12.9.2015 Iin Röyttä

Jari lähti jo aamupäivällä kotia kohti. Hänen kausi tuli päätökseen. Seuraavana päivänä oli kuulemma tarkoitus aloittaa Jolina II:n telakointivalmistelut.

Veneitä tuli lauantaina lisää. Saaressa oli melko runsaasti väkeä vuodenaikaan nähden.

Sampoopulloni oli hukassa. Mietin, että missähän saunassa olen viimeksi käynyt. Tarkistin asian vielä täältä blogista. Aivan oikein: sampoo on todennäköisesti ollut mukanani pari viikkoa sitten Oulun Merenkävijöiden saunalla.

Siispä marssin sinne. Sauna oli jo lämmitetty ja ensimmäiset saunojat olivat kylpemässä. Portailla istui muutama odottamassa vuoroaan ja kutsui minutkin saunomaan. Niinpä hain pyyhkeen.

Siellähän se sampoopullo oli pesuhuoneen hyllyssä. Ja löylyt olivat jälleen aivan mainiot.

Viime reissulla Röytässä tuli löylyseuran kanssa puheeksi saaren pohjoisosassa sijaitseva ainoa yksityinen mökki. Aikoinaan sitä kutsuttiin Karan huvilaksi silloisen omistajansa mukaan. Muistan, miten suomifilmitähti Helena Karan kerrottiin viettäneen huvilalla kesiä. Muistan myös kerrotun, että huvila oli hänen sukunsa kesäpaikka. Kaikesta on nykyään aikaa. Nämä tarinat minä muistan kuulleeni noin 30 vuotta sitten.

Yksi parin viikon takainen saunakaveri kiinnostui asiasta sen verran, että selvitti asiaa. Tapasin hänet jälleen lauantaina Röytässä. Selvisi, että näyttelijä Helena Kara ei ole koskaan käynyt huvilalla eikä kuulu huvilan omistaneeseen Karan sukuun.

Mistähän aikoinaan kuulemani tarinat ovat saaneet alkunsa? Miksi näyttelijätär yhdistetään Röyttään? Nämä samat tarinat ovat kuulleet ja muistavat monet muutkin vanhat Röytän kävijät. Osaisiko joku kertoa asiasta tarkemmin?

Chorizo maistui aiolin kanssa iltapalaksi.

Hämärtyvä ilta oli Röytässä todella tunnelmallinen. Kävin istahtamassa nuotiopaikalla tovin. Siellä purjehdittiin pitkin Itämerta ja vähän kauempanakin.

11.9.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Miehistöllämme oli lauantaiksi tiedossa koulupäivä. Niinpä koko porukka ei voinut lähteä viikonlopuksi merelle. Lähdin siis ihan keskenäni.

Tuuli oli W 1 – 2 m/s eikä siis riittänyt purjehtimiseen. Sen sijaan merellä tarkeni oikein hyvin sortseilla ja alkumatkasta jopa ilman paitaa. Melko harvinaista syyskuussa.

Vähäkin tuuli hiipui.

Moottoriveneilijöille keli oli varmasti mieleen.

Virpiniemessä näyttivät heiluvan mailat. Mainio sää myös golffaamiseen.

Aurinko laski kahdeksan aikoihin. Piti vetää pitkät housut jalkaan.

Seurakaverit Jari ja Jouko olivat laiturilla ottamassa vastaan. Landarit siis.

Jouko kutsui käymään M/Y Christinassa. Jari kokkasi seurueelle iltapalaksi vaistopastaa.

4.9.2015 Veneilykeskus, Oulu – Huikku, Hailuoto

Viikonlopun teemana oli empiminen. Emme oikein tienneet minne suuntaisimme, vaikka olimme miettineet asiaa pitkin viikkoa.

Suosikkipaikkamme Iin Röyttä on aina hyvä valinta. Tuttuja oli menossa Hailuodon Huikkuun ja mekään emme olleet käyneet siellä muutamaan vuoteen. Toisaalta se on mielestäni vähän tylsä paikka, vaikka rannassa onkin mukava kuppila. Muuta siellä ei sitten olekaan. Lumijoen Varjakassa olisi Ahvenmarkkinat sunnuntaina, mutta väylä on kovin matala.

