Lauantaina Mamarosan päällystö ja miehistö suuntaisivat skuttaan. Metsäretken ensisijaisena tavoitteena oli tietenkin päästä syömään eväitä. Toissijainen tavoitekin täyttyi eli löysimme jälleen kanttarelleja. Chef Lotina loihtinee niistä jotakin herkullista.

Joskus lapset voi onnistua houkuttelemaan vaikka minkälaiseen puuhaan, kun sen saa kuulostamaan mielenkiintoiselta tai hauskalta. Markkinointikysymys. Kristiina sai innostettua Oton ja Idan puhdistamaan vanhoilla hammasharjoilla kannelta ahtaita rakoja, joihin ei levankiharja normaalin kannen pesun yhteydessä mahdu. Kansimiehet tekivät laivatöitä ahkerasti ja saivat palkaksi muodikkaan epäsovinnaisia lakritsipiippuja.

Emil ei osallistunut laivatöihin vaan oli linnoittautunut täppärin ääreen ja nautiskeli seurakaverimme Jarin eilen nimipäivälahjaksi tuomia karkkeja.

Kävin Idan kanssa saunomassa purjehdusseuran majalla ja laitoimme kiukaalla saunamakkaraa. Otto ja Emil eivät malttaneet lähteä saunaan, vaan tutustelivat muiden saaressa hääräilevien pikkugastien kanssa.

Illalla pystytimme jälleen elokuvateatterin riemuliiteriin pikkugasteille ja heidän kavereilleen.

Chef Lotina hifisteli rannan nuotiopaikalle optimin hiilloksen ja paistoi mahtavat pihvit. Oli sen verran tuhdin kokoinen, että meinasi jo puolivälissä ruveta tajunta hämärtymään. Elokuvateatterin ansiosta saimme syödä rauhassa. Teknologialle kiitos.

Elokuvan jälkeen pojat kävivät vielä uusien kavereiden kanssa katsomassa venetsialaisten tulia. Näillä vesillä venetsialaiset eivät ole kovinkaan perinteinen juhla, mutta vuosi vuodelta niihin panostetaan enemmän.

Saas nähdä, pitääkö tänäkin yönä maata laiturilla tähyilemässä revontulia vai nukuttaisiinko omassa punkassa.

Köydet irtosivat perjantaina iltapäivällä ja keula oli kohti Iin Röyttää. Lämpimässä auringonpaisteessa tarkeni jopa t-paidassa. Tuuli oli NW 3 m/s eli kevyt ja vastainen. Matka meni siis moottorilla ajeluksi. Toisaalta olosuhteet olivat oikein sopivat Oton ohjailuharjoitteluun Kellon merellä. Viihdykkeeksi nappailimme matkalla valokuvia kiikarin läpi.

Peräkiinnityksellä ns. purkkarilaituriin ja muksuille pöperöä pöytään. Heti syönnin jälkeen lapset kirmasivat saareen lampaita tervehtimään. Ennen nukkumaan menoa tarjolla oli vielä hieman ekstraherkkuja, sillä Emilillä oli nimipäivä.

Illallinen kahdelle. Kuulostaa hyvältä, mutta usein ruokaa tulee kuitenkin laitettua niin että sillä ruokkii useamman suun. Perjantai-illaksi olin varannut ainekset tattikeittoon – kiitos muuten vielä tätäkin kautta ystäville yllättävästä tattitoimituksesta. Ja eihän keittoa voi puolta kattilaa keittää, joten illallispöytäämme istahtivat myös seurakaverimme Jari ja Olli.

Tattikeitto

Vajaa litra tattisilppua
3 sipulia varsineen
Voita
12dl kanalientä
120g smetanaa
100-200g tuorejuustoa
3dl maitoa vaahdotettuna
Tuoretta timjamia
Suolaa, pippuria, cayennea
sokeria ja portviiniä

Silippua tatit ja sipulit pieneksi. Kuullota sipuli voissa, lissää tattisilippu.Kääntele. Heitä mukkaan kanaliemi ja keitä 10min. Sitten smetana ja mausteet – myös viini. Säästä timjamia koristeluun. Keitä 5min. Kuumenna ja vaahota rasvatonta maitoa 3dl. Tarkista koostumus – jos liian lirua niin tuorejuustoa kehiin. Kääntele maitovaahto keittoon. Keitto lautaselle, päälle vaahtoa, sienipiperrystä ja timjamia. Tumma sämpylä kylykeen. Siinäpä se sitten on. Et pety.

Illallisen päälle istahdimme vielä iltaa Mamarosan sitloorassa kuomun alla. Meidän lisäksemme muutamassa muussakin veneessä oli viritetty juhlavalot. Valot näyttivät hyvältä mustassa yössä, mutta jäivät auttamatta jalkoihin taivaan valojen syttyessä. Yöllä pääsimme nimittäin nauttimaan upeista revontulista! Valitettavasti niiden kuvaaminen ei onnistunut, vaikka yritys oli kova.

