5.7.2015

Kesälomapurjehdukselle lähtö lähestyi. Bunkrasimme, toimme vaatteita ja valmistelimme Mamarosaa liki kolme päivää. Viisihenkinen perhe tarvitsee monenlaista varustusta, kun reissussa ollaan useampi viikko ja seuraavan ruokakaupassa käynnin ajankohta ei ole ihan varma. Reittisuunnitelmakin oli melko ylimalkainen: Perämerelle.

Sunnuntaina venesatamaan mennessä poikkesimme autolla Kiikelin vierassatamassa Oulun keskustassa. Varma kesän merkki: veneilytuttu Juhani oli tullut S/Y Heilalla Ouluun.

Sunnuntaina alkuillasta lähdimme liikkeelle. Tuuli li NW 9-10 m/s. Aallokko oli yllättävän kookas. Olisimme kovasti halunneet suunnata Iin Röyttään, mutta kun vasta-aaltoon puskeminen konkretisoitui Oritkarin edustalla, ei moottorointi enää oikein tuntunut hyvältä ajatukselta. Toisaalta ei oikein tehnyt mieli lähteä luovimaankaan. Teimme pikaisen päätöksen ja suuntasimme Oulunsalon Varjakkaan, jonne Oritkarista on vain muutama meripeninkulma. Sinnepäin meni myös yhtä aikaa liikkeelle lähtenyt seurakaveri Matti.

Lomareissu oli nyt aloitettu, vaikka kauas ei ensimmäinen päivänä päästykään.

Miehistö oli odottanut lomapurjehdusta kovasti, niin kuin päällystökin. Jännitys purkautui kiukutteluna. Röyttään olisi miehistön mielestä ollut liian pitkä matka. Varjakkaan oli kuulemma ollut liian lyhyt matka.

Lapset pelasivat korttia. Matti kävi kylässä. Olipa mukava taas muutaman viikon tauon jälkeen asua veneessä.

Kävin juhannuksen jälkeisellä viikolla työreissulla Lontoossa. Tilaisuuden tullen poikkesin myös entisellä kotiseudullani kanaalin rannalla. Asuin perheeni kanssa Portsmouthissa eli Pompeyssa 1990-luvulla ja opiskelin paikallisessa collegessa.

Portsmouth on todella hieno merikaupunki. Merenkulku näkyy sen historiassa ja arkipäivässä. Kaupungin edustalla oleva Wight-saari ja välissä oleva Solentin salmi ovat monille tuttuja merikirjallisuudesta ja matkapurjehtijoille suosittuina kohteina.

Portsmouthissa on Kuninkaallisen laivaston vanhin tukikohta, maailman vanhin kuivatelakka ja kookas huvivenesatama. Vuosisatojen ajan kaupunkilaiset ovat viettäneet vapaa-aikaa nimenomaan meren rannalla. Laajat nurmikentät ja rantakatu ovat paikkoja peleille ja lenkkeilylle. South Parade Pier oli vielä viime vuosiin asti suosittu huvittelukeskus. Nyt ihmiset kokoontuvat viettämään vapaa-aika Spinnaker Towerin juurelle, jonne myös vierasveneet kiinnittyvät. Kaupungista löytyy useita vanhoja ja merihenkisiä pubeja.

Valitettavasti en ole juurikaan päässyt Solentille purjehtimaan, mitä nyt aikoinaan collegen purjehduskerhon kanssa. Toivottavasti vielä joskus tulee tilaisuus.

Harva kaupunki maailmassa omaa yhtä värikkään merenkulkuun nivoutuvan historian kuin Portsmouth.

Heinäkuun loppupuolella Portsmouthissa muuten pidetään Louis Vuitton America’s Cup World Series. Olisipa reissuni sattunut kuukautta myöhemmäksi.

Kotiin palattuani mainitsin chef Lotinalle, että kävelin Jamie Oliverin ravintolan ohi mennessäni syömään Ship Anson pubiin entisen opiskelukaverini Matt’n kanssa. Sain melkoisen läksytyksen kun en ollut älynnyt asioida Jamie’s Italianissa.

Varoitus! Tämä on tylsä blogipäivitys ja käsittelee venemoottorin näpräilyä.

