13.7.2015 Sandskär

Sandskär hiljeni maanantaiaamuna. Kemiläisen pienoiseskaaderin veneet lähtivät jo varhain, samoin usea muukin vene.

Teimme Kristiinan ja Idan kanssa kävelyretken saareen.

Vuonna 1765 pystytetty kappeli on karu ja vaikuttava paikka.

Kappelin seinällä kerrotaan Sandskärissä päättyneistä ihmiskohtaloista.

Kirkkomäen takana on pieni hautausmaa.

Baatilahti on upea hienohiekkainen uimaranta.

Sandskärin lego-laituri on nyt ollut käytössä parisen vuotta. Se tuottaa hirvittävän herkästi staattista sähköä. Joka kerta kun laiturilla kävelee ja tarttuu mantookista kiinni, saa räpsyn.

Sandskär on yksi pohjoisen Perämeren uloimmista saarista. Sinne ei tule sähköä ja matkapuhelinverkko yltää tosi heikosti. Välillä puhelu onnistuu, välillä ei. Onnistuimme saamaan kohtuullisesti toimivan nettiyhteyden hinaamalla reitittimen maston huippuun. Pakkasin sen muovipussin ja suljin ugly boxiini eli toileittilaukkuun. Naapuriveneessä ihmeteltiin mastossa heiluvaa pussukkaa. Tämän kikan neuvoi eräs espoolainen purjehtija.

Olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa, kun näin kaksimastoisen aluksen lähestyvän saaren takaa. Kiikaroimalla se paljastui seurakaverimme Joukon M/Y Christinaksi. Eipä lähdetty mihinkään. Saunailtahan siitä seurasi.

12.7.2015 Hellälä Tornio – Sandskär

Sunnuntaina aamulla nostimme Ruotsin kohteliaisuuslipun ja siirsimme seuraviirit vasempaan saalinkiin. Nyt mentiin  ihan oikeasti rajan yli. Seuraava kohde oli Ruotsin puolella Perämeren uloimpiin saariin kuuluva Sandskär eli suomalaisittain Sanskeri. Torandaan tullessahan väylä kävi pienen mutkan Ruotsin puolella, mutta sitä ei lasketa.

Otto ja Ida halusivat käydä ennen lähtöä uimassa.

Alkumatkan saimme ajella genaakkerilla leppoisassa sivutuulessa. Sitten tuuli kääntyi liian vastaiseksi ja päätimme koneistaa.

Reittimme Sandskäriin meni muutaman mailin päästä Malöreniä eli Maluria.

Sandskärissä oli juuri kemiläinen pienoiseskaaderi ja sen myötä melko ahdasta. Jouduimme kiinnittämään Mamarosan kolmanteen riviin.

Miehistö vaati heti perillä muonaa.

Syönnin jälkeen kävimme gastien kanssa kävelyretkellä Västra Stadionilla. Monia askarruttaa, että miten ihmeessä Sandskärin stadionit ovat syntyneet. Tasaista suurta hiekkakenttää ympäröivät dyynit, eikä kentällä ole juurikaan kasvillisuutta. Gastien kanssa päättelimme, että paikalla on joskus käynyt avaruusalus, josta on vuotanut sen verran ydinpolttoainetta, ettei paikka ole enää hyvä kasvualusta.

Illan päälle kävin saunomassa erään haukiputaalaisveneilijän kanssa yhdessä Kumpulan kylän saunoista. Hyvät olivat löylyt ja mukavaa seuraa.

2015-07-11 Hellälä, Tornio

Lauantaina S/Y Mamarosa pysyi Torandan vierasvenesatamassa ja vietimme satamapäivää.

Kävimme kylässä ystäviemme veneessä S/Y Julianassa. Heidän purjehdusreissun suunta oli itään päin kun me taas olemme menossa länteen. Oli mukava nähdä heitä.

Miehistömme ilmoitti aterioivansa ravintolassa. Sinne siis ja pöydän täydeltä ranuja. Ensimmäinen pöytävalinta oli vähän haasteellinen ruokailua ajatellen. Lopulta ateriointi tapahtui sisätiloissa.

Idan kanssa kävin laiskottelemassa ravintolan terassilla.

Oton mukana menin läheiselle nurmikentälle pallottelemaan.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kylmäsavulohi-avokadopastaa.

Ilta vierähti rattoisasti merikarttoja tutkaillessa ja seuraavia kohteita valitessa.

10.7.2015 Kemi, Uleninranta – Hellälä, Tornio (16 mpk)

Tuttuja kemiläisiä konkaripurjehtijoita kävi aamulla pyörähtämässä laituriparlamentissa. Vierasveneilijöiden kanssa vaihdoimme ajatuksia seuraavasta kohteesta. Muutamallakin suunnitelmissa oli Selkä-Sarvi, todella hieno saari Perämeren kansallispuiston alueella. Se on todella suosittu viikonloppuisin ja laituripaikat ovat siksi tiukassa. Lisäksi viikonloppuisin siellä on vähän rai-rai-tyyppinen meininki, joka ei oikein lapsiperheille toimi. Me olimme päättäneet skipata Selkä-Sarven tällä kertaa näistä syistä.

Moottoroimme Kemistä länteen lähisaarten välistä. Purjehdusosuutta oli luvassa niin lyhyelti, että menimme pelkällä genoalla.

S/Y Mamarosan kuvat: Outi Palosaari, S/Y Mollyn kuvat: Kaitsu

Hiukan ennen Ruotsi-Suomi -rajaa vastaan tuli tuttu meidän seuran vene, S/Y Molly. Otimme kohtaamisesta paljon valokuvia ja huutelimme tervehdykset. Oli kiva nähdä. Harmittaa vain, ettei nähty satamassa. Olisi varmasti ollut mukava istahtaa kuulla molemmin puolin reissukuulumisia.

