S/Y Mamarosan purjehduskausi 2014 alkoi päällystön sairastelun vuoksi melko myöhään. Alus laskettiin vesille vasta juhannusviikon torstaina 19.6. Sitten kausi aloitettiinkin vauhdikkaasti. Ankaran roudauksen jälkeen perjantaina jäimme veneelle yöksi. Lauantaina aamulla rikasimme veneen loppuun ja puoliltapäivin lähdimme jo kohti Röyttää.

Telakalle Mamarosa nostettiin 5.10. Purjehduskausi kesti 108 vuorokautta. Lyhyehkö kausi oli kuitenkin aktiivinen. Vesillä ollessaan Mamarosa oli vain yhden viikonlopun kotisatamassa, nimittäin telakointia edeltävän. Muut viikonloput alus oli käytössä. Edellinen purjehduskausi kesti 146 vuorokautta.

Pituutta lukuun ottamatta purjehduskausi 2014 oli tilastojen valossa hyvin pitkälti edelliskauden kaltainen. Mamarosalla liikuttiin noin 800 meripeninkulmaa, aivan kuten edelliselläkin. Tavoitteenamme ei nytkään ollut pitkien päivämatkojen tekeminen vaan enemmänkin eläminen purjeveneessä. Lapsista koostuva miehistömme sanelee tietyt reunaehdot harrastuksellemme.

Tälläkään purjehduskaudella Mamarosalla ei tehty yhtään iltapurjehdusta. Jokaisella reissulla oltiin vähintään yksi yö. Yhteensä yöpymisiä kertyi 46 eli pari enemmän kuin viime kaudella.

Kesälomapurjehduksena oli Perämeren kierros myötäpäivään. Ensimmäistä kertaa teimme ylityksen oman perheen kesken. Reitti myötäili edelliskesänäkin vierailtuja kohteita. Muutama uusi paikka tuli käytyä. Reitti oli Hietasaari – Marjaniemi – Pite-Rönnskär – Svinöra – Junkö – Luleå Ettans – Likskär – Småskär – Gårdsviken – Törehamn – Gårdsviken – Hindersön Björkögärdsvikensön – Seskarö kylä – Kemi Uleninranta – Iin Röyttä – Hietasaari.

Kesälomapurjehdukselle osuivat upeat helteet, purjehdustuulta tosin ei oikein riittänyt. Loppumatkasta sateita ja ukkosia pidettiin muutama päivä Kemissä. Röytässä viivyttiin myös useampi päivä, Elojuhlatkin olivat juuri tuolloin. Kierroksemme kesti 24 päivää, neljä enemmän kuin edellisvuonna.

Suurin osa purjehduksistamme suuntautui Iin Röyttään. Teimme sinne yhteensä peräti 11 reissua, yhden vähemmän kuin edellisellä kaudella.

Loppukaudesta vietimme pitkän viikonlopun Röytässä. Tunnelma saaressa oli tuolloin jotenkin aivan erilainen kuin kesällä, entistäkin hienompi. Perheen kanssa yhdessä vietetty laatuaika katkaisi onnistuneesti syksyistä aherrusta.

Perheen ulkopuolista miehistöä oli Mamarosassa tällä kaudella hyvin vähän, tosin sitäkin laadukkaampaa. Kesäkuussa Oulusta Martinniemeen purjehti Hannu, heinäkuussa samalla reitillä mukana oli Hilkka-mummu. Elokuussa Mika ja Veera kävivät Röytässä minun ja Emilin seurana.

Loppukaudesta tein kaksi yksinpurjehdusreissua Röyttään. Ne olivat hyviä kokemuksia. Ja vaikka yksin purjehdinkin, niin satamassa oli seuraa saunomisen, ruuanlaiton, illanvieton ja jopa ilotulituksen merkeissä.

Purjehduskausi tuli päätökseen, ei sille mitään mahda.

Mamarosan genoahan repesi muutama viikko sitten ja uusi purje on tarkoitus hankkia talven aikana. Mittasimme Kristiinan kanssa takilan purjeneulomoa varten.

