2.7.2016

Lauantaina Ida oli ehtinyt sopia Aleksin kanssa treffit jo ennen kuin päällystö sai kunnolla silmänsä auki. Neiti hoputti aamupalaa pöytään ja kurkki merelle. Aleksin saavuttua katosivat kaverukset omiin touhuihinsa. Muutaman kerran he ovat toisensa talven aikana tavanneet, mutta yhteisiä saaripuuhia oli selvästi odotettu.

Otto pääsi pitkästä aikaa kalastamaan ja narrasi eväkkäitä niin virvelillä, pilkillä kuin haavillakin. Patongin murut toimivat hyvänä houkuttimena ja poika sai napattua haavilla seipin. Valitettavasti ei ollut ruokakala, mutta se ei kalamiehen ylpeyttä saalistaan hälventänyt. Kala ku kala.

Emil viihtyi pitkin päivää pelikorttien parissa ja houkutteli meitä muita vuoron perään pussihousua pelaamaan. Kesken ruokailun pelimies havahtui siihen tosiasiaan, että hänen syntymäpäiväänsä on tasan kaksi viikkoa. Aikaisemmista vuosista poiketen taidamme viettää syntymäpäivät tänä vuonna maissa.

Olimme lauantaina lähdössä lämmittämään saunaa kun huomasimme saareen saapuvan samaisen helsinkiläisen veneen, jolle Oton kummisetä Kai oli tiedustellut saaren paikkatilannetta edellisenä päivänä. Kävimme ottamassa heidän köydet vastaan, toivotimme tervetulleeksi saareen ja myöhemmin saunaan.

Muksuja eivät kylpyhommat kiinnostaneet ja pääsimme löylyttelemään ihan kahdestaan. Kylläpä oli mahtava fiilis nautiskella Perämeren parhaista löylyistä pitkän talven jälkeen! Saunavieraatkin kävivät vielä vuoronsa päälle kiittelemässä meitä hyvästä löylyistä.

Lauantain ruokateemana oli savulohi – sattui olemaan lähtiessä tarjouksessa. Lounaana tarjoilin savulohipestopastaa, jonka resepti on maailman yksinkertaisin – mikäli ostaa kalan valmiiksi savustettuna. Keitetyn spagetin joukkoon sekoitetaan pestoa oman maun mukaan ja asetellaan pala savulohta päälle. Siihen vielä hieman parmesaania niin kylläpä vaan on hyvää! Ja tietty kylmää rieslinkiä.

Idean pastaan sain Hailuodosta kotoisin olevalta ystävältämme Minnalta. Hän ehdotti kokeilemaan myös seuraavanlaista versiota:

Pastan kiehuessa: 250-300g hyvää (eli luotolaista tai itse savustettua) lämminsavulohta paloitellaan sormin kulhoon. Lisätään:
1/2 dl (lehti)persiljaa
3/4 dl oliiviöljyä
1 (luomu) sitruuna mehu + raastettu kuori
3 rkl kapriksia, niitä pieniä

Keitä pasta ja heitä aineksista tehty sekoitus päälle. Rouhaise vielä mustapippuria päälle ja pikkasen parmesania niskaan. Valmista vartissa. Vois lisätä myös kevätsipulia tai vähän vihreetä keitettyä parsaa, mut tosi hyvä pikaruoka noinkin.

Oheen lasillinen hyvää rieslinkiä

Illalla saimme vielä mieluisia vieraita kun s/y Penelopen pariskunta saapui viinilasilliselle sitlooraamme. Kausi on nyt avattu ja kesä on vihdoin täällä!

22.8.2015 Iin Röyttä

Lauantai oli upea päivä. Auringonpaiste oli saanut ihmiset liikkeelle ja veneitä oli enemmän kuin olen kertaakaan tälle kesälle Röytässä nähnyt. Saaren saunat lämpenivät ja kaikkialta kuului iloinen puheensorina. Viereiseltä laiturilta kuului haitarin soitto. Tunnelma oli kesäinen kuin heinäkuun helteillä konsanaan. Idaa ei pahemmin paatilla näkynyt, sillä hän uiskenteli ja leikki ystävänsä kanssa. Pojat touhusivat omiaan. Minä keskityin ystäviin ja ruokaan.