15.6.2015

Jotakin moottorin polttoaineensyötölle oli tapahtunut. Mutta mitä suodattimen vaihtaminen voisi aiheuttaa? Paras arvaukseni oli, että pumpun kalvo olisi rikki. En uskonut tukoksiin enkä keksinyt oikein muutakaan.

Tämä iski heikkoon kohtaani. En ymmärrä veneemme moottorista lähellekään niin paljon kuin haluaisin. Siksi luotan isäni osaamiseen ja pyysin hänet avuksi.

Avasin pumpun. Takaiskuventtiilin päällimmäinen prikka oli irti eikä siten voinut toimia. Kalvo vaikutti ehjältä ja sihtikin oli aivan siisti. Kokosin huolellisesti kaiken paikalleen.

Pumppu ei toiminut edelleenkään käsikäytöllä. Yritin puolipuristimen avulla saada ilmaa pois. Sitten starttia. Ei oikein kunnolla edes yrittänyt.

16.6.2015

Avasin polttoainepumpun uudelleen. Se oli jälleen aivan kuiva eli ei se ollut pumpannut mitään. Kaikki näytti olevan oikein. Kokosin jälleen. Ei toiminut.

Minulla ei ollut mitään käsipumppua, jolla olisin voinut testata polttoaineen tuloa letkusta. Olisiko siellä tukos? Joku pumppu, vaikkapa sellainen ison lääkeruiskun tapainen olisi ollut kätevä. En viitsinyt ihan omalla suullani imeä. Kokeilin purkitettua paineilmaa. Kuului selvästi, miten kuplat menivät tankkiin asti. Eli ei ole tukossa. Tai sitten aukesi juuri. Liitin letkut ja kokeilin. Ei toiminut.

Isäni soitti tutulle autonasentajalle ja selitti asian. Mikäli kalvo on kunnossa, piti asentaja todennäköisimpänä ongelmanlähteenä roskaa tai vikaa takaiskuventtiilissä. Hän muuten antoi diagnoosinsa kuulematta, että juuri takaiskuventtiilin prikka oli ollut alun perin irti.

Avasin pumpun jälleen. Puhdistin sen huolellisesi. Sitten testasin kumpaakin takaiskuventtiiliä puhaltamalla. Eivät ne aivan moitteettomasti toimineet. Varsinkin aiemmin levällään ollut päästi virtausta läpi. Sen läppä oli hankautunut reunoista eikä mennyt kunnolla kiinni. Hioin sen varovasti sileäksi. Nyt venttiili toimi ainakin huomattavasti paremmin, mutta ei aivan täydellisesti.

Pumppu kokoon ja testi. Ei toiminut.

Pumppu auki. Sama prikka oli jälleen noussut hiukan paikaltaan. Ja venttiili falskasi.

Meillä oli verrokkina miljoonalaatikosta kaivettu vanha pumppu, joka oli vaihdettu aikoinaan huollon yhteydessä. Tutkimme sen uudelleen huolellisesti. Siinä näkyi iskujälkiä. Ikään kuin pienellä taltalla olisi isketty prikkaan ja sen pesän reunoihin pieniä haittoja. Hmm. Ilmeisesti siinäkään prikka ei ollut pysynyt aikoinaan paikallaan. Iskin nykyiseen pumppuun samanlaisen haitan.

Pumppu kokoon. Käytin käsipumppua oikein varovaisesti siltä varalta, että prikka luiskahtaa jälleen paikaltaan. Ei tullut polttoainetta ilmaruuville.

Ei voi olla totta. Otin suodattimen irti ja kokeilin uudelleen. Hetkinen. Hetkinen. Polttoainetta alkoi tulla. Ruuvasin suodattimen takaisin paikalleen ja jatkoin pumppaamista. Kyllä. Ilmaruuvista alkoi tulla ensin kuplia ja sitten ihan pelkkää polttoainetta.

Startti. Moottori jyrähti käyntiin niin kuin ei mitään vikaa olisi ollutkaan. Ja kävi aivan kauniisti.

Sammutin moottorin välillä ja kokeilin uudestaan. Aivan yhtä hienosti lähti käyntiin.

Vika oli siis korjattu. Vai oliko?

Juhannusaatto 19.6.2015

Olimme suunnitelleet merelle lähtöä koko perheen voimin. Kannoimme kassit veneeseen. Koitin startata. Ei käynnistynyt. Samantapainen oire. Ei yrittänyt kunnolla, aivan niin kuin ei saisi polttoainetta.