Joka paikka tuntui olevan täynnä tavaraa. Ruokakaapit pursusivat monenlaisia herkkuja, baarikaapistakin löytyi vielä montaa sorttia. Legoja, pelejä, rantaleluja, barbeja, leffoja, kirjallisuutta, kalastusvälineitä, videotykki ja monenlaista muuta atk-härveliä kuskattiin pois.

Vaihdoin öljyfiltterin sekä moottoriin ja vaihteistoon öljyt.

Puomin otin pois nostokehikon tieltä, mutta muuten jätin takilan talveksi paikalleen.

Mamarosa nostettiin ylös 5. lokakuuta lähes samalla kellonlyömällä kuin satamassa pidettiin purjehdusseuran lipunlasku kauden päätteeksi.

Muutama paikalle sattunut purjehtija auttoi nostossa. Nostohan itsessään on melko helppo ja nopea operaatio, mutta useampi käsipari siinä kuitenkin tarvitaan.

Vesiraja oli ruokottoman näköinen, mutta oksaalihappo irrotti sotkun tehokkaasti. Pohjaan oli tarttunut levää enemmän kuin aiempina kesinä.

Siirsimme telakkamestari Jarkon kanssa Mamarosan telakkakentällä samoille sijoille kuin viime syksynäkin. Aiemmista vuosista oppineina satsasimme heti siihen, että alus on mahdollisimman suorassa. Tällöin sadevesi ei jää seisomaan mihinkään ja jäätyessään pääse aiheuttamaan vahinkoa. Muutama kerta piti kokeilla, mutta hyvä siitä tuli. Täytyy sanoa, että Jarkolla on pitkä pinna.

Noston jälkeisenä yönä oli neljä astetta pakkasta. En ollut jaksanut enää nostopäivän iltana ajaa glykoleja jäähdytysjärjestelmään. Asia vaivasi minua koko seuraavan päivän, vaikka eihän muutamaksi tunniksi pari astetta pakkasen puolelle laskeva lämpötila vielä mitään riko. Nostoon astihan merivesi piti niinä muutamana pakkasyönä veneessä lämpötilan hyvin plussan puolella.

Kävin illalla ajamassa glykolit kiertoon, jotta ei tarvitse toista yötä stressata. Puhalsin lämminvesiboilerin tyhjäksi ja jätin sen letkut irti. Makeavesipumpusta irrotin letkut myös. Vessan putkistoon pumppasin glykolia ja kuivasin pilssin.

Useampi päivä on jo telakoinnin eteen uurastettu, mutta vieläkin riittää tekemistä.

Heräsin sunnuntai jo kahdeksalta keittelemään kahvia. Illaksi oli luvattu melko rivakkaa keliä, joten halusin lähteä jo aamupäivällä liikkeelle.

Tuuli oli SSW 8 – 9 m/s. Mietin aamulla moneen kertaan, että lähdenkö ajamaan moottorilla vai laitanko ison ja jibin valmiiksi.

Pyysin S/Y Julianasta Kyöstin auttamaan lähdössä. Halusin varmistua, etten kolhi sivutuulessa naapuria. Yksin on veneessä melko yksin. Lähtö onnistui suunnitellusti. Todennäköisesti ilman apua se ei olisi ollut mahdollista.

Lähdin sitten moottorilla, kun luoviminen ei oikein kiinnostanut. Olihan se matkanteko melkoista kiikkumista siinä aallokossa. Purjeilla olisi ollut rauhallisempaa.

Kropsusta eteenpäin ei enää tarvinnut ajaa niin tiukasti vastatuuleen. Kyllästyin keinumiseen ja nostin täyden ison ja jibin. Mamarosa kulki purjeilla tosi hyvin.

S/Y Juliana porhalsi ohi. Rauni otti muutaman kuvan ja lähetti ne minulle.

Sudenväylän suulle aallot pakkautuivat sopivasti ja nostivat Mamarosan surffiin.

Keskituuli oli 8 – 9 m/s. Repivät puuskat olivat 11 – 12 m/s ja kallistivat venettä melko paljon. En jaksanut ryhtyä reivaamaan vaan laskin purjeet Patelan edustalla. Loppu matka meni taas kiikkuen.

