18.9.2016 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Röytässä oli vilkas aamu. Edellispäivänä purjehdittu Räntä Race oli tuonut laiturit täyteen. Purjeveneitä oli noin 30 kappaletta ja moottoriveneitä kymmenkunta. Heti aamusta laiturilla kävi kuhina, kun kilpailumiehistöt tekivät lähtöä Oulua kohti.

Potilas Otto oli saanut vähän lisää voimaa nukkumalla, mutta oli edelleen selvästi kipeä. Ida oli viettänyt koko viikonlopun kaverinsa Aleksin veneessä ja muutti takaisin vasta kun olimme lähdössä.

Tavallisesti meidän sunnuntai on Röytässä hidas ja lähdemme kotimatkalle vasta iltapäivällä. Tällä kertaa meillä oli mantereella ohjelmaa jo iltapäivällä ja lähdimme jo aamupäivällä liikkeelle.

Aurinko paistoi ja lämmittikin, mutta tuulta ei ollut nimeksikään. Päivämatka oli siis koneistusta ja oleskelua. Ehkä vähän tylsää, mutta kaunista.

Tämä jäi kauden viimeiseksi perheen yhteiseksi purjehdusreissuksi. Syksyn äijäreissu oli kuitenkin vielä tekemättä.

17.9.2016 Iin Röyttä

Mantereella oli ollut yöllä pakkasta. Röytässä lämpötila oli pysynyt plussan puolella. Vesi lämmittää.

Lauantaina laiturilla oli vilskettä aamusta lähtien. Useampi kippari pyöri kahvimuki kourassa jakamassa viisautta. Aiheet liikkuivat ikisuosikista säästä ajankohtaiseen veneen talvisäilytykseen. Tuuleton sää huoletti laituriparlamenttia, sillä syksyn viimeinen purjehduskisa Räntä Race oli juuri alkamassa. Lähtö oli Oulussa ja maali Röytässä.

Mielenkiintoinen juttu oli laiturille tuotu tieto, että Sudenväylää alettaisiin viimeinkin ruoppaamaan. Pienen penkomisen tuloksena tieto vahvistui. Liikennevirasto hakee Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta lupaa kunnossapitoruoppaukselle. Lupahakemusta koskeva kuulutus löytyy Aluehallintoviraston Lupa-Tietopalvelusta: Virpiniemi-Toppila väylän kunnossapitoruoppaus ja ruoppausmassojen läjittäminen merialueelle, Oulu

Sudenväylä on auttamattomasti mataloitunut. Mamarosankin köli suhahti väylässä hiekkaan perjantaina Röyttään tullessa. Olen joskus kirjoittanut sen ruoppauksen tarpeesta.

Yhteen laiturin veneistä tarvittiin dieseliä. Polttoaine ei suinkaan ollut loppu. Pienen erehdyksen vuoksi se oli kuitenkin sen verran vähissä, ettei lämmityslaitteelle riittänyt. Mamarosasta löytyi avuksi varakanisterillinen.

Sukulaismies Matti ja hänen poika Topi saapuivat S/Y Aallottarella. Otto ja Emil saivat kaverin.

Uimaportaat nostettiin porukalla talviteloille.

Lämmitimme saunan jo iltapäivällä, jotta ehdimme saunoa ennen kilpailijoiden saapumista. Löylyt olivat todella mainiot.

Räntä Racen veneet saapuivat maaliin kevyessä avotuulessa spinaakkereilla ja genaakkereilla. Satamassa alkoi kova vilske veneiden rantautuessa. Laiturit tulivat täyteen. Nälkäistä väkeä harppoi määrätietoisesti Röytän Messiä kohti, jossa huoltojoukot olivat laittaneet kisaajille lohikeittoa.

S/Y Mamarosan väki nautti illallista aluksessa. Chef Lotinan pentteri tarjoili pihvit ärhäkästi maustettujen perunoiden kera.

Otto oli päivän mittaan hiukan vaisu. Flunssaa pukkasi, sillä illalla hänellä nousi kuume.

Taivas oli liki pilvetön ja odottelimme revontulia. Hiukan ne näyttäytyivätkin, mutta niin komeita ei tullut, että olisi kannattanut valokuvata.

Muutaman tutun veneilijän kanssa istahdimme messiin. Puheenaiheet eivät tällä kertaa vilistäneet menneissä ja tulevissa purjehdusreissuissa. Enemmänkin purkautui huoli alueemme veneilykohteista. Saadaanko Röytän satama ensi kesänä kuntoon? Entä Martinniemen ja Varjakan satamat?

16.9.2016 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Edellisestä reissusta oli aikaa jo lähes kaksi viikkoa. Silloin näytti siltä, että reissu saattaa hyvinkin jäädä kauden viimeiseksi. Onneksi sää kuitenkin suosi tänä viikonloppuna ja pääsimme vielä viikonloppureissulle.