Vilkaisin sen verran konehuoneeseen, että pääsin käsiksi ilmaruuviin ja pumppuun. Pumppu ei vaikuttanut tuovan taaskaan polttoainetta suodattimelle.

Teimme nopeasti varasuunnitelman. Kannoimme kassit takaisin autoon ja kurvasimme suvun kesäpaikkaan juhannusta viettämään.

Pitäkää pumppunne!

21.6.2015

Tilasin uuden pumpun. Luvattiin muutamassa päivässä. Ja tulikin. Mutta ei sillä väliä kun olin itse reissussa.

28.6.2015

Sen verran oli jo polttoainepumppu tullut tutuksi, että vaihto kesti noin varttitunnin. Pumppasin ahkerasti ja sain mielestäni ilmat pois. Puolipuristimen avulla niistin vielä viimeiset rippeet.

Startti onnistui ja moottori jyrähti komeasti käyntiin. Annoin käydä tovin. Hiukan olin huomaavinani täristystä. Sammutin ja starttasin kymmenen minuutin kuluttua uudelleen. Tauon jälkeen starttasin kolmannenkin kerran. Samalta tuntui.

Pidin pitemmän tauon. Kävin kotona ja tulin useamman tunnin kuluttua takaisin. Starttasi hyvin, mutta täristi ja kävi epätasaisesti. Matalilla kierroksilla ei pysynyt käynnissä.

Kyllä tuntui vastustavan. Pohdin asiaa illan kotona ja mietin seuraavia toimenpiteitä.

29.6.2015

Tyhjensin vedenerottimen. Vettä oli pieni helmi ja mustaa noen tapaista sakkaa aivan vähän. Ne eivät mielestäni selittäneet oiretta. Puhalsin letkut tankkiin asti tyhjäksi. Ei niissä tuntunut tukoksia olevan.

Letkut kiinni ja pumppaamaan, mutta nyt ei tuntunut kaikki olevan kohdallaan. Pumppu ei tuntunut toimivan kunnolla. Pumppasin tooosi pitkään ja sain vedenerottimen täyteen ja kuplien tulo ilmaruuvistakin lakkasi. Puolipuristinta ja startti. Ei-ei-ei… Ei lähtenyt käyntiin. Mitä ihmettä?

Kokeilin pumppua. Hetkinen! Nyt tuntuma oli ihan erilainen. Pumppu tuntui toimivan.

Aivan! Ilmeisesti akseli oli aiemmin sattunut juuri sellaisen asentoon, että pumpulla ei ollut tilaa toimia käsikäytöllä. Nyt se pumppasi todella hyvin. Ilmaa tuli todella paljon. Pumppasin jälleen pitkään.

Puolipuristinta ja startti. Jes! Moottori kävi kauniisti. Ei merkkiäkään mistään häiriöstä. Starttasin useita kertoja ja annoin käydä pitempään.

Annoin moottorin olla tunnin verran rauhassa ja kokeilin uudelleen. Hienosti kävi edelleen.

Todennäköisesti se edellispäivän oire johtui siitä, että en ollut saanut kaikkea ilmaa pois.

30.6.2015

Palasin testaamaan moottoria jälleen. Lähti heti käyntiin ja kävi kauniisti.

Ongelma alkoi vaikuttaa nujerretulta. Varmuuden vuoksi ajattelin käydä testaamassa moottoria vielä muutamana päivänä.

Vietin melko monta tuntia moottorin parissa selvittäessä ongelmaa. Saman verran aikaa varmaan meni kotona pohdiskellessa.

Helppo ratkaisu olisi ollut tilata ammattimies paikalle. Hänen kulunsa eivät todennäköisesti olisi nousseet kovinkaan korkeiksi. Mutta kun en halunnut helppoa ratkaisua. Moottori on aina ollut purjeveneessä minulle se heikoiten hallitsemani osa-alue. Niinpä halusin nähdä tämän urakan myös opiskeluna. Nyt ymmärrän diesel-moottorin polttoaineen syötöstä nyt huomattavasti aiempaa enemmän.

