24.5.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Myrsky oli laantunut illalla, mutta aamulla tunnelma Mamarosassa ei kuitenkaan ollut ihan katossa.

Lämmityslaite oli sammunut illalla eikä halunnut enää käynnistyä. Yön tarkenimme varalämmittimen turvin. Pelotti, että edessä olisi uuden hankinta, rahanmenoa, asennustöitä ja stressiä. Ja alkava viikko oli tarkoitus olla merellä. Miten sen reissun nyt kävisi?

Lisäksi miehistö nousi kapinaan. Kapteenin kokkeli ei kelvannut aamiaiseksi. Mitäää?!?! Chef Lotinankin mielestä munakokkelini oli erinomaista, mutta miehistö hangoitteli vastaan.

Aamupalanirsoilun jälkeen lämppäriin perehtyminen edellytti työrauhaa. Sitä varten poistin stressitekijät eli ajoin heidät ulos aluksesta.

Valmistelin demon Kristiinaa varten. Tarkoitus oli esitellä hänelle, miten lämmityslaite ei toimi. Simsalabimsala! Ke? Sehän toimi aivan kuten pitääkin. Tuli ihan mieleen klassikkotarina ruotsinlaivan vessanpytystä.

Todennäköisesti lämmityslaitteessa ei ollut mitään oikeaa vikaa. Ehkä se oli runsaan käytön vuoksi ylikuumentunut eikä siksi käynnistynyt.

Läksin miehistön perässä saareen. Olin kuullut edellisiltana, että ihan likelle aallonmurtajaa on asettunut asumaan kaksi hyljettä. Kävimme bongaamassa. Siellä yksi makoili rantakivellä ja toinen sukelteli. Lapset katselivat innoissaan.

Aamulla ei hymyilyttänyt, mutta nyt päivä näytti menevän jo parempaan suuntaan.

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle. Tuuli oli W 7-9 m/s. Päätimme mennä pelkällä genoalla. Vaivaton valinta osoittautui myös yllättävän vauhdikkaaksi.

Lyyli-myrskyn jäljiltä Martinniemen edusta oli melko kuoppainen. Kannen alle asettunut miehistö alkoi oirehtia. Otto ja Ida ilmoittautuivat huonovointisiksi ja halusivat sitlooraan. Emil oli väsähtänyt nörttihommiensa keskelle.

Koukkasimme läheltä Kropsua. Näytti siltä, että saaresta on laituri kadonnut. Palasimme vähän matkaa takaisin ja kävimme tarkistamassa. Myöhemmin meille selvisi, että huonokuntoinen laituri on poistettu ja uusi tai kunnostettu on tulossa lähiaikoina.

Kellonmerellä paha olo oli jo tiessään ja chef Lotina laittoi miehistölle ruokaa.

Loppumatka meni leppoisasti. Tosin Oritkarissa iski hiekkamyrsky. Jostain uuden laiturin takaa pöllysi ilmaan jotain, ilmeisesti hiekkaa. Sen jäljiltä olivat silmät vielä seuraavanakin päivänä kipeät.