14.6.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

– Tämä on purjevene. Ei tätä tarvitse hinata, toistelin mielessäni.

Polttoaineensyöttöön oli ilmaantunut edellispäivänä jokin vika suodattimen vaihdon yhteydessä, eikä moottori käynnistynyt.

Kemin meripelastajien kaveri tuli koputtelemaan, kun laitoin aamupalaa. Lauantaina olimme hänen kanssa alustavasti sopineet, että he voivat Ouluun mennessään hinata meidät kotisatamaan. Kuulin apua olevan tarjolla, huokaisin helpotuksesta ja kiitin kohteliaasti.

Vähän ajan päästä ajattelin asiaa tarkemmin. Miksi hinata? S/Y Mamarosa on purjevene. En minä moottorilla ajaisi kotiin vaikka se toimisi. Sitä paitsi pitkä hinaus rasittaisi melkoisesti knaapeja ja vielä aivan turhaan.

Meripelastaja kumartui oviaukkoon ja kertoi P/V Teipparin olevan jo lähdössä. Kerroin nopeasti, että me emme tarvitse hinausta, sillä aiomme purjehtia. Korkeintaan tarvitsemme jonkun avustamaan meidät satamasta ulos ja Oulussa sisään. Meripelastaja sanoi myös pohtineensa asiaa tarkemmin ja tulleen samaan tulokseen. Hän kertoi Iin Meripelastajien auttavan meidät ulos satamasta.

Vohveliaamiainen tietenkin.

Aterioinnin jälkeen pällistelin windeksiä ja tutkailin satama-altaan muotoa ja poijujen paikkoja. Naapuriveneessä huomattiin aikeeni. Ja jotenkin tätä ennakoitiin jo perjantaina. Jarilla taitaa olla paranormaaleja kykyjä.

Rulla auki paaran puolelle. Peräköysi irti. Nopeasti keula poijusta irti. Kipin-kapin ruorin ääreen ja suunta aukkoa kohti.

Kun tuuli on sopivasta suunnasta ja kaikki hyvin valmisteltu, niin ei satamasta lähtö purjeilla vaikeaa ole. Yksin siinä saattaa kuitenkin olla vähän kiire. Miehistöni kun on hiukan nuori osallistumaan.

Sataman ulkopuolella nostin ison ja tiukan luovin jälkeen Kriisin kupeessa vaihdoin genoan genaakkeriksi.

Iin Meripelastajat tulivat ribillä perässä ja kävivät moikkaamassa. Totesivat meidän päässeen ilman apua liikkeelle. Päällikkönä oli vanha kaverini, jonka kanssa tuli aikoinaan ajettua lukuisia partioajoja, harjoituksia ja hälytyksiä. Hekin olivat matkalla Ouluun ja pyysivät olemaan yhteydessä, kun kaipaamme apua Oulun päässä.

Tuuli oli aluksi W 1-3 m/s. Miehistö piti solmuharjoitukset.

Nopeus oli pitkään kahden solmun luokkaa, mutta vähitellen tuuli virisi ja näytti siltä, että ehdimme vielä sunnuntaina Ouluun.

Purjehdimme Kajavan ja Maijanväylän kautta laivaväylälle.

Vartiolaiva Uisko tuli vastaan. Emil ja Ida viihtyivät sisällä keskenään leikkiessä.

Lähempänä Oulua tuuli oli jo N 6 m/s. Genaakkerin kanssa vauhti nousi makeasti.

Oritkarin ulkopuolella laskin ison ja genaakkerin ja avasin genoan. Sen voimalla ajoimme sisään Oritkariin, jossa iiläisten P/V Salera Rescue tuli sovitusti vastaan.

Ida tuli käymääs sitloorassa. Hänellä on tapana käydä välillä pällistelemässä ja painua sitten takaisin leikkeihinsä.

– Katsopas kun meripelastajat hinaavat meitä.
– Miksi ne hinaavat?
– No kun minä pyysin.
– Aijaa. Miksi sinä pyysit.
– No kun meidän moottori ei ole aivan kunnossa.
– Aijaa. Miksi te ette korjanneet sitä Jarin kanssa?
– No kun me ei osattu.
– Aijaa. Emil, tuu kattoon kun meripelastajat hinaa meitä.

En halunnut tehdä koneviasta numeroa lasten kuullen. Saattaisi aiheuttaa heille aivan turhaa stressiä, vaikka eivät he enää näissä venehommissa ihan vähästä hätkähdä. Taisin onnistua aika hyvin.