Suuntasimme siis Tornioon. Hellälässä on uusi paikka, muutama vuosi sitten pystytetyn tapahtumakeskus Torandan yhteyteen on rakennettu myös vierassatama.

Sisäänmeno oli melko jännä. Ajoimme Tornionjokea ylös jokusen mailin. En ole ennen ajanut purjeveneellä väylää, jonka syvyydeksi on karttaan merkitty 0,5 metriä. Kartan tiedot ovat vanhentuneet. Väylä on ruopattu ja menee paikoin eri kohdasta kuin vanha ja matala. Uuden väylän käyttöön löytyvät ohjeet Torandan nettisivuilta. Melkein kaikki Torandassa vierailleet tuttavamme ovat saaneet pohjakosketuksen jossain kohtaa reittiä. Me pääsimme perille ilman kolinaa tai hiekan suhinaa. Kaikki meni hyvin kun tunnollisesti noudatti jaossa olevia ohjeita.

Torandan satama on tilava. Uusista laitureista löytyy 40 vieraspaikkaa, vesi ja sähkö. Rannassa on sauna, ravintola ja venehuoltoasema ja paljon vauhdikkaita tapahtumia, joihin kannattaa tutustua heidän nettisivujen kautta.

Meitä olivat vastassa pitkäaikaiset ystävämme Mika ja Erja. Vietimme heidän perheen kanssa mukavan yhteisen illan. Kävimme syömässä makoisat lohikeitot.

Rannassa touhusi muutama moottorikelkkaharrastaja, jotka ajelivat kelkoillaan sataman ympärillä. Saivat upotettua ainakin yhden kelkan, mutta ilmeisesti saivat sen nostettua saman tien ylös.

Oman säväyksen iltaan antoivat pin up-mallien kuvaukset laiturillamme.

Lapset riehuivat porukalla ja aikuisillakin oli oikein mukavaa.

Käytän yleensä paljon aikaa lomamatkapurjehduksen ruokien suunnitteluun. Laadin kauppalistan huolella. Katson kaupassa, että tuotteissa on pitkät päiväykset ja että ne on pakattu siten etteivät ne vie kohtuuttomasti tilaa jääkaapissa. Tänä vuonna olen tehnyt kaiken toisin.

Mukaan pakattu tuoretavara on sitä sun tätä. Säilykkeitä kaapista löytyy varmaan sen sata sorttia – osa on viime kesänä Luulajasta hankittuja! Minua ei selkeästi kannattaisi päästää ruokakauppaan itsekseni. Moponi kun yleensä ei tyydy vain keulimaan, vaan saattaa karata kaupassa käsistä niin komeasti että takavalot vain vilahtavat.

Tänä vuonna päätin että ruokaa laitetaan aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Sävelletään. Otetaan rennosti. Kun päästään kauppaan, syödään pari päivää potturuokaa – ne eivät säily veneessä kauempaa. Kun leipä on menossa kovaksi tehdään siitä mukava lisäke jonka kylkeen tekaistaan lihakastike ja niin päin pois. Hyvin on toiminut tämä rennompikin linja ja perhe on saanut syödäkseen hyvin.

Yksi ruokafilosofiani purjehduksella liittyy ravintoloihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku asiasta tehden pyörittää rannassa ravintolaa niin kyllä sen palveluja on myös veneilijöiden suotava käyttää. Alkumatkasta se on tosin tarkoittanut meille jo useampaa ravintolaruokailukertaa, sillä sekä Kemissä että Torandassa olemme hyödyntäneet ruokahuollossa myös paikallisten ravintoloiden palveluja. Miehistömme nousee kapinaan mikäli he eivät saa Kemissä pizzoja ja Torandan ranut ja nakit oli menestys josta puhutaan vielä pitkään.

Vaikka ostokset tehtiinkin vasemmalla kädellä, onnistuin löytämään muutaman jutun jotka ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Ensimmäinen niistä on sitrus-spray – josta taidan tehdä vielä ihan kokonaisen päivityksen reissun aikana. Toinen on Lidlistä löytämäni suojakaasuun pakattu ruisleipä – ja vielä luomua! Sitä tullaan kyllä hamstraamaan lisää jahka joskus jonkun kaupan jossain tapaamme. Ei taida tosin ihan hetkeen tapahtua.

Viime päivinä olen hyödyntänyt pitkälti vanhoja reseptejä. Tsatsiki, kylmäsavulohipasta – johon tosin en löytänyt kaapista kapriksia ja muutama avokaado oli menossa yli, joten vanhasta versiosta muodostui kylmäsavulohiavokaadopasta. Oli muuten hyvää!
Tänään paistoin kanan fileitä ja pyöräytin niiden kylkeen couscousin.

Kanaa ja couscous

Pari uutta sipulia varsineen
Pari tomaatia
Puolikas kesäkurpitsa
Pari kynttä valkosipulia
Pinjansiemeniä
Couscousia
Kanafondi
Vahvaa minttua
Mausteita: Suolaa, pippuria, kurkumaa, paprikaa, juoksevaa hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu.

Paaha siemenet pannulla ja siirrä sivvuun oottamaan. Kuullota pannulla vihannekset ja valakosipuli. Pistä filekset paistumaan. Valmista viereisellä levyllä couscous paketissa olevan turvotusohojeen mukkaan – muista kanafondi. Kääntele pannun kasvit couscousin sekkaan. Lissää paahetut siemenet. Mausta. Muista minttu. Asettele lautaselle lihhaa ja couscousia. Koristele. Tarjoile. Nauti.