Minua kiehtoo Italialaisten pastaruokien yksinkertaisuus ja makumaailma. Olen jo pitkään suunnitellut yhden Napolilaisen keittiön klassikoista valmistamista ja nyt tuli siihen sopiva tilaisuus. Cacio e Pepe. Eli spagettia, Pecorino-juustoa ja pannulla paahdettua mustapippuria. Niin ja hieman spagetin keitinlientä. Reseptin poimin Casa Rocchi – Ruokaa Roomassa -blogista. Lounas-spagetin kylkeen askartelimme Antin kanssa bruschettat.

Brushetta

Patonki
3 tomaattia
3 valkosipulinkynttä
Basilikaa tuoreena
Suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä.

Leikkaa patonki keskeltä kahtia. Halkaise palat pituussuunnassa. Poista tomaattien sisukset ja kuutioi tomaatit. Hienonna valkosipulin kynnet ja viskaa tomaattikuutioiden joukkoon. Silppua tuoretta basilikaa. Lisää tomaattien joukkoon basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta seos patongeille ja paista kuumassa uunissa kunnes patongit hieman rapsakoituvat.

Lauantain ruokaan panostettiin tosissaan. En tiedä mitään mukavampaa tapaa viettää iltaa ystävien kanssa kuin hyvän ruoan merkeissä kokaten ja nautiskellen. Espanjalainen keittiö on päällystömme suosikki. Ja sieltä varsinkin erilaiset tapakset ja pintxoset. Kunnon tapaspöytä on kuin makujen ilotulitus. Kyllästyminen mahdotonta. Kylläisyys taattu.

Ja koska ruokaa pilkottiin ja kokattiin isolla kädellä, tarvittiin tietysti myös ruoanlaittoruoka.  Kylmäsavulohesta, ranskankermasta, uudesta sipulista ja tillistä valmistui tahna, jota nautimme pehmeiden saaristolaisleipästen päällä.

Tapaslistallamme oli Serranokinkkua ja rucolaa, perunatortilla, aiolia, marinoituja oliiveja, valkosipuli-balsamico-timjami-sieniä, chorizoa punaviinillä, chilivoissa tiristettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, manchego-juustoa, cantaloupe-melonia, paahdettua paprikaa ja lohicevicheä. Muistinkohan nyt mainita kaikki…

Serranokinkkua ja rucolaa

Puska rucolaa
Paketti serrano-kinkkua
Oliiviöljyä
Tuoremehua
Mustapippuria

Revi rucolat kulhoon ja kaaja päälle nelijä lusikallista oliiviöljyä ja kaks tuoremehua. Rouhase mustapippuria pintaan ja sekota. Asettele serranot lautaselle ja niitten päälle rucolat. Son siinä.

Olen ylistänyt täällä perunatortilloja ennenkin ja teen sen taas. Niin yksinkertaista ja hyvää! Ja mukaan voi käytännössä heittää mitä mieleen juolahtaa. Illalliselle hauduttelin simppelin version jossa oli perunoiden lisäksi vain yksi uusi sipuli varsineen ja vähän paprikamaustetta normaalin suolan ja mustapippurin lisäksi. Ja voin kertoa että kun haarukkaan nappasi palan tortillaa, chorizoa ja aiolia niin suu meinasi väkisin vääntyä hymyyn.

Tortilla

Perunoita
5-6 kananmunaa
Uusi sipuli varsineen
Paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria.

Keitä pannullinen pottukuutioita. Viskaa keitetyt kuutiot pannulle ja pyöräyttele mausteet joukkoon. Sekota kananmunat ja kaaja seos pottujen päälle. Hauvuta mieolla lämmöllä kannen alla. Ku alakaa olleen valamista niin kumua lautaselle. Koristele jos tykkäät.

