29.8.2015 Iin Röyttä – Martinniemi – Iin Röyttä

Lauantaina tuuli rivakasti, W 10 m/s. Edellispäivän sateet olivat onneksi jo ohitse. S/Y Mamarosalle oli tulossa miehistön täydennystä. Olin lähtenyt Oulusta yksin liikkeelle torstaina. Kristiina, Emil ja Ida olivat tulossa alukselle. Otto ilmoitti, että ei halua lähteä merelle, koska kaverilla on synttärit. Hänelle vastaavasti ilmoitettiin, että hänen täytyy siinä tapauksessa löytää yöpaikka. Näppäränä kaverina Otto soitti mummolaan ja tiedusteli majapaikkaa ja ylöspitoa. Onnistuihan se, tietenkin.

Markku ja Tarja S/Y Hanhesta lähtivät mukaani hakemaan täydennysmiehiä. Ajoimme Röytästä matereelle Martinniemen kalasatamaan.

Joku on kuulemma valittanut Martinniemen sataman huonosta kunnosta. Vastauksena kaupungilta on ollut sataman puomittaminen osittain. Huonokuntoinen osa laituria on asetettu käyttökieltoon.

Vaikka laituri onkin huonossa kunnossa, niin satamasta saisi verrattain pienellä työllä erinomaisen pienvenesataman. Allas on hyvin suojainen ja tilava. Vierasveneitä ajatellen vieressä on virkistysalue luonto- ja kulttuuripolkuineen sekä uimaranta. Kauppaan on kävelymatka.

Kristiina, Emil ja Ida nousivat Martinniemestä alukseen.

Ajelimme kookkaassa aallokossa takaisin Röyttään.

Kiitokset Riitalle kyydityksestä ja Markulle ja Tarjalle seurasta ja avusta.

Aleksi vilkutti naapurilaiturilta meidät nähdessään. Kun saimme Mamarosan kiinni laituriin, Ida katosi saman tien leikkeihin kaverinsa kanssa.

Riemuliiterin ovi oli auki. Paikkaa oli kalustettu illanviettoa varten.

Oulun Merenkävijöiden saunaan oli asennettu uudet lauteet. Kävin saunomassa ja testaamassa. Hienot olivat. Minusta vain tuntuu, ettei vanhoissa ollut mitään vikaa. Muutama viikkoa aiemmin sanoin OM:n majalla viimeksi.

Illalla kävin S/Y Viiverissä. Mervin monen vuoden aherrus oli valmis. Hän on vähitellen tehnyt merihenkisen sananselityspelin. Testaamassa on väkeä viidestä veneestä. Huuto, nauru ja inttäminen kuuluivat kuulemma melko kauas. Peli oli aivan loistava ja meillä oli tosi hauskaa.

Kävimme vielä peliporukalla yöjalassa. Riemuliiterin karaoketansseissa oli aika vilpitön meininki.

28.8.2015 Iin Röyttä

Perjantaina vettä tuli kuin aisaa. Koko päivän. Tuulenkin suhteen ennusteet pitivät yllättäen paikkansa. Tuuli oli SE 8-9 m/s eli aallokko kävi suoraan sataman aukosta sisään purkkarilaituriin. Tämän olin ennakoinut ja laittanut veneen yöllä taempaan laituriin.

Keli oli niin märkä, että ei viitsinyt kovin pitkään laituriparlamentissa seisoskella. Tosin eipä ollut juttujen tasokaan tänään kovin korkea, lähinnä huonon sään päivittelyä. Eihän meitä ollutkaan kuin kaksi yksinpurjehtijaa ja yksi yksinmoottoroiva.

Oli sopiva sää pienille puhteille sisätiloissa. Tosin pieni muistutus pyöri mielessä, ettei kaikkiin askarteluihin kannattaisi ryhtyä reissunpäällä. Moottorin ohjauspaneelin virroissa oli esiintynyt silloin tällöin häiriötä, jonka olin onnistunut paikallistamaan yhteen liitokseen. Vaihdoin liitokseen abicon. Vaikuttaisi nyt toimivan, mutta pitää tietenkin seurata.

Lämmitin illansuussa saunan. Puiden pilkkominen tuntui tekevän tosi hyvää hartiajumilleni. Toki kävin itsekin rauhassa ottamassa useammat löylyt, mutta nyt olivat mielessä lähinnä seurakaverit. Tiesin muutaman tutun veneen olevan tulossa sadekelissä. Purjehduspäivän jälkeen on aina mukava mennä saunaan, mutta miltä tuntuukaan päästä sateessa purjehditun matkan jälkeen valmiiseen saunaan.

Kun palasin saunalta, oli tuuli heikentynyt ja kääntynyt. Siirsin Mamarosan purkkarilaituriin. Viereisen veneen kippari tarjoutui kaveriksi. Apu oli tervetullutta. Poijuun kiinnittyminen oli paljon helpompaa kun oli gasti kannella.