Sunnuntaina Röytän altaassa oli valtava parvi pientä kalaa. Mamarosan ja Saran miehistöt pyysivät niitä pilkkien, uistinten ja taikinapallojen voimalla. Soppakaloja ei kuitenkaan noussut.

Kun aloimme tehdä lähtöä, huomasimme hyvin epätavallisen tilanteen. Emil oli saaressa leikkimässä, oli ollut jo tovin. Otto ja Ida sen sijaan olivat asettuneet elokuvien ja pelien pariin veneeseen. Yleensä asia on täysin päinvastoin. Pikkunörtti-Emiliä nimittäin pitää joskus jopa patistaa veneestä ihmisten ilmoille.

Edelisen päivän rivakka tuuli oli tiessään. Aurinko paistoi komeasti ja tuuli oli W 2-3 m/s. Tiedossa oli siis moottorilla ajoa, sillä noin heikko tuuli ei Mamarosaa liikuta. Chef Lotina hääräili pentterissä ja valmisti matkalla nachopaistoksen. Edellisen illan meksikolaisherkkuttelusta jäi nimittäin melko paljon ruokaa yli.

Hopreenin kupeessa ajoimme genaakkerilla seelaavan S/Y Saran ohi.  Heille tuuli riitti purjehtimiseen.

Lauantain huomen oli Iin Röytässä tuulinen. Mika ja Titta kävivät tarkistamassa kanttarellipaikat ja saivat hyvän saaliin. Kanttarellimuhennosta nautimme iltapäivän auringossa. Rouvat olivat kaivaneet esille vähän porejuomaakin.

Lapset viihtyvät saaressa, kävivät syöttämässä lampaita ja rakentelivat köysiratoja. Ida ratsasti Hoppodi-Koppodilla ja Emil viihtyi tosi hyvin täppärillä Candy Crashin ja Poun parissa.

Virtauslangan bloggaajat kävivät tervehtimässä meitä. Oli mukava tavata ja keskustella yhteisestä harrastuksesta. Muistelin samalla löytämiäni oululaisia tai jotenkin ouluun liittyviä veneilyblogeja. Linkkiarkistostani löytyivät seuraavat:

• Nenan kotimatka, http://nenankotimatka.wordpress.com/
• Casperosan loki, http://casperosa.blogspot.fi/
• Suwenan purjehdusseikkailut, http://www.suwena.net/
• S/Y Sunitan seilaukset, http://sunitaseilaa.blogspot.fi/
• Our Cat at Sea, http://ourcatatsea.blogspot.fi/
• Pariskunta reissussa, http://ainijahannu.blogspot.fi/
• s/y seairis, http://syseairis.blogspot.fi/
• Pientä harjoittelua, http://tallu.blogit.fi/

Yhteinen mielipide oli, että suomalaisten purjehdusblogien erilaisuus on todellista rikkautta.

Illallista nautitimme porukalla S/Y Sarassa meksikolaisen buffetin äärellä. Tarjolla oli laaja sortimentti täytteitä, joista kukin sai rakentaa mieleisensä burriton.

Illallisen jälkeen lapset pääsivät taas elokuviin. Tuulta oli sen verran, että emme tällä kertaa ryhdytyneet virittämään valkokangasta takilaan. Sen sijaan sisustimme Mikan kanssa Röytän riemuliiterin teatteriksi. Lapsia tuli myös muista veneistä.

Perjantaita oli jälleen kovasti odotettu.  Köydet irtosivat vähän ennen neljää ja suuntana oli tuttu Iin Röyttä. Sää oli puolipilvinen ja tuuli NW 6 – 8 m/s. Siis kelpo tuuli Mamarosalle, mutta melko vastainen. Alkumatka meni moottorin ja genoan yhdistelmällä. Kropsun kupeesta pääsimme vasta kunnolla purjehtimaan.  Sitten meno olikin tosi mukavaa.

Olimme tehneet Röyttään treffit Mikan ja Titan perheen kanssa tarkoituksena viettää yhdessä viikonloppua. S/Y Sara oli jo perillä ja Mika ottamassa köysiä vastaan, kun töijasimme Mamarosan viereen. Otto kiiruhti samantien pilkkimään ja testaamaan uusia morreja.

Illan hämärtyessä järjestimme lapsille yllätyksen, nimittäin veneteatterin. Viritimme Mamarosan takilaan valkokankaan ja Saran kannelle videotykin. Pikkugastit majoittuivat makuupusseineen, sipseineen ja karkkeineen Saran sitlooraan viettämään elokuvailtaa. Ajatus tällaisesta teatterista oli pyörinyt mielessäni jo aiemminkin ja alkukesästä luin S/Y Serenan toteuttaneen sellaisen. Nyt kun illat ovat alkaneet jo hiukan hämärtyä, oli aika kokeilla itsekin.

Sillä aikaa kun pystytimme Mika kanssa teatteria, olivat rouvat loihtineet Mamarosan salonkiin rapukestit. Kylläpä saksiniekat maistuivat ja hauskaa oli. Lieneekö tillissä ollut jotain vikaa, kun kaikki osallistujia on tänään hiukan väsyttänyt.