29.5.2015, Marjaniemi, Hailuoto – Veneilykeskus, Oulu (30 mpk)

Nousin perjantaina jo varhain perehtymään säätilaan. Tuuli oli heikentynyt eilisestä S 12 m/s tuulesta S 7 m/s:iin.

Keitin kahvit ja valmistelin aluksen merenkulkuun. Satama oli vielä autio. Tai niinhän se oli melkein ollut päiväsaikaankin.

Köydet irtosivat seiskan pintaan. Päätin kokeilla menoa pelkällä genoalla peräntakaisessa tuulessa. Sillä saimme vauhtia yli 5 solmua, mikä riitti mainiosti.

Otto heräsi vasta kahdeksan jälkeen. Katoin hänelle meriaamiaisen sitlooraan.

Purjehdusherkkua ei kauan riittänyt. Hiidenniemen kohdalla tuuli lopahti. Ryhdyin valmistelemaan isoa nostokuntoon. Kun sain kaiken valmiiksi, oli tuuli kääntynyt kaakkoon eli vastaiseksi. Se siitä sitten. Koneistus.

Yksi laiva tuli vastaan. Veneitä ei taaskaan näkynyt. Ilmeisesti ihmiset aloittavat purjehduskauden kalenterin, eivät säätilan mukaan. Toisaalta nyt on arki ja harvalla on lomaa.

Olimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä satamassa. Otolle oli nimittäin tullut kutsu koulukavereiden kesänaloitusjuhliin. Ihan sitä varten olin jo aamuvarhaisella lähtenyt liikkeelle, vaikka en sitä Otolle maininnutkaan.

Isä-poika-reissulta palattiin maihin ja kaverit tuntuivat vuorostaan olevan ykkösprioriteetti.

28.5.2015 Marjaniemi, Hailuoto

Torstaina tuuli jatkui. Voimakkuutta oli edelleen reilusti enemmän kuin on ennustettu. Olisi mukava mennä välillä jonnekin muuallekin, mutta odottelimme tuulen heikkenemistä.

Laiskottelimme Oton kanssa veneessä. Aika vierähti korttipelien, tv-sarjojen ja pelien parissa.

Iltapäivällä lähdimme hakemaan ruokahalua ulkoilemalla. Kävimme loggaamassa kummatkin Marjaniemessä sijaitsevat geokätköt. Otolle on alkanut kehittyä aika hyvä silmä tunnistaa todennäköisimmät kätköpaikat.

Muutama vuosi sitten Marjaniemen rannalle rakennettiin erikoinen puumaja. Sen ovat suunnitelleet brittitaiteilijat Charlie ja Adam Sutherland. Rakennelma oli osa laajempaa kulttuuriprojektia. Oton mielestä puumaja oli kuin Minecraft-pelistä.

Ruuan jälkeen ohjelmassa oli jälleen laiskottelua ja tuuliennusteiden seuraamista. Keskituuli oli koko päivän 11-13 m/s vaikka ennusteiden mukaan olisi pitänyt olla 7 m/s.

Muita veneitä ei ole näkynyt. Luotsikutteri on muutaman kerran käynyt merellä.

Illalla näytti siltä, että säätilassa olisi tapahtumassa merkittävämpi muutos aamuyöstä. Silloin tuuli todennäköisesti heikkenisi.

27.5.2015 Marjaniemi, Hailuoto

Keskiviikosta oli suunniteltu satamapäivää, sillä vesisadetta oli luvassa runsaasti.

Oli isä-poika-reissun kolmas päivä. Aamiaisen jälkeen pelasimme pussihousua ja Otto katseli Pokémoneja.

Rikkinäinen laituri käytiin laittamassa päivällä kuntoon.

Tuulta oli huomattavasti enemmän kuin oli luvattu. Piti olla S 7 m/s. Nyt keskituuli oli S-SW 10-12 m/s, puuskissa jopa 17 m/s. Satamapäivä siis tuulenkin kannalta. Onneksi ei ole kiire minnekään.

Iltapäivällä pilvet katosivat ja sade loppui, tuuli ei.

Teimme kävelyretken rannalle.

