5.6.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä
Purjehdus on meillä koko perheen harrastus. Silloin tällöin on toki mukava käydä merellä myös tuttavaperheiden kanssa tai poikaporukalla. Valitettavasti reissuihin perheellisten kavereiden kanssa on vaikea löytää yhteistä aikaa, varsinkaan lyhyellä varoitusajalla. Useimmiten meillä näyttää selviävän vasta viimetipassa, jos koko perhe ei pääse mukaan.
Yksin tehdyille reissuilleni on siis yleensä ollut syynä se, että tutut gastit eivät ole pystyneet lähtemään. Sen myötä yksinpurjehdus on kuitenkin alkanut kiinnostaa minua. Ja reissu toisensa jälkeen kiinnostus on vain kasvanut.
Nyt en siis tarkoita yksinpurjehdusta sellaisessa mittakaavassa kuin Hjalliksen osallistuminen BOC Challengeen, Ari Huuselan Atlantin ylitys tai Markus Vilmin maailmanympäripurjehdus.
Minunkin reissuissa on kuitenkin kysymys suorituksesta, jossa ollaan hyvin yksin – niin hyvässä kuin pahassa. Lyhyelläkin matkalla yksinpurjehtijan täytyy nimittäin miettiä huolellisesti, miten hoituvat esimerkiksi WC-käynnit, ruuanlaitto ja satamamanööverit. Toisaalta täysin yksin tehdyt ratkaisut ja niissä onnistuminen tuntuvat hienolta.
Tuuli oli perjantaina melko rivakka. Keskituuli oli matkan aikana W 11-12 m/s ja puuskat 14-15 m/s
Oritkarin satamasta pöllysi taas jotakin ilmaan. Viime kerrasta viisastuneena yritin pysytellä sprayhoodin suojassa.
Isopurjeen kanssa värkkäämisen arvioin tarpeettomaksi ja kannella heilumisen kiikuttavassa aallokossa turhaksi riskiksi. Avasin genoan ja sain oikein hyvät vauhdit.
Sudenväylän ajoin moottorilla ja nostatin sen jälkeen kurssia vähän etelämmäksi, josta pääsin taas jatkamaan purjeilla.
Välillä tekemistä riitti niin, ettei valokuvia joutanut ottamaan tai edes lokia katsomaan. Kropsun kupeessa pelkkä uusi genoa kuljetti Mamarosaa sivuvastaiseen jopa 8.4 solmun vauhtia. Purjehdimme peräkkäin S/Y Viluttitanssijan kanssa.
Työtä rivakassa tuulessa riittää yhdelle aivan tarpeeksi, mutta on aivan sanoinkuvaamaton tunne hallita venettä täysin yksin ja saada se hyvään vauhtiin. Fiiliksen viimeistelee vielä samaa matkaa ajava verrokki, jonka tietää kulkevan hyvin. Aivan älyttömät kicksit!
Töijaaminen yksin on hankalaa. Valmistelin veneen Röytän altaan ulkopuolella. Kuten arvelinkin, laiturilla oli tuttuja vastassa. Poimin Hannun kyytiin ja töijasimme yhdessä Mamarosan keulan poijuun ja perän laituriin. Mamarosaa ei ole helppo peruuttaa, mutta onnistuimme muutaman yrityksen jälkeen.
Seurakavereiden jäljiltä oli pursimajan sauna lämmin. Saunan ja iltapan jälkeen uni maistui.
