Oli jo pitempään ollut tiedossa, että koko perhe ei pääse tänä viikonloppuna veneilemään. Otolla oli kaksipäiväinen jalkapalloturnaus. Minä sen sijaan en oikein tiennyt, pitäisikö pyytää joku kaveri mukaan vai lähteä käymään Röytässä ihan itsekseen vai jäisinkö maihin.

Perjantaina iltapäivällä tein päätöksen lähteä. Oli myöhäistä kysellä enää gasteja mukaan. Kävin kaupassa ja pakkasin nopeasti vähän vaatetta. Pari tuntia myöhemmin olin jo merellä.

Viikonlopuksi oli luvassa navakkaa tuulta, joten en ollut vienyt toista genoaa veneeseen. Ajattelin ST-jibin olevan sopivampi keulapurje tälle viikonlopulle. Tavallisesti käyttämämme genoahan repesi viime reissulla.

Nostin ison ja jibin Vihreäsaaren kohdalla. Tuuli nyt ei ollut ihan sitä mitä oli luvattu, vaan SW 3 m/s. Halusin päästä ennen pimeää perille Röyttään, joten välillä mentiin ns. ruotsalaisella konepurjehduksella.

Martinniemen kohdalla purjeet alkoivat tuntua turhalta, joten laskin ne.

Yllätyin melkoisesti, kun Röyttää lähestyessä näin veneiden määrän. Laitureissa oli parikymmentä venettä.

Mamarosa on melko konstikas peruutettava. Alus vaatii hiukan vauhtia, ennen kuin se suostuu menemään suoraan. Töijaaminen yksin perä edellä laituriin ahtaaseen paikkaan sivutuulessa ja poijuun kiinnittäminen vaatii malttia. Kolmannella yrityksellä sain aluksen kulkemaan kutakuinkin suoraan, mutta silti olin vähällä sotkeutua viereisten veneiden poijuköysiin. Onneksi viereisissä veneissä ja laiturilla oli ystävällisiä veneilijöitä auttamassa.

Pimeä tuli melko pian. Paistoin muutaman chorizon ja kiirehdin kylään M/Y Christinaan, jonne minut oli kutsuttu iltaa viettämään.