Illalliseksi keitin itselleni noin neljän hengen annoksen pasta bolognesea. Olin aika ähkyssä. Uni tuli ihan houkuttelematta.

27.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Lähdin torstaina illalla merelle. Ajattelin lähteä valmistautumaan Venetsialaisiin. Tai eihän Röytässä taideta mitään virallista juhlaa pitää, mutta monet veneilijät tuovat mukanaan värivaloja sitlooraan ja jopa takilaan. Laitureilla on usein kynttilälyhtyjä. Viime vuonnahan järjestimme Joukon ja Jarin kanssa ihan oman spektaakkelin ilotulituksen ja musiikin kera.

Lähtiessä Veneilykeskuksesta tuuli oli E 1-2 m/s.

Vihreäsaaren edustalla säikähdin tosissaan. Näytti siltä, kuin veden alta olisi kurottanut käsi. Käänsin nopeasti veneen ja lähestyin paikkaa. Kyseessä oli kelluva hansikas. Olisiko tippunut satamassa olevasta laivasta tai laiturilta. Tuuli kävi juuri siitä suunnasta.

Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen. Ilta oli todella hieno.

Pateniemen edustalla yläpuolelle tuli pyörimään varjoliidin.

Hiukan ennen Virpiniemeä aurinko laski. Sytytin kulkuvalot.

Hopreenin kohdalla tein lipputervehdyksen varavartioasemalla päivystävälle Pekalle.

Pekka otti ohituksesta kuvan.

Ajelin Martinniemen ohi porvarillisessa hämärässä. Kuu hiukan valaisi, mutta Kriisin ja Satakarin reimarit eivät kovin kauas näkyneet. Onneksi reitti oli tuttu. On se muutamia satoja kertoja tullut ajettua.

Loppumatkasta tuuli hiukan nousi, mutta en viitsinyt enää nostaa purjeita.

Röytässä oli hiljaista. Taemmassa laiturissa oli yksi purkkari ja yksi moottorivene. Minäkin ajoin sinne, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa kovenevaa tuulta ja vielä sellaisesta suunnasta, että aallokko läikyttäisi suoraan aukosta purkkarilaituriin.

23.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Röytän satama-altaan vaaralliset poijupainot olivat jälleen laituriparlamentin aiheena sunnuntaina. Edellispäivänä useampikin vene oli kolistellut niihin.

Laiturista irrottautuvat veneet yrittivät kierrellä poijupainoja parhaansa mukaan.

Aiemmin poijupainot eivät ole aiheuttaneet yhtä paljon harmia, vaikka siellähän ne ovat jo pitkään olleet. Johtunee siitä, että nyt viimeisinä viikonloppuina satamassa on ollut todella paljon veneitä, varsinkin purjeveneitä. Kaikille ei ole riittänyt paikkoja laiturin syvältä puolelta. Vaihtoehtona on ollut sitten korkea betonilaituri tai poijupainojen välistä pujottelu.

Laituriparlamentissa kiersi piirros satama-altaasta. Siihen on merkitty veden syvyys kunkin poijupainon päällä. Kuva on piirretty viime kesänä tehtyjen mittausten pohjalta. En tiedä kuka kuvan on laatinut, mutta hyvää työtä on tehnyt. En myöskään voi mennä takuuseen, että mittaukset pitävät paikkansa, mutta ei minulla ole mitään syytä epäilläkään.

Kuva osoittaa hyvin, että satama on vaarallinen. Erityisen vaarallinen se on niille jotka eivät ongelmasta tiedä. Satamassa on nimittäin isot kyltit, jotka kertovat syvyyden olevan matalallakin alueella vähintään kaksi metriä. Purkkarilaiturin päässä on paljon pienempi kyltti, jossa lukee ”1,5 m”. Valitettavasti sitä ei niin herkästi huomaa.

Sataman turvallisuuteen liittyen on huomioitava myös vedenkorkeuden vaihtelut. Parikymmentä senttiä alhaalla oleva vesi on aivan yleistä, kolmekymmentäkään ei ole harvinaista.

Satama alkoi tyhjentyä sunnuntaina jo varhain. Me emme pitäneet niin kiirettä. Otto ja Emil pelailivat Growtopiaa. Ida kävi uimassa Aleksin kanssa ja olisi halunnut jatkaa vielä leikkejä. Meidänkin oli iltapäivällä lähdettävä, jottei kotiinpaluu menisi aivan yöhön. Itkuhan siitä Idalle tuli.

Tuuli oli heikko. S/Y Sara lähti ulkokautta kokeilemaan, jos siellä tuulisi hiukan. Muutama muukin vene suuntasi sinne. Me lähdimme sisäkautta. Tuuli oli SW 2/m. Kotimatkamme meni siis valitettavasti koneistaen.