Viestittelin Jarin kanssa. Vasta perjantaina iltapäivällä saimme päätettyä asian. Menisimme pitkästä aikaa Huikkuun ja sieltä todennäköisesti lauantaina Lumijoelle.

Olimme kaikki kovin nälkäisiä, joten välipalaa oli saatava heti köysien irrottua.

Luulimme pääsevämme purjehtimaan. Otin purjesuojankin jo lähtiessä pois. Ulkona tuuli oli kuitenkin niin kevyt, ettei purjehtimisesta olisi tullut mitään. Siispä koneistimme. Perässämme ulos lähti laiva, jota väistimme väylältä sivuun.

Kun kerran emme päässeet purjehtimaan, niin ryhdyimme herkuttelemaan. Chef Lotina tarjoili nahkiaisia.

Juuri kun lähestyimme Huikkua, katsoin varalta kelloa: lähestyi puoli kahdeksaa. Vaikka en aikatauluja ulkoa muistakaan, niin epäilin lautan irtoavan puolelta, joten jäimme ulkopuolelle himmailemaan. Arvaus osui oikeaan ja kohta tuprahti piipusta tumma savu.

Laiturissa meitä odottivat M/S Jolina II ja S/Y Juliaana. Kuppila oli mennyt jo kiinni, mutta vietimme iltaa vuoronperään kussakin veneessä. Avot.

5.9.2015 Huikku, Hailuoto

Jahkaaminen ja arssinoiminen jatkui lauantaina heti aamusta. Jarin agenda oli selvä: Jolina lähtisi kohti Oulua. Mutta meillä ja Juliaanan väellä suunnitelma oli levällään. Pitäisikö sinne Lumijoelle mennä? Sitä on kuulemma ruopattu, mutta onko siltikään tarpeeksi? Vesi on vähän alhaalla. Ikävä tulla pois, jos sunnuntain pohjoistuuli onkin luvattua voimakkaampi. Onko satamassa juhlan vuoksi tungosta? Röyttään olisi nyt myötätuuli ja sieltä huomenna Ouluun myöskin myötätuuli.

Lopputulos oli, että emme lähteneet mihinkään. Päätimme Juliaanan väen kanssa jäädä Huikkuun ja viettää päivän yhdessä. Leiriydyimme satamakuppilaan ja tilasimme miehistöllemme pöydän täydeltä ranuja. Aikuiset tarvitsivat ruokailun suunnittelua varten neuvoa antavat.

Matalamman möljän kohdalle oli vapautunut tilaa. Siirsimme Mamarosan siihen peräkiinnitykseen.

Ensimmäinen ateria nautittiin Juliaanassa.

Rauni valmisti erinomaisen suppilovahverokeiton.

Laituri sai illalla kynttilävalaistuksen.

Illalliseksi nautimme Mamarosassa raclettea häränlihan ja ärhäkän makkaran kera. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista.

6.9.2015 Huikku, Hailuoto – Veneilykeskus, Oulu

Sunnuntai oli harmaa. Vettä satoi koko aamupäivän. Odottelimme sen loppumista iltapäivän puolelle.

Kristiina tiskasi ja siivosi pentteriä matkalla. Miehistö katsoi leffaa.

Tuuli oli heikko eikä huvittanut kastella purjeita. Ajelin moottorilla pappateltasta käsin.

Vesi höyrysi yhtiön väylässä aavemaisesti. Mitähän jännää sinne on nyt laskettu? Joskus on lirahtanut tärpättiäkin.

31.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Varjakan salmi – Torinranta – Veneilykeskus, Oulu

Olin maanantaina ajatellut lähteä käymään yksin Röytässä. Oli luvattu ihan kelpoa säätäkin, poutaa ja tuuli S-SW 5 – 6 m/s.