Kun veneen kanssa tulee jokin ongelma, silloin ei yleensä olla kotisatamassa. Useimmiten ollaan jossain, missä ei ole saatavissa ammattimiestä. Oma apu on paras apu, joskus jopa ainoa apu. Tulee mieleen erään myyjän kommentti, kun olin muutama vuosi sitten ostamassa painevesipumppua käyttövedelle.

– Siis miksi haluat pumpusta räjäytyskuvan?

 

14.6.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

– Tämä on purjevene. Ei tätä tarvitse hinata, toistelin mielessäni.

Polttoaineensyöttöön oli ilmaantunut edellispäivänä jokin vika suodattimen vaihdon yhteydessä, eikä moottori käynnistynyt.

Kemin meripelastajien kaveri tuli koputtelemaan, kun laitoin aamupalaa. Lauantaina olimme hänen kanssa alustavasti sopineet, että he voivat Ouluun mennessään hinata meidät kotisatamaan. Kuulin apua olevan tarjolla, huokaisin helpotuksesta ja kiitin kohteliaasti.

Vähän ajan päästä ajattelin asiaa tarkemmin. Miksi hinata? S/Y Mamarosa on purjevene. En minä moottorilla ajaisi kotiin vaikka se toimisi. Sitä paitsi pitkä hinaus rasittaisi melkoisesti knaapeja ja vielä aivan turhaan.

Meripelastaja kumartui oviaukkoon ja kertoi P/V Teipparin olevan jo lähdössä. Kerroin nopeasti, että me emme tarvitse hinausta, sillä aiomme purjehtia. Korkeintaan tarvitsemme jonkun avustamaan meidät satamasta ulos ja Oulussa sisään. Meripelastaja sanoi myös pohtineensa asiaa tarkemmin ja tulleen samaan tulokseen. Hän kertoi Iin Meripelastajien auttavan meidät ulos satamasta.

Vohveliaamiainen tietenkin.

Aterioinnin jälkeen pällistelin windeksiä ja tutkailin satama-altaan muotoa ja poijujen paikkoja. Naapuriveneessä huomattiin aikeeni. Ja jotenkin tätä ennakoitiin jo perjantaina. Jarilla taitaa olla paranormaaleja kykyjä.

Rulla auki paaran puolelle. Peräköysi irti. Nopeasti keula poijusta irti. Kipin-kapin ruorin ääreen ja suunta aukkoa kohti.

Kun tuuli on sopivasta suunnasta ja kaikki hyvin valmisteltu, niin ei satamasta lähtö purjeilla vaikeaa ole. Yksin siinä saattaa kuitenkin olla vähän kiire. Miehistöni kun on hiukan nuori osallistumaan.

Sataman ulkopuolella nostin ison ja tiukan luovin jälkeen Kriisin kupeessa vaihdoin genoan genaakkeriksi.

Iin Meripelastajat tulivat ribillä perässä ja kävivät moikkaamassa. Totesivat meidän päässeen ilman apua liikkeelle. Päällikkönä oli vanha kaverini, jonka kanssa tuli aikoinaan ajettua lukuisia partioajoja, harjoituksia ja hälytyksiä. Hekin olivat matkalla Ouluun ja pyysivät olemaan yhteydessä, kun kaipaamme apua Oulun päässä.

Tuuli oli aluksi W 1-3 m/s. Miehistö piti solmuharjoitukset.

Nopeus oli pitkään kahden solmun luokkaa, mutta vähitellen tuuli virisi ja näytti siltä, että ehdimme vielä sunnuntaina Ouluun.

Purjehdimme Kajavan ja Maijanväylän kautta laivaväylälle.

Vartiolaiva Uisko tuli vastaan. Emil ja Ida viihtyivät sisällä keskenään leikkiessä.

Lähempänä Oulua tuuli oli jo N 6 m/s. Genaakkerin kanssa vauhti nousi makeasti.

Oritkarin ulkopuolella laskin ison ja genaakkerin ja avasin genoan. Sen voimalla ajoimme sisään Oritkariin, jossa iiläisten P/V Salera Rescue tuli sovitusti vastaan.

Ida tuli käymääs sitloorassa. Hänellä on tapana käydä välillä pällistelemässä ja painua sitten takaisin leikkeihinsä.