Tämä reissu taisi olla minulle kauden viimeinen. Alkaa olla aika siirtyä suunnittelemaan seuraavaa purjehduskautta.

Nyt varailemaan nostoaikaa ja tekemään syyshuoltoa.

Lauantaina oli Röytässä hyvin syksyinen sää. Aamulla paistoi jostain pilven raosta hetken aikaa aurinko, mutta muuten päivä oli harmaa. Tuuli oli S 8 – 10 m/s.

Aamupäivän laiskottelin veneessä lähinnä netin erilaisten tv-palveluiden äärellä.

Vapaaehtoisten meripelastajien aluksia pyöri sataman ympärillä kovasti. Olivat kokoontuneet yhteiseen harjoitukseen.

Iltapäivällä lähdin käymään saaressa tarkoituksena lämmittää seuramme sauna. Naapuriveneen väki oli kuitenkin ehtinyt ensin, joten palasin hakemaan saunakassin. Istahdin toviksi löylyttelemään ja kuuntelemaan seurakavereiden juttuja.

Saunareissulla saaressa tuli vastaan eräs vanha tuttu, joka oli mukana meripelastajien harjoituksessa. Hän harmitteli minut nähdessään, ettei ollut tiennyt minun olevan saaressa. Harjoituksessa oli ollut yhden radistin vajaus ja homma olisi ollut kuulemma minulle sopiva. Harmi, sillä olisihan tuo ollut mukava olla pitkästä aikaa mukana. Joskus aikoinaan olin aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa, mutta sittemmin ei vapaa-aika enää ole riittänyt.

Saunan jälkeen paistoin muutaman grillipihvin ja söin itseni ähkyyn.

S/Y Moonlightin väki kutsui kylään. Oli mukava tutustua heidän veneeseen ja istua iltaa. Purjehdusta, merenkulkua ja veneessä asumista lähestyttiin illan mittaan monesta kulmasta.

Oli jo pitempään ollut tiedossa, että koko perhe ei pääse tänä viikonloppuna veneilemään. Otolla oli kaksipäiväinen jalkapalloturnaus. Minä sen sijaan en oikein tiennyt, pitäisikö pyytää joku kaveri mukaan vai lähteä käymään Röytässä ihan itsekseen vai jäisinkö maihin.

Perjantaina iltapäivällä tein päätöksen lähteä. Oli myöhäistä kysellä enää gasteja mukaan. Kävin kaupassa ja pakkasin nopeasti vähän vaatetta. Pari tuntia myöhemmin olin jo merellä.

Viikonlopuksi oli luvassa navakkaa tuulta, joten en ollut vienyt toista genoaa veneeseen. Ajattelin ST-jibin olevan sopivampi keulapurje tälle viikonlopulle. Tavallisesti käyttämämme genoahan repesi viime reissulla.

Nostin ison ja jibin Vihreäsaaren kohdalla. Tuuli nyt ei ollut ihan sitä mitä oli luvattu, vaan SW 3 m/s. Halusin päästä ennen pimeää perille Röyttään, joten välillä mentiin ns. ruotsalaisella konepurjehduksella.

Martinniemen kohdalla purjeet alkoivat tuntua turhalta, joten laskin ne.

Yllätyin melkoisesti, kun Röyttää lähestyessä näin veneiden määrän. Laitureissa oli parikymmentä venettä.

Mamarosa on melko konstikas peruutettava. Alus vaatii hiukan vauhtia, ennen kuin se suostuu menemään suoraan. Töijaaminen yksin perä edellä laituriin ahtaaseen paikkaan sivutuulessa ja poijuun kiinnittäminen vaatii malttia. Kolmannella yrityksellä sain aluksen kulkemaan kutakuinkin suoraan, mutta silti olin vähällä sotkeutua viereisten veneiden poijuköysiin. Onneksi viereisissä veneissä ja laiturilla oli ystävällisiä veneilijöitä auttamassa.

Pimeä tuli melko pian. Paistoin muutaman chorizon ja kiirehdin kylään M/Y Christinaan, jonne minut oli kutsuttu iltaa viettämään.