Lauantaina sääennustuksissa alkoi näkyä selvää säätilan muutosta. Sateita ja kovenevaa tuulta oli luvassa.

Matkakumppanimme S/Y Sara päätti lähteä aamupäivällä kohti Kemiä. Me jäimme Seskaröön siivoamaan venettä.

Kristiina oli nähnyt kadunkulmiin siroteltuja loppis-kylttejä ja halusi lähteä tutkimaan kirpputorin tarjontaa. Vohvelikahvila myyjäisineen oli sataman viereisessä.

Gastit scoottailivat kauppaan jäätelöostoksille ja me yritimme pysyä puolijuoksua perässä.

Laituriin oli saapunut tuttuja oululaisia S/Y Merikihulla. Pian taivaalle kertyneet pilvet pudottivat vettä oikein kunnolla. Miehistöä nauratti, kun Kristiina laittoi samppoota päähän ja hyppäsi uimaan,

Ennustukset kovenevasta kelistä pyörivät mielessä. Emme halunneet jättää Seskarön kiertämistä kovaan tuuleen ja maininkiin. Viime vuonna miehistölle tuli hiukan huono olo. Saderintaman jälkeen lähdimme matkaan määränpäänä Nikkala. Sanskeri ja todennäköisesti myös Selkä-Sarvi jäisi tällä reissulla käymättä.

Ihan hyvän kokoinen vanha meri Seskarön eteläpuolella oli tälläkin kertaa. Sen päällä kulki vielä tuore aallokko. Kokonaisuus oli melko muikeasti keikuttava ristiaallokko. Sisätiloissa touhuilevia gasteja meno alkoi äklöttää sen verran, että halusivat tulla nukkumaan sitlooraan.

Nikkalan kohdalla tuntui olo vielä sen verran virkeältä, että päätimme jatkaa Kemiin asti. Kiinnitimme Uleninrantaan S/Y Saran viereen vasta aamuyöstä. Mika oli vastassa laiturilla. Olipa kiva tulla kotimaahan – ja Kemiin.

Aikaa ennen lapsia ja omaa venettä purjehdimme ystäväpariskunnan kanssa Turun saaristoon. Reissu on jäänyt monella tapaa mieleen. Sorsan yöllinen hyökkäys kattoluukusta nukkuvien niskaan Porin jazzeilla. Iltauinnilla vieressä uiskennellut käärme. Ja sitä rataa. Paras makumuistoni tuolta reissulta on Kustavissa nauttimani kanapasta, jonka kipparimme Arno valmisti.

Soitin Arnolle ennen Luulajan bunkrausta ja pyysin saada kanapastan reseptin käyttööni. Arno antoi luvan jakaa reseptin myös blogissa. Nimen pastalle ovat antaneet Arnon viehättävät kaksostyttäret. Ja kyllä se herkullista onkin!

Arnon herkkupasta (4-6 hengelle)

Marinointivaihe:
Kanaa (riittävästi)
Chiliä (2-3)
Tuoretta rosmariiniä
Valkosipulia (vähintään 5 kynttä)
Sitruunamehua (1/2 -1 sitruuna)
Oliiviöljyä

Haudutusvaihe:
Tomaatipyrettä ja kaltattuja tomaatteja
Punkkua kanalle
Punkkua kokille

Viimeistelyvaihe:
Purkki anjovisfileita
Kalamataoliiveja
Kapriksia
Lehtipersiljaa

Paaha chilit ja poista siemenet. Pistä pieniksi ja heitä kanojen joukkoon. Hakkaa rosmariinia jotta siitä irtuaa kunnolla maku. Heitä kanojen joukkoon. Piliko valakosipulit ja toista edellinen liike. Öljyä ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekota ja anna marinoitua minimissään puolikas tunti.

Ota esille punkkua kanalle ja kokille. Voit käyttää samaa ainetta – miten vaan tykkäät. Ja tomaattipyree tai kaltattuja tomaatteja – ite käytin molempia. Sitten kanat + tomaattiosasto kattilaan ja punkkua päälle. Kokille punkkua. Kun kiehahtaa niin kokille lisää punkkua. Haudutellaan kasaan ja annetaan tomattien maun pyöristyä ja pehmentyä. Kanalle ja kokille punkkua – vaihe siis toistetaan yhteensä kolme kertaa.

Kanalle ja kokille punkkua-vaiheen pyöriessä ota anjovisfileet ja hakkaa ne pieniksi. Lopuksi kipaa joukkoon anjovishakkelus, kaprikset, kalamataoliivit ja lehtipersilja. Hetki lämpöä ja tarjolle. Minulla löytyi tuoreena oreganoa, joten käytin sitä. Toimi. Kiitokset Arnolle reseptistä vielä tätäkin kautta.