– Katsopas kun meripelastajat hinaavat meitä.
– Miksi ne hinaavat?
– No kun minä pyysin.
– Aijaa. Miksi sinä pyysit.
– No kun meidän moottori ei ole aivan kunnossa.
– Aijaa. Miksi te ette korjanneet sitä Jarin kanssa?
– No kun me ei osattu.
– Aijaa. Emil, tuu kattoon kun meripelastajat hinaa meitä.

En halunnut tehdä koneviasta numeroa lasten kuullen. Saattaisi aiheuttaa heille aivan turhaa stressiä, vaikka eivät he enää näissä venehommissa ihan vähästä hätkähdä. Taisin onnistua aika hyvin.

Meripelastajat saattelivat meidät taitavasti omalle venepaikallemme. Vastassa olivat isäni ja äitini jotka olivat seuranneet matkantekoa blogimme sijainti-sivulta. Apuna töijaamisessa oli laiturilla myös seuramme kommodori. Arvovaltainen vastaanotto siis.

Kustannukset meripelastajien avusta olivat 0 €, koska veneessämme on Trossi. Suosittelen sen hankintaa kaikille.

Moottori saisi odottaa yön yli. Varaosien googlettaminen alkaisi jo illalla.

13.6.2015 Iin Röyttä

Kun äiti ei ole paikalla, niin lasten ruoka ei ehkä ole kaikkein terveellisintä mahdollista. Söimme Emilin ja Idan kanssa aamiaiseksi vohveleita. Olivat menestys.

Edellisiltana suunnittelimme Jarin kanssa, että yritämme tehdä jotain puhdetöitä tai muuta hyödyllistä. Ihan laiskottelemalla ei lauantaita ollut tarkoitus viettää.

Kävimme purjehdusseuran majalla täyttämässä saunan ja muuripadan puukorit polttopuilla ja laittamassa grillikatokseen tulet ruaanlaittopuuhia suunnittelevan naapuriveneen kokille.

Mamarosaan on ollut tapana vaihtaa polttoainesuodatin aina alkukesästä, yleensä muutaman reissun jälkeen. Tälle kesälle suodatin oli vielä vaihtamatta, joten tuumasta toimeen.

Vaihtamisessa ei kauan kestänyt. Mutta-mutta… Mitä nyt? Siirtopumpun käsikäyttö ei näyttänyt täyttävän uutta suodatinta. Pumppasin ja pumppasin. Ei tullut polttoainetta. Emme olleet koskeneet mihinkään muuhun kuin suodattimeen. Mitä oikein oli tapahtunut?

Otimme suodattimen irti ja kokeilimme. Ei tullut dieseliä. Täytimme suodattimen käsin suoraan varakanisterista. Ei käynnistynyt. Täytimme kierron lääkeruiskulla piripintaan ilmaruuvin kautta. Ei edelleenkään käynnistynyt. Yritimme puolipuristimen avulla puristaa ilmaa pois. Ei apua.

Pähkäilimme hetken aikaa. Päädyimme kahteen vaihtoehtoon. Ensimmäinen oli, että kierrossa on ilmaa ja sen saattaisi saada pois oikein voimakkaalla startilla. Sellaisen saisi aikaan, jos ottaisi myös hupiakuston käyttöön. Ja siihen tarvittaisiin starttikaapeli. Tarvikevarastostani löytyi kyllä sähköjohtoa, mutta ei tarpeeksi järeää tähän tarpeeseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto oli, että siirtopumpun kalvo ei kestänyt käsin pumppaamista ja oli repeytynyt.

Otimme aikalisän ja suuntasimme laiturille muodostamaan laituriparlamenttia. Satamaan saapui juuri sopivasti useita meripelastajien aluksia. Kemiläisten P/V Teipparista löytyi kunnon starttikaapelit. Niiden avulla saatiin aikaiseksi tosi voimakas startti, mutta tuloksetta. Jäljelle jäi sitten se vaihtoehto, että pumpun kalvo on rikki.

Päätimme jättää pumpun avaamatta, koska emme voisi tehdä asialle mitään, jos tai kun kalvo osoittautuisi rikkonaiseksi. Meripelastajat lupasivat tarvittaessa auttaa meidät seuraavana päivänä kotisatamaan hinaamalla.

Mieli oli vähän matala, mutta teimme hyvät hampurilaiset ja saunoimme Perämeren parhaassa saunassa.