Lähdimme perjantaina vesille vasta klo 17 aikoihin. Ilta oli lähes pilvetön, mutta tuuli oli N 4-5 m/s eli vastainen.

Lähtiessä otin puomipeiton pois ja valmistelin purjeet toiveikkaasti siltä varalta, että tuuleen saataisiin edes vähän kulmaa. Mutta ei tullut kulmaa, ei. Luovimaan emme halunneet ryhtyä, sillä saapuminen meni muutenkin myöhäiseen ja hämärään.

Lapset pelasivat korttia matkalla.

Aurinko laski noin klo 19:40. Loppumatka taittui siis porvarillisessa hämärässä.

Laitoin puomipeiton takaisin, ennen kuin yökaste ehti kastella purjeen.

Kun Röyttä alkoi näkyä Satakarin nokan takaa, olimme hiukan yllättyneitä mastojen määrästä. Olimme jotenkin ajatelleet, ettei saareen enää näin syksyllä lähtisi juuri porukkaa, mutta olimme väärässä. Veneitä oli viitisentoista. Meillekin löytyi hyvä paikka.

Aleksi oli odottamassa Idaa Röytän laiturilla. Oli odottanut kuulemma todella kovasti. Idaa ei sitten illan mittaan pahemmin näkynyt, mitä nyt kävi noutamassa peiton, tyynyn ja hammasharjan.

Illalla kävimme kylässä M/S Jolina II:ssa muistelemassa tämän kesän reissuja ja suunnittelemassa vähän seuraavaakin kautta.

4.9.2016 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Heräilin keulapiikistä kuuluviin poikien datailun ääniin. Topi oli yökylässä Oton ja Emilin luona. Meidän Ida puolestaan yöpyi S/Y Aallottaressa.

Chef Lotinan keittiö tarjoili englantilaisen aamiaisen baijerilaisella twistillä – makkarana oli braatvursti. Maistui sekä pojille että päällystölle.

Ella, Ida ja Nelli leikkivät rannalla. Ohjelmassa oli ainakin voimistelua. Kansainväliseen tyyliin tytöt maalasivat veneiden nimiä möljään.

Tytöt kävivät myös uimassa eikä kuulemma ollut yhtään kylmää vettä.

Päivä oli aurinkoinen, mutta valitettavasti tuuli oli VRB 1-3 m/s eli purjehtimaan emme päässeet. Pojat ainakin saivat haudottua Pokémonin munia.

Näytti todennäköiseltä, että kyseessä oli viimeinen venereissu tälle kaudelle. Pieni mahdollisuus kuitenkin jäi vielä ja siitä päätetiin pitää kiinni.

3.9.2016 Kiviniemen veneilysatama – Iin Röyttä • reitti kartalla

Lauantaiaamu oli Kiviniemessä kuulas ja kaunis. Kyösti vaihtoi S/Y Juliaanaan keulapurjetta.

Söimme aamiaisen ja lähdimme liikkeelle. Halusimme ehtiä Röyttään hyvissä ajoin.

Tuulta ei ollut nimeksikään, joten piti koneistaa. Pojat hautoivat jälleen Pokémonin munia. Martinniemen edustalla ajelehti jotain. Se vaikutti pitkänomaiselta jätelautalta. Tuulenväreitä ei lautan pintaan syntynyt, joten jotakin raskaampaa siinä ajelehti.

Ida on loppukesän aikana ystävystynyt Röytässä ikäiseensä Ellaan. Kun saavuimme saareen, Ella oli jo laiturilla odottamassa. Tytöt säntäsivät leikkeihinsä samantien.

Otto dataili veneellä. Minä vedin sortsit jalkaan. Päivä oli tosi lämmin.

S/Y Mamarosan kaapit olivat pullollaan muonaa. Kesän mittaan sinne oli kertynyt kaikenlaista kuivamuonaa ja monenlaisia säilykkeitä. Niitä vain tulee ostettua, mutta harvemmin syötyä. Tuoretta kun on pääsääntöisesti saatavilla. Tällä kertaa Chef Lotina hyödynsi kokoelmaa ja laittoi pöytään välipalaksi mezejä.

Ellan vanhemmat kävivät kylässä. Paljastui mielenkiintoinen asia. Ellan äiti nimittäin on minun pikkuserkku eli Ida ja Ella ovat keskenään sokeriserkkuja.

Ella, Ida ja Nelli viihtyivät yhdessä. Otto touhuili Ellan isoveljen Topin kanssa. Välillä Emilkin innostui mukaan.

Illansuussa laitoimme jälleen sataman lapsille Riemuliiteriin elokuvateatterin.

Illalla tapahtui vielä miehistön vaihto. Ella ja Ida menivät yöksi S/Y Aallottareen ja Topi tuli yöksi Mamarosaan. Olipa kerrassaan mukava päivä.