nukuimme pitkään myöhäisen saapumisen ja Suomen aikaan siirtymisen jälkeen. Reissupäivän nro 17 sää oli helteinen, niin kuin jokainen edellinenkin. Vietimme satamapäivää Kemissä yhdessä S/Y Saran väen kanssa.

Emppu ja Otto kävivät pelaamassa jalkapalloa läheisellä kentällä. Lisäksi innokkaat futismiehet kävivät katsomassa PS Kemi – KPV -ottelun. Emil ja Ida puistoilivat.

Pyykkirumba soi pursimajan pyykkituvassa. Polttoainetta noudimme sen verran, että saimme varatankit jälleen täyteen.

Uleninranta on valittu vuoden vierassatamaksi 2005 ja 2014. Se on minunkin mielestäni parhaiten toimiva kaupunkisatama Perämerellä. Paikalliset purjehdusseurat Kemin Purjehdusseura ja Kemin Työväen Pursiseura järjestävät palvelut vierasveneille vuorotellen. Päivystysvuorossa olleella KTPS:lla aivan kaikki perusasiat eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Suihku- ja WC-tilat ovat ikääntyneet ja päässet vähän huonoon kuntoon. Pyykkitupaa pidetään romuvarastona.

Chef Lotina ja Titta tarjoilivat illalliseksi mezen.

Maanantaina sää sitten muuttui. Ukkonen tuli aamusta aivan päälle.

Iltapäivällä kävimme porukalla Meripuiston ravintolassa pizzalla. Siellähän on tunnetusti aivan erinomaiset pizzat. Monta tuntia meni ähkyssä. Kristiina ja Ida jaksoivat ihmeenkaupalla kuitenkin käydä kaupungilla. Kumpikin palasi iloisena uuden laukun kanssa.

Illalla ryhdyimme valmistelemaan seuraavan päivän purjehdusta. Voitelin potkuriakselin läpiviennin ja peräsimen laakerin.

Lauantaina sääennustuksissa alkoi näkyä selvää säätilan muutosta. Sateita ja kovenevaa tuulta oli luvassa.

Matkakumppanimme S/Y Sara päätti lähteä aamupäivällä kohti Kemiä. Me jäimme Seskaröön siivoamaan venettä.

Kristiina oli nähnyt kadunkulmiin siroteltuja loppis-kylttejä ja halusi lähteä tutkimaan kirpputorin tarjontaa. Vohvelikahvila myyjäisineen oli sataman viereisessä.

Gastit scoottailivat kauppaan jäätelöostoksille ja me yritimme pysyä puolijuoksua perässä.

Laituriin oli saapunut tuttuja oululaisia S/Y Merikihulla. Pian taivaalle kertyneet pilvet pudottivat vettä oikein kunnolla. Miehistöä nauratti, kun Kristiina laittoi samppoota päähän ja hyppäsi uimaan,

Ennustukset kovenevasta kelistä pyörivät mielessä. Emme halunneet jättää Seskarön kiertämistä kovaan tuuleen ja maininkiin. Viime vuonna miehistölle tuli hiukan huono olo. Saderintaman jälkeen lähdimme matkaan määränpäänä Nikkala. Sanskeri ja todennäköisesti myös Selkä-Sarvi jäisi tällä reissulla käymättä.

Ihan hyvän kokoinen vanha meri Seskarön eteläpuolella oli tälläkin kertaa. Sen päällä kulki vielä tuore aallokko. Kokonaisuus oli melko muikeasti keikuttava ristiaallokko. Sisätiloissa touhuilevia gasteja meno alkoi äklöttää sen verran, että halusivat tulla nukkumaan sitlooraan.

Nikkalan kohdalla tuntui olo vielä sen verran virkeältä, että päätimme jatkaa Kemiin asti. Kiinnitimme Uleninrantaan S/Y Saran viereen vasta aamuyöstä. Mika oli vastassa laiturilla. Olipa kiva tulla kotimaahan – ja Kemiin.

Olimme Mikan kanssa urheasti istuneet illalla hirveässä sääskiparvessa ja laatineet perjantaille hyvän reittisuunnitelman S/Y Mamarosan ja S/Y Saran laivueelle.

Lähdimme liikkeelle Hindersönistä aamulla heti kahdeksan jälkeen, sillä tuulen oli ennustettu loppuvan jo alkuiltapäivästä.

Tavoitteenamme oli purjehtia ulos saaristosta ja avomeren kautta Seskaröhön. Ulkona piti tuulta olla eniten ja ulkokautta reittikin olisi lyhin. Olimme siis menossa taas koillista kohti, kun edellispäivänä olimme menossa päinvastaiseen suuntaan.

Reittivalinta ei sitten käytännössä toiminut. Tuulta ei ollut tarpeeksi ja vanha meri kävi niin, että matkavauhti putosi liian alas. Teimme nopean päätöksen ja koukkasimme sisäväylälle siinä toivossa, että siellä ei maininki hidastaisi matkantekoa. Moottoria olisi joka tapauksessa käytettävä. Ratkaisu osoittautui hyväksi.

Ajoimme Renskärin ohi ja kävimme kurkkaamassa sisääntuloväylältä satamaan, josko olisimme poikenneet yöksi. Jatkoimme kuitenkin matkaa.

Alkuillasta kiinnitimme Seskarön kylän laituriin. Hiukan oli ahdasta, mutta kummallekin löytyi paikka.

Otto ja Emppu lähtivät koulun kentälle jalkapallon kanssa kun muu miehistö virkistäytyi helteessä pelastusliiviuinnilla.

Iltakävely suuntautui kauppaan ja kioski-baariin.

Pikkugastit halusivat poiketa myös koulun pihalle leikkimään. Muutama paikallinen teini istuskeli pihalla ja innostui kertomaan meille arkipäivästä saarella. Koulu oli kuulemma ollut lopetusuhan alla. Kolmen lapsirikkaan perheen muutettua saarelle koulu oli saanut jatkaa. Myöskään kaupalla ei ole ollut helppoa pienellä kylällä ja kyläläiset ovat kuulemma olleet monella tavalla kaupan apuna.

Chef Lotina ja Titta kattoivat illalliseksi kanatortilloja.