Ravintola Rantasumpusta on enää raunioit jäljellä.

Vieressä on komeita muutaman vuoden ikäisiä loma-asuntoja.

Muutama asuntovaunu alueella on, vaikka leirintäaluetta ei enää ole.

Otto otti kuvia ja postitteli niitä Insta-tililleen.

Kävelyretken päätteeksi valmistimme kanapastaa ja jälkiruuaksi vohveleita.

Ilta vierähti veneessä. Otto pelasi Fifa 15:ta ja katsoimme leffan. Mukavan rento satamapäivä.

26.5.2015 Iin Röyttä – Marjaniemi, Hailuoto (27mpk)

Aamulla satoi vettä. Pidimme sadetta puolillepäivin asti. Söimme herkullisen aamiaisen, sellaisen kuin isä-poika-reissulla kuuluukin. Ja pelasimme korttia.

Keli oli edelleen lähes tyyni. Kävin seuran pursimajalla merkitsemässä käyntimme vieraskirjaan. Majalta näkee hyvin saaren toiselle puolelle avomerelle. Ei tuullut sielläkään.

Ennustaja oli luvannut tuulta kehittyvän iltapäivällä. Tulisi olemaan N 4 m/s. Kemiin olisi sisäväylää noin 44 mpk ja ulkoväylää noin 38 mpk. Ensin moottorilla ja sitten luovien? Ei oikein innostanut.

Otto tietenkin pettyi, kun Kemi olisi poissa laskuista. Neuvottelimme ja punnitsimme vaihtoehtoja. Syy Kemiin haluamisellekin selvisi: Otto halusi syödä ulkona ja hän tiesi Kemissä erinomaisen pizzerian. Tämä vaatimus asetti suunnittelulle vielä lisää haastetta.

Okei, Marjaniemeen pääsisimme sivumyötäisessä. Siis jos ennustaja olisi oikeassa. Mutta olisiko Marjaniemessä ravintola auki? Kyllä, nettisivujen mukaan Luotsihotellin kesäkausi on avattu 15.5. ja ravintola on avoinna joka päivä klo 8-22.

Lähdimme sateen lakattua puolenpäivän jälkeen. Ensimmäiset pari tuntia moottoroimme. Reittimme kulki Kriisinkiven, Isomatalan, Länsileton ja Luodematalan kautta.

Tulihan sieltä viimein se luvattu 3-4 m/s slööri. Nostimme ison ja genaakkerin ja saimme oikein mukavan matkavauhdin.

Perille päästyämme kiinnitimme veneen ja menimme tutkimaan rikkinäisen näköistä laituria. Saapumisemme oli aiheuttanut Marjaniemessä vipinää. Luoksemme kiisi autollaan paikallinen matkailuyrittäjä. Hän kertoi nähneensä meidät jo merellä ja olevansa harmissaan, ettei satamassa ole kaikki kunnossa. Hän kertoi meidän olevan kauden ensimmäinen vierasvene. Kohteliaasti hän pahoitteli, että Lyyli-myrsky oli särkenyt laiturin. Se ei ollut kestänyt suuren troolarin painoa, vaan oli siirtynyt juurestaan ja kulkusilta oli tipahtanut paikaltaan. Sähköt olivat kuulemma menneet samassa rytäkässä. Matkailuyrittäjä hälytti paikalle Hannun, joka toimii tällä kaudella satamakapteenina.

Hannu saapui pian ja pahoitteli myös tilannetta. Hän lupasi järjestää sähköä ja kaikki muutkin tarvitsemamme palvelut. Rannan sähköpistokkeet eivät auenneet, joten Hannu hälytti paikalle kunnan teknikon.

Pikapuolin saapui Seppo avaamaan sähkörasiat ja testasimme sähkön tulon. Onneksi Mamarosasta löytyy tarvittaessa vähän pitemmästi sähköjohtoa.

Otto oli odotellut koko päivän ravintolaan pääsyä. Kun sähköt oli liitetty ja kaikki muutenkin kunnossa, läksimme kohti Luotsihotellia.

