Lauantaina sääennustuksissa alkoi näkyä selvää säätilan muutosta. Sateita ja kovenevaa tuulta oli luvassa.

Matkakumppanimme S/Y Sara päätti lähteä aamupäivällä kohti Kemiä. Me jäimme Seskaröön siivoamaan venettä.

Kristiina oli nähnyt kadunkulmiin siroteltuja loppis-kylttejä ja halusi lähteä tutkimaan kirpputorin tarjontaa. Vohvelikahvila myyjäisineen oli sataman viereisessä.

Gastit scoottailivat kauppaan jäätelöostoksille ja me yritimme pysyä puolijuoksua perässä.

Laituriin oli saapunut tuttuja oululaisia S/Y Merikihulla. Pian taivaalle kertyneet pilvet pudottivat vettä oikein kunnolla. Miehistöä nauratti, kun Kristiina laittoi samppoota päähän ja hyppäsi uimaan,

Ennustukset kovenevasta kelistä pyörivät mielessä. Emme halunneet jättää Seskarön kiertämistä kovaan tuuleen ja maininkiin. Viime vuonna miehistölle tuli hiukan huono olo. Saderintaman jälkeen lähdimme matkaan määränpäänä Nikkala. Sanskeri ja todennäköisesti myös Selkä-Sarvi jäisi tällä reissulla käymättä.

Ihan hyvän kokoinen vanha meri Seskarön eteläpuolella oli tälläkin kertaa. Sen päällä kulki vielä tuore aallokko. Kokonaisuus oli melko muikeasti keikuttava ristiaallokko. Sisätiloissa touhuilevia gasteja meno alkoi äklöttää sen verran, että halusivat tulla nukkumaan sitlooraan.

Nikkalan kohdalla tuntui olo vielä sen verran virkeältä, että päätimme jatkaa Kemiin asti. Kiinnitimme Uleninrantaan S/Y Saran viereen vasta aamuyöstä. Mika oli vastassa laiturilla. Olipa kiva tulla kotimaahan – ja Kemiin.