5.-6.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Lähestyttäessä kotisatamaa iski ahdistus. Säätiedotus lupaili seuraavasta päivästä kesän kauneinta. Onko täältä pakko tulla vielä pois? Entä jos ei halua? Ja lomaakin oli vielä jäljellä. Kahdestaankin olisi kiva olla, olihan takana kuukausi intensiivistä yhdessäoloa lasten kanssa 24/7. Saatuamme köydet kiinni ehdotin Kaitsulle, että pitäisiköhän kysäistä mummulta ja papalta haluaisivatko he lapset heti seuraavana päivänä yökylään. Ja tietysti he halusivat. Isovanhemmilla oli ollut ikävä lapsia ja lapsilla isovanhempia.

Nukuttuamme kotona yön veimme lapset mummolaan ja suuntasimme herkkukaupan kautta satamaan. Päätimme pitää illalla rapufestit. Päädyimme ruokakauppaan nälkäisenä ja jokainenhan tietää mitä siitä seuraa. Rapujen lisäksi mukaan tarttui pari kassillista tuoremuonaa. Milloinhan sitä oppii? Minun kohdallani taitaa olla toivo menetetty.

Oli aivan uskomattoman upea sää! Tuulta nyt ei ollut juuri nimeksikään, mutta kun ei ollut myöskään kiire mihinkään niin lilluttelimme rauhassa lähes kokomatkan genaakkerilla. Purje laskettiin vasta Röytän satama-altaan suulla.

Perille päästyämme katoimme illallisen. Siinä me sitten istuimme tuntikausia syöden ja keskustellen.

22.7.2015 Svinöra – Kallaxön

Kun ei ole kiire mihinkään voi vaikka palata sinne mistä juuri lähti. Neptun oli niin mukava paikka, että päätimme palata sinne takaisin. S/Y Sara lähti matkaan ensimmäisenä – tosin vajaalla miehistöllä, sillä Saara hyppäsi vuorostaan meidän kyytiimme Idan seuraksi touhuamaan tyttöjen juttuja.

Irrotettuamme laiturista sattui todella ikävä läheltä piti tilanne. Pyrkiessämme ulos päätti paikallinen järjen jättiläinen tunkea itsensä altaaseen sisään kelluvan möljän ja meidän välistä. Katsoin kauhuissani keulassa että törmäys tulee. Haveri oli niin lähellä että minulla tärisivät polvet vielä sitlooraan päästyäni. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää edes veneilyn perusasioita? Ei mene kaaliin, ei.

Kaunis päivä oli houkutellut satamaan muitakin veneilijöitä ja palju oli jo lämpenemässä. Miehet lämmittivät saunan ja kaikki halukkaat pääsivät saunomaan ja paljuilemaan. Otto ja Emppu painuivat kalaan. Tälläkään kertaa eivät kalamiehet joutuneet palaamaan tyhjin käsin, sillä tuliaisena oli ahvenia.

Olimme päättäneet jo aiemmin että keskiviikkona söisimme yhdessä hyvin. Se päätös täyttyi. Kirjaimellisesti. Ne olivat oikein kunnon ruokafestit!

Ruokahalun herättelijänä toimi Antin hauesta ja sienistä loihtima ”keittiön tervehdys”. Hyvä ettei vienyt kieltä mennessään! Varsinaisena keularuokana nautimme päärynäetanat, joiden ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen, koska päärynät hieman muusaantuivat, mutta maku oli niin kohdillaan että voisin hyvin kuvitella tuoreen päärynän korvaajaksi veneoloissa vauvoille tarkoitetun päärynäsoseen.

Päärynäetanat (Neljälle)

2 Päärynää
Purkki etanoita
½ palaa Aura-juustoa
2-3 kynttä valkosipulia
Rucolaa
Pestoa
Voita

Asettele lautasille rucolaa. Kuori päärynät ja vetele suikaleiksi esim. kuorimaveittellä ja pirskottele päälle puolikkaan sitruunan mehu. Paista suikaleita kevyesti voissa ja siirrä sen jäläkeen suikaleet ”linnunpesiksi” rucoloitten päälle. Paista etanat valakosipulivoissa paistinpannulla ja kun alakaa näyttää valamiilta niin kääntele Auraa joukkoon ja anna hetki kuumentua. Asettele paistos päärynöitten päälle ja ripottele lautasen reunoille pestoa. Päärynöiden, Aura-juuston, rucolan ja peston yhdistelmä toimii aivan järjettömän hyvin etanoiden kanssa. Tällä kertaa annoksesta tuli siis ulkonäöllisesti turhan vettynyt, mutta maku ei pettänyt. Taisipa eräs seurueemme jäsen nuolla oman lautasensa.