Ravintolan lasisermit olivat kiinni. Suljettu siis. Niiden takana tiskillä istui nuori neiti. Aulasta käsin tiedustelin:

— Onko ravintola suljettu?
— Joo, me laitetaan tänään kiinni puoli kahdeksalta.
— Mutta kellohan on 19:10.
— No, me laitetaan kiinni.
— Teidän nettisivuilla lukee, että olette joka päivä auki kymmeneen asti.
— Me laitetaan aikaisemmin kiinni, jos ei ole asiakkaita.
— Mutta teidän nettisivuilla lukee, että olette auki. Miksi ette ilmoita siellä todellisia aukioloaikojanne?
— Öö.
— Minkälaista ruokaa teillä on tarjolla, jos tulemme huomenna syömään?
— Päivällä on lounas ja illalla à la carte.
— Olisiko listaa, niin voisin katsoa.
— No, ei meillä vielä ole kun…
— ?
— Ei ole vielä tehty listaa.
— Mutta netissä kerrotte, että olette avanneet 15.5.?
— Öö.

Otto oli poistunut jo kesken keskustelun ulos ja oli kyynel silmässä pihalla.

Menimme viereiseen taloon, Ravintola Luotoon. Ystävällinen henkilökunta toivotti tervetulleeksi. Heillä oli tarjolla buffeesta keulaan runsas kalapöytä ja pääruuaksi herefordia punaviinissä. Listalta ei ollut nyt mahdollista tilata. Epäröin:

— Epäilemättä hyvää, mutta etsimme Otolle vähän toista genreä, pizzaa ja hampurilaista.

Kokilla oli erinomainen pelisilmä ja palveluasenne. Hän avasi keittiön ja lupasi valmistaa Otolle maistuvan bolognesen. Oton naamalle levisi mahtava hymy. Kummankin ruoka oli todella hyvää.

Vatsat täynnä kellahdimme veneessä katsomaan yhdessä leffan. Iltapalaa ei tarvittu. Ehkä vähän hopeatoffeeta kuitenkin.

25.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Vasta sunnuntaina illalla tulimme perusleiriin – siis kotiin. Maanantaina illansuussa lähdimme jo Oton kanssa uudelle reissulle.

S/Y Mamarosassa oli tälle viikolle gastinpaikkoja avoinna. Usein työt haittaavat harrastuksia ja niin kävi halukkaille nytkin. Ymmärrettävästi useamman arkipäivän reissulle ei ihan noin vain ole mahdollisuus lähteä. Niinpä tästä reissusta tuli puhtaasti isä-poika-seikkailu.

Otto halusi kovasti lähteä Kemiin. Siellä ehtisimmekin hyvin poiketa – periaatteessa. Tänään kävi kuitenkin niin, että merellä oli lähes tyyntä. Purjeilla ei kerta kaikkiaan olisi päässyt mihinkään. Ehdotin johonkin lähelle jäämistä, vaikkapa Varjakkaan. Otto kuitenkin vaati, että pohjoista kohti lähdetään. Annoin sitten periksi ja ajoimme moottorilla Iin Röyttään.

Junioripurjehtijoita tuli lähtiessä helminauhana vastaan. Heiltäkin oli tuuli loppunut.

Muutama kölivene Oulun edustalla lipui hitaasti eteenpäin

Muuten merellä oli tosi rauhallista – ja kaunista.

Satakarin nokalla meitä tervehti kolme hyljettä. Lieneekö ollut samoja, joita kävimme katsomassa edellispäivänä. Valitettavasti en ehtinyt saada niitä kuvaan tällä kertaa.

Urheasti gasti jaksoi valvoa perille asti, vaikka saavuimme vasta reilusti yhdentoista jälkeen. Lähestyttäessä hän avusti fendareiden laittamisessa.

Painuimme heti pehkuihin, jotta jaksamme aamulla jatkaa seikkailua. Toivottavasti ei enää tarvitse jatkaa koneen voimalla, vaan saisimme purjehtia. Sääennusteiden perusteella ei valitettavasti näytä kovin lupaavalta. No, isä-poika-reissulla on muutakin tarkoitusta kuin purjehtiminen.