Tiistaille oli luvattu tuulta N-NNE 6 – 8 m/s ja ukkospuuskia. Periaatteessa siis ihan ok keli ajella avotuulessa etelään, kunhan ottaa ukkosrintamat varovasti.

Kemistä S/Y Mamarosa ja S/Y Sara lähtivät eri teille. Sara suuntasi suoraan Ouluun kotisatamaan. Meidän tavoitteena oli päästä Iin Röyttään ennen keskiviikkoiltana alkavia kovia tuulia ja torstain ukkosia. Tiistaina ajettaisiin Vatunkiin tai perille asti,riippuen nimenomaan ukkosrintamien liikkeestä.

Päätimme mennä niin sanotulla ruotsalaisella konepurjehduksella eli moottorilla ja genoalla. Tuulta oli sen verran, että iso rullagenoamme melkein riitti ainoaksi purjeeksi ja toisaalta ukkospuuskien keskellä ison laskeminen saattaisi olla melko kiireistä touhua.

Ainoaksi jäänyt ukkospuuska iski päälle Keminkraaselin ja Ykskiven välillä. Pienensimme genoan ihan myrskykokoon ja jatkoimme rauhallisesti matkaa. Puuska kesti puolisen tuntia, mutta voimakkuus ei loppujen lopuksi noussut kuin vähän toiselle kymmenelle. Yksikiven kohdalla tuuli oli jo laantunut.

Loppumatkan ajelimme rantaväylää Iin Röyttään asti mukavassa kelissä. Suosikkisatamaan saapuessa fiilis oli aivan uskomaton. Vaikka päivän purjehdukseen ei lopulta liittynyt mitään adrenaliiniryöppyjä, iski satamaan tulon myötä uskomaton rauhallisuus. Kuin kotiin tulisi pitkästä aikaa. Ja niin kai se vähän olikin.

Kiitokset kaikille S/Y Saralla purjehtineille 12 hienosta yhteisestä reissupäivästä. Kiitokset myös S/Y Saran avuliaille maajoukoille, jotka ovat olleet isona apuna bunkrauksessa.

Sunnuntaina nukuimme pitkään myöhäisen saapumisen ja Suomen aikaan siirtymisen jälkeen. Reissupäivän nro 17 sää oli helteinen, niin kuin jokainen edellinenkin. Vietimme satamapäivää Kemissä yhdessä S/Y Saran väen kanssa.

Emppu ja Otto kävivät pelaamassa jalkapalloa läheisellä kentällä. Lisäksi innokkaat futismiehet kävivät katsomassa PS Kemi – KPV -ottelun. Emil ja Ida puistoilivat.

Pyykkirumba soi pursimajan pyykkituvassa. Polttoainetta noudimme sen verran, että saimme varatankit jälleen täyteen.

Uleninranta on valittu vuoden vierassatamaksi 2005 ja 2014. Se on minunkin mielestäni parhaiten toimiva kaupunkisatama Perämerellä. Paikalliset purjehdusseurat Kemin Purjehdusseura ja Kemin Työväen Pursiseura järjestävät palvelut vierasveneille vuorotellen. Päivystysvuorossa olleella KTPS:lla aivan kaikki perusasiat eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Suihku- ja WC-tilat ovat ikääntyneet ja päässet vähän huonoon kuntoon. Pyykkitupaa pidetään romuvarastona.

Chef Lotina ja Titta tarjoilivat illalliseksi mezen.

Maanantaina sää sitten muuttui. Ukkonen tuli aamusta aivan päälle.

Iltapäivällä kävimme porukalla Meripuiston ravintolassa pizzalla. Siellähän on tunnetusti aivan erinomaiset pizzat. Monta tuntia meni ähkyssä. Kristiina ja Ida jaksoivat ihmeenkaupalla kuitenkin käydä kaupungilla. Kumpikin palasi iloisena uuden laukun kanssa.

Illalla ryhdyimme valmistelemaan seuraavan päivän purjehdusta. Voitelin potkuriakselin läpiviennin ja peräsimen laakerin.

Lauantaina sääennustuksissa alkoi näkyä selvää säätilan muutosta. Sateita ja kovenevaa tuulta oli luvassa.

Matkakumppanimme S/Y Sara päätti lähteä aamupäivällä kohti Kemiä. Me jäimme Seskaröön siivoamaan venettä.

Kristiina oli nähnyt kadunkulmiin siroteltuja loppis-kylttejä ja halusi lähteä tutkimaan kirpputorin tarjontaa. Vohvelikahvila myyjäisineen oli sataman viereisessä.

Gastit scoottailivat kauppaan jäätelöostoksille ja me yritimme pysyä puolijuoksua perässä.

Laituriin oli saapunut tuttuja oululaisia S/Y Merikihulla. Pian taivaalle kertyneet pilvet pudottivat vettä oikein kunnolla. Miehistöä nauratti, kun Kristiina laittoi samppoota päähän ja hyppäsi uimaan,

Ennustukset kovenevasta kelistä pyörivät mielessä. Emme halunneet jättää Seskarön kiertämistä kovaan tuuleen ja maininkiin. Viime vuonna miehistölle tuli hiukan huono olo. Saderintaman jälkeen lähdimme matkaan määränpäänä Nikkala. Sanskeri ja todennäköisesti myös Selkä-Sarvi jäisi tällä reissulla käymättä.