Keittiön tervehdys ja alkuruoka olivat asettaneet riman korkealle pääruoan suhteen. Pääruoka lunasti kaikki odotukset. Sanat eivät riitä kuvamaan sitä kuinka hyvät pihviannoksen saimme eteemme. Antaa kuvan puhua puolestaan

Käytän yleensä paljon aikaa lomamatkapurjehduksen ruokien suunnitteluun. Laadin kauppalistan huolella. Katson kaupassa, että tuotteissa on pitkät päiväykset ja että ne on pakattu siten etteivät ne vie kohtuuttomasti tilaa jääkaapissa. Tänä vuonna olen tehnyt kaiken toisin.

Mukaan pakattu tuoretavara on sitä sun tätä. Säilykkeitä kaapista löytyy varmaan sen sata sorttia – osa on viime kesänä Luulajasta hankittuja! Minua ei selkeästi kannattaisi päästää ruokakauppaan itsekseni. Moponi kun yleensä ei tyydy vain keulimaan, vaan saattaa karata kaupassa käsistä niin komeasti että takavalot vain vilahtavat.

Tänä vuonna päätin että ruokaa laitetaan aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Sävelletään. Otetaan rennosti. Kun päästään kauppaan, syödään pari päivää potturuokaa – ne eivät säily veneessä kauempaa. Kun leipä on menossa kovaksi tehdään siitä mukava lisäke jonka kylkeen tekaistaan lihakastike ja niin päin pois. Hyvin on toiminut tämä rennompikin linja ja perhe on saanut syödäkseen hyvin.

Yksi ruokafilosofiani purjehduksella liittyy ravintoloihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku asiasta tehden pyörittää rannassa ravintolaa niin kyllä sen palveluja on myös veneilijöiden suotava käyttää. Alkumatkasta se on tosin tarkoittanut meille jo useampaa ravintolaruokailukertaa, sillä sekä Kemissä että Torandassa olemme hyödyntäneet ruokahuollossa myös paikallisten ravintoloiden palveluja. Miehistömme nousee kapinaan mikäli he eivät saa Kemissä pizzoja ja Torandan ranut ja nakit oli menestys josta puhutaan vielä pitkään.

Vaikka ostokset tehtiinkin vasemmalla kädellä, onnistuin löytämään muutaman jutun jotka ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Ensimmäinen niistä on sitrus-spray – josta taidan tehdä vielä ihan kokonaisen päivityksen reissun aikana. Toinen on Lidlistä löytämäni suojakaasuun pakattu ruisleipä – ja vielä luomua! Sitä tullaan kyllä hamstraamaan lisää jahka joskus jonkun kaupan jossain tapaamme. Ei taida tosin ihan hetkeen tapahtua.

Viime päivinä olen hyödyntänyt pitkälti vanhoja reseptejä. Tsatsiki, kylmäsavulohipasta – johon tosin en löytänyt kaapista kapriksia ja muutama avokaado oli menossa yli, joten vanhasta versiosta muodostui kylmäsavulohiavokaadopasta. Oli muuten hyvää!
Tänään paistoin kanan fileitä ja pyöräytin niiden kylkeen couscousin.

Kanaa ja couscous

Pari uutta sipulia varsineen
Pari tomaatia
Puolikas kesäkurpitsa
Pari kynttä valkosipulia
Pinjansiemeniä
Couscousia
Kanafondi
Vahvaa minttua
Mausteita: Suolaa, pippuria, kurkumaa, paprikaa, juoksevaa hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu.

Paaha siemenet pannulla ja siirrä sivvuun oottamaan. Kuullota pannulla vihannekset ja valakosipuli. Pistä filekset paistumaan. Valmista viereisellä levyllä couscous paketissa olevan turvotusohojeen mukkaan – muista kanafondi. Kääntele pannun kasvit couscousin sekkaan. Lissää paahetut siemenet. Mausta. Muista minttu. Asettele lautaselle lihhaa ja couscousia. Koristele. Tarjoile. Nauti.