Maanantaiaamu ei valjennut arkeen. Mamarosassa nimittäin juhlittiin heti aamusta. Lapset huomasivat virtuaalilemmikkinsä Poun viettävän 35-vuotissynttäreitä. Juhlan kunniaksi he ostivat Poulle uuden vaatekerran, virtuaalirahalla onneksi.

Otto kiirehti möljälle scoottailemaan, kun kuuli meidän suunnittelevan merellä lähtöä.

Vilkkaan mielikuvituksen kanssa leikeistä veneessä näyttää kehittyvän vaikka mitä. Ohjauspylväs on ilmeisesti ollut aamulla intiaanileikin toteemipaalu tai jotakin vastaavaa.

Laiturista irrottiin vasta puolenpäivän aikoihin.  Heti kohta sataman lähellä vastaan tuli kemiläinen varttitonnari. Yritin väistää väylän oikeaan laitaan, mutta vene tuli koko ajan kohti. Vislasin voimakkaasti. Joku hahmo siellä veneessä näytti heiluvan, mutta vene jatkoi kohti tuloa. Vene ei väistänyt, vaikka olin jo todella pitkällä väylän oikeassa laidassa. Ihan kohdatessa väistin vielä lisää, jotta ei tulisi päälle. Flanellipaitainen mies huusi samantien veneestä: ”Pääseekö siellä maihin? Onko siellä kauppa?”. ”Pääsee ja on”, vastasin niukasti, vaikka olisi ollut vähän muutakin sanottavaa.

Pilvisyys oli 2/8 ja tuuli SSE-SSW 5-8 m/s. Lähdimme kiertämään lännen kautta Seskaröä edetäksemme itään. Veneemme ei mahdu Seskarön sillan sillan alta, joten kiertäminen lisää matkaa noin 10 meripeninkulmaa. Varsinaista päämäärää emme olleet lähtiessä vielä päättäneet. Ajattelimme katsoa matkan varralle, mihin fiilis vie, Nikkalaan, Selkä-Sarveen vai Kemiin.

Maininki oli Seskarön eteläpuolella melkoinen ja sivutuulessa rullatessa kannen alla kikkailevalla miehistöllämme meinasi tulla huono olo. Hieman laiskoina ajoimme tänään moottori-genoa-yhdistelmällä. Ja pelkällä moottorilla vastaisemmat osuudet.

Rajanpinnassa ajelimme hienojen mökkipaikkojen ohi. Jokisuussa huomiota herättivät myös todella laajat lohipyydykset. Jokeen asti pääsevät lohet ovat takuulla navigointitaidoiltaan erinomaisia.

Saavuimme Kemin Uleninrantaan kahdeksan jälkeen. Lapset olivat edelleen Ruotsin ajassa. Ja loma-ajassa. Ja nukkuneet osan matkasta. Virtaa käytiin purkamassa rannan leikkipaikalla.

Sattumalta huomasimme, että satamassa on toinenkin vieraileva bloggaava venekunta. Heidän fiilikset paikasta tosin vaikuttivat varsin erilaisilta kuin meidän. Uleninranta on nimittäin aina ollut yksi suosikkikohteistamme. Ja onhan se valittu joskus jopa vuoden vierassatamaksi.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi tapaksia.