Sunnuntaina nukuimme pitkään myöhäisen saapumisen ja Suomen aikaan siirtymisen jälkeen. Reissupäivän nro 17 sää oli helteinen, niin kuin jokainen edellinenkin. Vietimme satamapäivää Kemissä yhdessä S/Y Saran väen kanssa.

Emppu ja Otto kävivät pelaamassa jalkapalloa läheisellä kentällä. Lisäksi innokkaat futismiehet kävivät katsomassa PS Kemi – KPV -ottelun. Emil ja Ida puistoilivat.

Pyykkirumba soi pursimajan pyykkituvassa. Polttoainetta noudimme sen verran, että saimme varatankit jälleen täyteen.

Uleninranta on valittu vuoden vierassatamaksi 2005 ja 2014. Se on minunkin mielestäni parhaiten toimiva kaupunkisatama Perämerellä. Paikalliset purjehdusseurat Kemin Purjehdusseura ja Kemin Työväen Pursiseura järjestävät palvelut vierasveneille vuorotellen. Päivystysvuorossa olleella KTPS:lla aivan kaikki perusasiat eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Suihku- ja WC-tilat ovat ikääntyneet ja päässet vähän huonoon kuntoon. Pyykkitupaa pidetään romuvarastona.

Chef Lotina ja Titta tarjoilivat illalliseksi mezen.

Maanantaina sää sitten muuttui. Ukkonen tuli aamusta aivan päälle.

Iltapäivällä kävimme porukalla Meripuiston ravintolassa pizzalla. Siellähän on tunnetusti aivan erinomaiset pizzat. Monta tuntia meni ähkyssä. Kristiina ja Ida jaksoivat ihmeenkaupalla kuitenkin käydä kaupungilla. Kumpikin palasi iloisena uuden laukun kanssa.

Illalla ryhdyimme valmistelemaan seuraavan päivän purjehdusta. Voitelin potkuriakselin läpiviennin ja peräsimen laakerin.