Meripelastajat saattelivat meidät taitavasti omalle venepaikallemme. Vastassa olivat isäni ja äitini jotka olivat seuranneet matkantekoa blogimme sijainti-sivulta. Apuna töijaamisessa oli laiturilla myös seuramme kommodori. Arvovaltainen vastaanotto siis.

Kustannukset meripelastajien avusta olivat 0 €, koska veneessämme on Trossi. Suosittelen sen hankintaa kaikille.

Moottori saisi odottaa yön yli. Varaosien googlettaminen alkaisi jo illalla.

13.6.2015 Iin Röyttä

Kun äiti ei ole paikalla, niin lasten ruoka ei ehkä ole kaikkein terveellisintä mahdollista. Söimme Emilin ja Idan kanssa aamiaiseksi vohveleita. Olivat menestys.

Edellisiltana suunnittelimme Jarin kanssa, että yritämme tehdä jotain puhdetöitä tai muuta hyödyllistä. Ihan laiskottelemalla ei lauantaita ollut tarkoitus viettää.

Kävimme purjehdusseuran majalla täyttämässä saunan ja muuripadan puukorit polttopuilla ja laittamassa grillikatokseen tulet ruaanlaittopuuhia suunnittelevan naapuriveneen kokille.

Mamarosaan on ollut tapana vaihtaa polttoainesuodatin aina alkukesästä, yleensä muutaman reissun jälkeen. Tälle kesälle suodatin oli vielä vaihtamatta, joten tuumasta toimeen.

Vaihtamisessa ei kauan kestänyt. Mutta-mutta… Mitä nyt? Siirtopumpun käsikäyttö ei näyttänyt täyttävän uutta suodatinta. Pumppasin ja pumppasin. Ei tullut polttoainetta. Emme olleet koskeneet mihinkään muuhun kuin suodattimeen. Mitä oikein oli tapahtunut?

Otimme suodattimen irti ja kokeilimme. Ei tullut dieseliä. Täytimme suodattimen käsin suoraan varakanisterista. Ei käynnistynyt. Täytimme kierron lääkeruiskulla piripintaan ilmaruuvin kautta. Ei edelleenkään käynnistynyt. Yritimme puolipuristimen avulla puristaa ilmaa pois. Ei apua.

Pähkäilimme hetken aikaa. Päädyimme kahteen vaihtoehtoon. Ensimmäinen oli, että kierrossa on ilmaa ja sen saattaisi saada pois oikein voimakkaalla startilla. Sellaisen saisi aikaan, jos ottaisi myös hupiakuston käyttöön. Ja siihen tarvittaisiin starttikaapeli. Tarvikevarastostani löytyi kyllä sähköjohtoa, mutta ei tarpeeksi järeää tähän tarpeeseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto oli, että siirtopumpun kalvo ei kestänyt käsin pumppaamista ja oli repeytynyt.

Otimme aikalisän ja suuntasimme laiturille muodostamaan laituriparlamenttia. Satamaan saapui juuri sopivasti useita meripelastajien aluksia. Kemiläisten P/V Teipparista löytyi kunnon starttikaapelit. Niiden avulla saatiin aikaiseksi tosi voimakas startti, mutta tuloksetta. Jäljelle jäi sitten se vaihtoehto, että pumpun kalvo on rikki.

Päätimme jättää pumpun avaamatta, koska emme voisi tehdä asialle mitään, jos tai kun kalvo osoittautuisi rikkonaiseksi. Meripelastajat lupasivat tarvittaessa auttaa meidät seuraavana päivänä kotisatamaan hinaamalla.

Mieli oli vähän matala, mutta teimme hyvät hampurilaiset ja saunoimme Perämeren parhaassa saunassa.

12.6.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Lähdimme Emilin ja Idan kanssa kolmestaan viikonloppua viettämään. Otolla oli kaksipäiväinen futisturnaus ja Kristiina jäi kentän laidalle soccer momiksi.

Tuuli oli W 7 – 9 m/s. Päätin ajella pelkällä genoalla helppouden vuoksi. Muita kun ei ollut apuna purjeiden kanssa ja miehistökin vaati välillä huomiota.

Miehistö kikkaili alkumatkasta lähinnä keulapiikissä lueskelemassa – tai heilumassa.

Virpiniemen kohdalla tuli kemiläisiä vastaan Perämeren Jähdillä. Olisivatkohan olleet menossa Ouhoi merifestivaaleille.