Ihan hyvän kokoinen vanha meri Seskarön eteläpuolella oli tälläkin kertaa. Sen päällä kulki vielä tuore aallokko. Kokonaisuus oli melko muikeasti keikuttava ristiaallokko. Sisätiloissa touhuilevia gasteja meno alkoi äklöttää sen verran, että halusivat tulla nukkumaan sitlooraan.

Nikkalan kohdalla tuntui olo vielä sen verran virkeältä, että päätimme jatkaa Kemiin asti. Kiinnitimme Uleninrantaan S/Y Saran viereen vasta aamuyöstä. Mika oli vastassa laiturilla. Olipa kiva tulla kotimaahan – ja Kemiin.

Aikaa ennen lapsia ja omaa venettä purjehdimme ystäväpariskunnan kanssa Turun saaristoon. Reissu on jäänyt monella tapaa mieleen. Sorsan yöllinen hyökkäys kattoluukusta nukkuvien niskaan Porin jazzeilla. Iltauinnilla vieressä uiskennellut käärme. Ja sitä rataa. Paras makumuistoni tuolta reissulta on Kustavissa nauttimani kanapasta, jonka kipparimme Arno valmisti.

Soitin Arnolle ennen Luulajan bunkrausta ja pyysin saada kanapastan reseptin käyttööni. Arno antoi luvan jakaa reseptin myös blogissa. Nimen pastalle ovat antaneet Arnon viehättävät kaksostyttäret. Ja kyllä se herkullista onkin!

Arnon herkkupasta (4-6 hengelle)

Marinointivaihe:
Kanaa (riittävästi)
Chiliä (2-3)
Tuoretta rosmariiniä
Valkosipulia (vähintään 5 kynttä)
Sitruunamehua (1/2 -1 sitruuna)
Oliiviöljyä

Haudutusvaihe:
Tomaatipyrettä ja kaltattuja tomaatteja
Punkkua kanalle
Punkkua kokille

Viimeistelyvaihe:
Purkki anjovisfileita
Kalamataoliiveja
Kapriksia
Lehtipersiljaa

Paaha chilit ja poista siemenet. Pistä pieniksi ja heitä kanojen joukkoon. Hakkaa rosmariinia jotta siitä irtuaa kunnolla maku. Heitä kanojen joukkoon. Piliko valakosipulit ja toista edellinen liike. Öljyä ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekota ja anna marinoitua minimissään puolikas tunti.

Ota esille punkkua kanalle ja kokille. Voit käyttää samaa ainetta – miten vaan tykkäät. Ja tomaattipyree tai kaltattuja tomaatteja – ite käytin molempia. Sitten kanat + tomaattiosasto kattilaan ja punkkua päälle. Kokille punkkua. Kun kiehahtaa niin kokille lisää punkkua. Haudutellaan kasaan ja annetaan tomattien maun pyöristyä ja pehmentyä. Kanalle ja kokille punkkua – vaihe siis toistetaan yhteensä kolme kertaa.

Kanalle ja kokille punkkua-vaiheen pyöriessä ota anjovisfileet ja hakkaa ne pieniksi. Lopuksi kipaa joukkoon anjovishakkelus, kaprikset, kalamataoliivit ja lehtipersilja. Hetki lämpöä ja tarjolle. Minulla löytyi tuoreena oreganoa, joten käytin sitä. Toimi. Kiitokset Arnolle reseptistä vielä tätäkin kautta.

Olimme Mikan kanssa urheasti istuneet illalla hirveässä sääskiparvessa ja laatineet perjantaille hyvän reittisuunnitelman S/Y Mamarosan ja S/Y Saran laivueelle.

Lähdimme liikkeelle Hindersönistä aamulla heti kahdeksan jälkeen, sillä tuulen oli ennustettu loppuvan jo alkuiltapäivästä.

Tavoitteenamme oli purjehtia ulos saaristosta ja avomeren kautta Seskaröhön. Ulkona piti tuulta olla eniten ja ulkokautta reittikin olisi lyhin. Olimme siis menossa taas koillista kohti, kun edellispäivänä olimme menossa päinvastaiseen suuntaan.

Reittivalinta ei sitten käytännössä toiminut. Tuulta ei ollut tarpeeksi ja vanha meri kävi niin, että matkavauhti putosi liian alas. Teimme nopean päätöksen ja koukkasimme sisäväylälle siinä toivossa, että siellä ei maininki hidastaisi matkantekoa. Moottoria olisi joka tapauksessa käytettävä. Ratkaisu osoittautui hyväksi.

Ajoimme Renskärin ohi ja kävimme kurkkaamassa sisääntuloväylältä satamaan, josko olisimme poikenneet yöksi. Jatkoimme kuitenkin matkaa.

Alkuillasta kiinnitimme Seskarön kylän laituriin. Hiukan oli ahdasta, mutta kummallekin löytyi paikka.

Otto ja Emppu lähtivät koulun kentälle jalkapallon kanssa kun muu miehistö virkistäytyi helteessä pelastusliiviuinnilla.

Iltakävely suuntautui kauppaan ja kioski-baariin.

Pikkugastit halusivat poiketa myös koulun pihalle leikkimään. Muutama paikallinen teini istuskeli pihalla ja innostui kertomaan meille arkipäivästä saarella. Koulu oli kuulemma ollut lopetusuhan alla. Kolmen lapsirikkaan perheen muutettua saarelle koulu oli saanut jatkaa. Myöskään kaupalla ei ole ollut helppoa pienellä kylällä ja kyläläiset ovat kuulemma olleet monella tavalla kaupan apuna.

Chef Lotina ja Titta kattoivat illalliseksi kanatortilloja.