Olimme Mikan kanssa urheasti istuneet illalla hirveässä sääskiparvessa ja laatineet perjantaille hyvän reittisuunnitelman S/Y Mamarosan ja S/Y Saran laivueelle.

Lähdimme liikkeelle Hindersönistä aamulla heti kahdeksan jälkeen, sillä tuulen oli ennustettu loppuvan jo alkuiltapäivästä.

Tavoitteenamme oli purjehtia ulos saaristosta ja avomeren kautta Seskaröhön. Ulkona piti tuulta olla eniten ja ulkokautta reittikin olisi lyhin. Olimme siis menossa taas koillista kohti, kun edellispäivänä olimme menossa päinvastaiseen suuntaan.

Reittivalinta ei sitten käytännössä toiminut. Tuulta ei ollut tarpeeksi ja vanha meri kävi niin, että matkavauhti putosi liian alas. Teimme nopean päätöksen ja koukkasimme sisäväylälle siinä toivossa, että siellä ei maininki hidastaisi matkantekoa. Moottoria olisi joka tapauksessa käytettävä. Ratkaisu osoittautui hyväksi.

Ajoimme Renskärin ohi ja kävimme kurkkaamassa sisääntuloväylältä satamaan, josko olisimme poikenneet yöksi. Jatkoimme kuitenkin matkaa.

Alkuillasta kiinnitimme Seskarön kylän laituriin. Hiukan oli ahdasta, mutta kummallekin löytyi paikka.

Otto ja Emppu lähtivät koulun kentälle jalkapallon kanssa kun muu miehistö virkistäytyi helteessä pelastusliiviuinnilla.

Iltakävely suuntautui kauppaan ja kioski-baariin.

Pikkugastit halusivat poiketa myös koulun pihalle leikkimään. Muutama paikallinen teini istuskeli pihalla ja innostui kertomaan meille arkipäivästä saarella. Koulu oli kuulemma ollut lopetusuhan alla. Kolmen lapsirikkaan perheen muutettua saarelle koulu oli saanut jatkaa. Myöskään kaupalla ei ole ollut helppoa pienellä kylällä ja kyläläiset ovat kuulemma olleet monella tavalla kaupan apuna.

Chef Lotina ja Titta kattoivat illalliseksi kanatortilloja.

Otto vaihtoi torstaiaamuna alusta ja liittyi Gårdsvikenissä S/Y Saran miehistöön. Päätimme suunnata vielä takaisin etelämmäs Luulajan saaristoon.

Helle jatkui edelleen, samoin heikot tuulet. Purjehtimiseen ei siis ollut vieläkään mahdollisuutta.

Kiinnitimme Hindersönin Björkögärdsvikenin ahtaaseen satamaan iltapäivällä. Veneiden kiinnitystä piti säätää tovi, että ne saatiin asettumaan paikoilleen turvallisesti. Maamöljä on tosi korkea ja pystypalkituksen vuoksi fendarit on hankala saada pysymään paikallaan. Poijuja ei ole ja ankkureita ei ahtaaseen altaaseen oikein voi heittää. On satamassa toki matalampikin laituri, mutta siinä ei ollut tilaa. Möljän kylkeen oli lisäksi pysäköity vesiskootteri siten, että se esti veneiden kiinnittämisen mahdollisimman hyvin.

Kuulemiemme kehujen pohjalta päädyimme päivälliselle läheiseen ravintolaan. Ruoka oli erinomaista. Sen sijaan lapsiasiakkaiden huomioimisessa oli kummallinen aukko. Lasten listaa ei ollut. Tiedustelin mahdollisia lasten ruokia. Henkilökunta kertoi lapsille olevan tarjolla hampurilaista ja lihapullia, mikä ilahdutti pikkugasteja kovasti. Pöytään heille tuli tosi muhkeat lautaselliset, nimittäin aikuisten kokoa. À la cartelta löytyvät annokset olivat keittiön bravuureja ja hinta sen mukainen. Lasten annokset olivat siis noin tuplahintaisia aikuisten päivän listalta valitsemiin verrattuna. Ei mikään perheravintola siis.

Ida halusi käydä kävelyllä saaren toisella puolella. Sieltä löysimme museoidun vanhan hyljeveneen.

Emppu ja Otto kalastelivat rantakivillä ja Empun uistimella nousi kaksi haukea. Pojat kypsensivät saaliin grillissä ja tarjosivat koko seurueelle.

Kristiinan nimipäivän kunniaksi Mamarosa sai juhlaliputuksen ja möljän pöydälle katettiin voileipäkakku skumpan kera.