Pian miehistökin kiipesi sitlooraan. Sen verran keikutti, että heillä alkoi tulla sisällä huono olo. Ajelimme autopilotilla ja minä palvelin sisältä välipalaa. Aterioinnin jälkeen gastit leikkivät ”Rullaati – miten pysytään penkillä sivuaallossa”. Heidän mielestä kieputus oli parempi kuin Suomen Tivolin Twisterissä. Sisällä miehistöltä levälleen jääneet pelit ja kirjat löysivät hyvin alimman mahdollisen paikan.

Röytässä meitä oli sovitusti vastassa M/S Jolina II ja seurakaveri Jari. Nappasin hänet tuulen alapuolelta laiturin nokasta kyytiin avuksi töijaamaan. Halusin peruuttaa veneen perä laituriin päin helpomman kulkemisen vuoksi. Jarin mielestä se kannattaisi myös siksi, että lähtö laiturista yksin (miehistöni ei osallistu) olisi helpompaa. Tuolloin emme vielä arvanneet miten oikeassa Jari lopulta oli.

7.6.2015 Iin Röyttä

Sunnuntai oli sateinen ja tuuli navakasti. Flunssani paheni entisestään ja nosti kuumetta. Nukuin ja koitin ottaa rauhallisesti, jotta tauti talttuisi.

Päivällä kävin mutkan ulkona haukkaamassa raitista ilmaa ja hyvästelemässä lähteviä veneitä.

Heikon kuntoni vuoksi päätin jäädä Röyttään vielä yöksi. Ei minusta ollut purjehtimaan.

S/Y Christinan kippari Jouko tuli koputtelemaan ja herättelemään illansuussa. Hän oli lämmittänyt saunan. Hetken tuumailun jälkeen päätin lähteä. Se kannatti, sillä löylyt avasivat hyvin hengitysteitä.

Saunalta köpöttelimme Röytän messiin iltapalle.

Saimme grillattua makkarat patenttivirityksellä kesäkeittiön takassa.

Ossi paistoi jälkiruuaksi lättyjä.

8.6.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Flunssa ei ollut talttunut vaan vaivasi melkein yhtä paljon kuin edellispäivänäkin. Sää oli parantanut. Enää ei satanut ja tuulikin oli rauhoittunut muutamalla metrillä ollen NW 7-10 m/s. Uskaltauduin liikkeelle, kotia kohti.

Avasin rullan heti sataman ulkopuolella. Sillä pääsin mukavaa vauhtia vähällä vaivalla. Hyvä niin, sillä en minä olisi jaksanut rehkiä. Vasta yhtiön väylässä suljin genoan ja käynnistin moottorin.

Vaikka olisihan tuota voinut jäädä vielä Röyttäänkin. Samahan se on missä sitä sairastaa, kun ei mitään jaksa tehdä kuitenkaan. Ruokaakin olisi ollut useaksi päiväksi.

6.6.2015 Iin Röyttä

Kurkkukipeä ja tosi flunssainen olo. Mistä tämä nyt tuli?

Juhlapäivän kunniaksi nostin heti herättyäni suuren paraatin eli juhlaliput. Tänään Röytässä vietettäisiin uuden kesäkeittiön vihkiäisiä.

Nautiskelin kauniista aamusta ja join aamukahvit kannella.

Purjehdusseuramme majalla oli talkoot. Vedin haalarit päälle ja kävin touhuamassa. Tehtiin saunapuita, haravoitiin pihaa, raaputettiin vanhaa maalia uuden edeltä pois ja oikaistiin käymälän lattiaa.

Iltapäivällä satamakentällä vietettiin kesäkeittiön vihkiäisiä ja samalla myös ristiäisiä. Rakennus sai nimekseen Röytän messi. Juhlapuheissa kehuttiin hienoa rakennusta ja ahkeraa talkooväkeä. Sen lisäksi niissä huomautettiin, että edelleen rahaa ja työtä tarvitaan Perämeren helmen ylläpitämiseen. Satama käy matalaksi, toinen laitureista uppoaa vähitellen ja ikääntyvän betonimöljän sortumista pelätään.

Paikalle oli kertynyt runsaasti veneilijöitä, meripelastajia, viranomaisia ja keittiöhankkeen yhteistyökumppaneita. Tiedotusvälineitäkin paikalla oli, ainakin Kaleva.

Juhlapuheiden jälkeen Riemuliiterissä oli tarjolla mainio lohikeitto ja kakkukahvit.

Saunan päälle suunnistin katsastamaan Röytän messiä. Sen suojiin oli istahtanut joukko tuttuja viettämään iltaa. Illan keskusteluissa purjehdittiin monta hienoa reissua uudelleen ja tulevat kesän reissutkin jo etukäteen.

Olipa mukava päivä ja ilta, vaikka illalla flunssan oireet pahenivat entisestään.