Otto ja Emil datailivat matkallakin. Ida otti päiväunet.

Liikkujia merellä oli paljon. Varsinkin vesiskoottereita ja pieniä moottoriveneitä oli auringonpaiste ja heikko tuuli houkutellut vesille.

22.8.2015 Iin Röyttä

Lauantai oli upea päivä. Auringonpaiste oli saanut ihmiset liikkeelle ja veneitä oli enemmän kuin olen kertaakaan tälle kesälle Röytässä nähnyt. Saaren saunat lämpenivät ja kaikkialta kuului iloinen puheensorina. Viereiseltä laiturilta kuului haitarin soitto. Tunnelma oli kesäinen kuin heinäkuun helteillä konsanaan. Idaa ei pahemmin paatilla näkynyt, sillä hän uiskenteli ja leikki ystävänsä kanssa. Pojat touhusivat omiaan. Minä keskityin ystäviin ja ruokaan.

Minua kiehtoo Italialaisten pastaruokien yksinkertaisuus ja makumaailma. Olen jo pitkään suunnitellut yhden Napolilaisen keittiön klassikoista valmistamista ja nyt tuli siihen sopiva tilaisuus. Cacio e Pepe. Eli spagettia, Pecorino-juustoa ja pannulla paahdettua mustapippuria. Niin ja hieman spagetin keitinlientä. Reseptin poimin Casa Rocchi – Ruokaa Roomassa -blogista. Lounas-spagetin kylkeen askartelimme Antin kanssa bruschettat.

Brushetta

Patonki
3 tomaattia
3 valkosipulinkynttä
Basilikaa tuoreena
Suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä.

Leikkaa patonki keskeltä kahtia. Halkaise palat pituussuunnassa. Poista tomaattien sisukset ja kuutioi tomaatit. Hienonna valkosipulin kynnet ja viskaa tomaattikuutioiden joukkoon. Silppua tuoretta basilikaa. Lisää tomaattien joukkoon basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta seos patongeille ja paista kuumassa uunissa kunnes patongit hieman rapsakoituvat.

Lauantain ruokaan panostettiin tosissaan. En tiedä mitään mukavampaa tapaa viettää iltaa ystävien kanssa kuin hyvän ruoan merkeissä kokaten ja nautiskellen. Espanjalainen keittiö on päällystömme suosikki. Ja sieltä varsinkin erilaiset tapakset ja pintxoset. Kunnon tapaspöytä on kuin makujen ilotulitus. Kyllästyminen mahdotonta. Kylläisyys taattu.

Ja koska ruokaa pilkottiin ja kokattiin isolla kädellä, tarvittiin tietysti myös ruoanlaittoruoka.  Kylmäsavulohesta, ranskankermasta, uudesta sipulista ja tillistä valmistui tahna, jota nautimme pehmeiden saaristolaisleipästen päällä.

Tapaslistallamme oli Serranokinkkua ja rucolaa, perunatortilla, aiolia, marinoituja oliiveja, valkosipuli-balsamico-timjami-sieniä, chorizoa punaviinillä, chilivoissa tiristettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, manchego-juustoa, cantaloupe-melonia, paahdettua paprikaa ja lohicevicheä. Muistinkohan nyt mainita kaikki…

Serranokinkkua ja rucolaa

Puska rucolaa
Paketti serrano-kinkkua
Oliiviöljyä
Tuoremehua
Mustapippuria

Revi rucolat kulhoon ja kaaja päälle nelijä lusikallista oliiviöljyä ja kaks tuoremehua. Rouhase mustapippuria pintaan ja sekota. Asettele serranot lautaselle ja niitten päälle rucolat. Son siinä.

Olen ylistänyt täällä perunatortilloja ennenkin ja teen sen taas. Niin yksinkertaista ja hyvää! Ja mukaan voi käytännössä heittää mitä mieleen juolahtaa. Illalliselle hauduttelin simppelin version jossa oli perunoiden lisäksi vain yksi uusi sipuli varsineen ja vähän paprikamaustetta normaalin suolan ja mustapippurin lisäksi. Ja voin kertoa että kun haarukkaan nappasi palan tortillaa, chorizoa ja aiolia niin suu meinasi väkisin vääntyä hymyyn.

Tortilla

Perunoita
5-6 kananmunaa
Uusi sipuli varsineen
Paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria.

Keitä pannullinen pottukuutioita. Viskaa keitetyt kuutiot pannulle ja pyöräyttele mausteet joukkoon. Sekota kananmunat ja kaaja seos pottujen päälle. Hauvuta mieolla lämmöllä kannen alla. Ku alakaa olleen valamista niin kumua lautaselle. Koristele jos tykkäät.