Koko laivue sai sataman saunasta hyvät löylyt. Kyseinen sauna vaikutti olevan tosi suosittu, sillä varauksia oli pitkälle yöhön asti.

Ruoanlaitto pentterissä ei sinänsä ole millään muotua vaikeaa, mutta kokkaaminen vähäisistä tuoremuonista asettaa venekokille omat haasteensa. Jääkaappitila on todella rajallinen ja suuren osan siitä täyttää, ainakin lapsiperheessä, miehistön maitopurkit. Jääkaappi pitää siis täyttää fiksusti. Mielellään niin että sinne maitojen lisäksi mahtuu muutama päällystön hiilihappojuoma ja viinipullo – kuplilla tai ilman.

Aineksia jotka mahtuvat todella pieneen tilaan, niillä on pitkät päiväykset ja niistä saa heposti valmistettua aterioita:
Kylmäsavulohi siivutettuna – sinne kaapin kylkeä vasten mahtuu aina vaikka kaappi olisi kuinka täynnä
Pekoni – sama
Chorizo siivutettuna –sama
Halloumi – pieni tila
Ranskankerma – 1-2 säilykettä sekaan ja pasta-ateria on valmis

Hedelmistä tulee kauden aikana käytettyä eniten banaaneja ja avokaadoja. Banaanit on erittäin käteviä välipaloja ja ne säilyvät pitkään. Ja jos pääsee kypsymään yli niin sitten pannun kautta kera fariinisokerin ja kermavaahtoa päälle. Nam. Valmis kermavaahto on muuten tosi kätevä jääkaapissa.

”Ready to eat”-avokaadot ovat mielestäni usein hävyttömän hintaisia ja halpisversiot taas ovat kivikovia. Kivikovia avokaadoja kannattaa kuitenkin ostaa reissuun hyllylle kypsymään ja käyttää sitä mukaa kun alkavat mukavasti pehmenemään. Niistä ja kylmäsavulohesta voi vaikka loihtia seuraavanlaisen pasta-aterian:

Kylmäsavulohi-avokaadopasta

Paketti kylmäsavulohta siivuina.
2 avokaadoa
Pala purjoa
1 prk ranskankermaa
pari kourallista juustoraastetta (esim. Luomugouda)
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Tilliä, suolat ja pippurit
Pastamakaroonia

Piliko lohi. Halakase avokaado, poista kivi ja viipaloi. Purista puolikkaan sitruunanmehu paloille etteivät ruskistu. Halakase ja viipaloi purjo ja heitä se pannulle kuullottumaan oliiviöljyyn miedolle lämmölle. Heitä sekkaan purkki (150g) ranskankermaa ja juustoraaste. Pidä lämpötila alhaisena ja parin minuutin päästä voit käännellä sekaan avokaadopalat ja lopuksi kylmäsavulohet. Mausta kastike ja nauti heti pastan kanssa. Kerrassaan mainiota!

Kaupasta kannattaa myös aina ostaa pitkän päiväyksen kananmunia ja hodarisämpylöitä. Hodarit on kätevä ja nopea keino pitää miehistö tyytyväisenä kun nälkäkiukku alkaa nostaa päätään. Yleensä jääkaapistamme löytyy nakkeja, mutta hädän hetkellä voi myös turvautua ruotsalaisiin purkkinakkeihin. Kaikkea ne keksii. Siivutettu cheddarjuusto ei myöskään vie paljoa tilaa ja sitä on helppo ja kätevä käyttää. Ja ketsuppia on tietysti kaapissa aina oltava. Heinzia. Luomuna. Munat on myös helppo ja toimiva veneruoka. Niitä voi keittää kulkuun mukaan, paistaa munakkaita, käyttää all-in-pannuihin jne. Edellisen illan silliaterialta jääneet potut ja voikastikkeen voi kätevästi sekoittaa ja tehdä niistä vaikka perunatortillan seuraavana päivänä. Kaikki vaan pannulle miedolle lämmölle, neljä munaa sekotettuna sekaan ja haudutus miedolla lämmöllä kannen alla valmiiksi. Tarjoillaan kalasäilykkeen kera.

Paahtoleipää tulee myös käytettyä paljon pitkien päiväysten ja monikäyttöisyyden vuoksi. Ja tortillalättyjä! Niistä voi kääräistä lapsille kätevästi jos jonkinmoista rullaruokaa. Tänä kesänä hankin veneeseen myös riisipaperilevyjä, mutta ne olivat mielestäni jotenkin kumisen makuisia. Niin että jos joku meihin satamassa törmää ja tahtoo riisipaperilevyjä niin voin lahjoittaa omani ilomielin pois. Olisikohan niitä suunnilleen 40 kpl.