Ajelin merelle. Tuulta vaikutti olevan luvattua enemmän ja lähdin pelkän genoan voimalla kohti pohjoista.

Tuuli kuitenkin yltyi. Keskituuli alkoi olla yli 10 m/s ja puuskat noin 13 m/s. Tuuli suoraan lännestä. Kellonmerellä olisi siis melko rivakka vastatuuli. Ajatus Röytän reissusta ei tuntunutkaan enää niin mukavalta. Harmitti.

Päätin jättää Röytän väliin. Käänsin veneen ja ajoin Varjakan salmeen. Siellä oli suojaista. Saaren puolen laituri oli tyhjä. Rannan puolella oli joku ongella ja muutama pikkutyttö uimassa.

Varjakansaaren laituri on käyttökiellossa. Asia on puhuttanut kovasti alueen veneilijöitä. Aiheesta on kirjoittanut sanomalehti Kalevakin.

Varjakasta lähdin genoan voimalla Oritkaria kohti. Vauhti nousi pelkällä keulapurjeella seitsemään solmuun.

Rommakonselän ahtaalla väylällä purjeen kanssa sai olla tarkkana. Tuuli oli 5 – 6 m/s, mutta ylätuuliset puuskat olivat melko rivakoita.

Ajoin purjeella Torinrantaan asti. Satama-altaassa vedin genoan sisään ja jatkoin moottorin voimalla Veneilykeskukseen.

Suunniteltu reissu jäi tekemättä eikä ollut varasuunnitelmaakaan. Kotiin siis. Säälle ei voi mitään. Voiko sääennusteille?

30.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Sunnuntaina Röytässä oli vuodenaikaan nähden upea sää. Aurinko paistoi ja tuuli oli W 4-5 m/s.

Ida kävi Aleksin kanssa aamu-uinnilla ja vakuutti, että vesi on oikein lämmintä eikä palellut yhtään.

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle. Samoihin aikoihin lähti useampi muukin vene. Jotenkin purjehtimiseen aina tulee hiukan kisahenkeä, kun useampi vene ajaa samaa matkaa.

Nostimme Kriisin kupeessa ison ja genoan. Ajelimme alkumatkan autopilotilla ja touhuilimme samalla kaikenlaista. Lähempänä Kropsua ryhdyimme enemmän keskittymään purjehdukseen. Takana tulevat nimittäin alkoivat hiukan saavuttaa.

Kristiinalla on kova kilpailuvietti, mutta kyllä se minullakin nousee esiin sopivassa tilanteessa.

Mamarosa on raskas vene ja edukseen vasta kovassa tuulessa. Nyt keli oli niin kevyt, että purjepinta-alaa oli saatava lisää. Virpiniemen nokalla vaihdoin keulapurjeeksi genaakkerin. Tosin skuuttasin sen puomilla ikään kuin spinnuksi. Kellonmerellä saimme sen avulla hyvän vauhdin.

Sudenväylänkin Kristiina ajoi genaakkerilla, kieli keskellä suuta. Minä säädin purjeita.

Näytti aluksi siltä, että Sudenväylän jälkeen pääsisimme ajamaan genaakkerilla sivutuuleen. Laitoin kaikki valmiiksi. Käännöksessä ottaisin vain puomin pois ja saisimme jatkaa samoilla purjeilla. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli oli niin vastainen, että genaakkeri oli vaihdettava genoaan. Vaihto oli tehtävä nopeasti tai tippuisimme porukasta.

Oulun edusta ajettiin tasaisesti, mutta kisahenkisesti. Nostatus ja peittely kuuluivat tietenkin asiaan.

Oritkarissa hölläsimme tahtia ja ryhdyimme laskemaan purjeita. Naapuriveneestä huudettiin:
– Voitettiin!
– Hmm… Missä maali oli?

Perillä Veneilykeskuksessa eräs venenaapuri tuli jututtamaan. Hän oli ajanut osin samaa reittiä vähän edempänä:
– Oliko teillä kilpailut, kun näytti vähän siltä.
– E-ei…