Purjehduskausi tuli päätökseen, ei sille mitään mahda.
Mamarosan genoahan repesi muutama viikko sitten ja uusi purje on tarkoitus hankkia talven aikana. Mittasimme Kristiinan kanssa takilan purjeneulomoa varten.
Joka paikka tuntui olevan täynnä tavaraa. Ruokakaapit pursusivat monenlaisia herkkuja, baarikaapistakin löytyi vielä montaa sorttia. Legoja, pelejä, rantaleluja, barbeja, leffoja, kirjallisuutta, kalastusvälineitä, videotykki ja monenlaista muuta atk-härveliä kuskattiin pois.
Vaihdoin öljyfiltterin sekä moottoriin ja vaihteistoon öljyt.
Puomin otin pois nostokehikon tieltä, mutta muuten jätin takilan talveksi paikalleen.
Mamarosa nostettiin ylös 5. lokakuuta lähes samalla kellonlyömällä kuin satamassa pidettiin purjehdusseuran lipunlasku kauden päätteeksi.
Muutama paikalle sattunut purjehtija auttoi nostossa. Nostohan itsessään on melko helppo ja nopea operaatio, mutta useampi käsipari siinä kuitenkin tarvitaan.
Vesiraja oli ruokottoman näköinen, mutta oksaalihappo irrotti sotkun tehokkaasti. Pohjaan oli tarttunut levää enemmän kuin aiempina kesinä.
Siirsimme telakkamestari Jarkon kanssa Mamarosan telakkakentällä samoille sijoille kuin viime syksynäkin. Aiemmista vuosista oppineina satsasimme heti siihen, että alus on mahdollisimman suorassa. Tällöin sadevesi ei jää seisomaan mihinkään ja jäätyessään pääse aiheuttamaan vahinkoa. Muutama kerta piti kokeilla, mutta hyvä siitä tuli. Täytyy sanoa, että Jarkolla on pitkä pinna.
Noston jälkeisenä yönä oli neljä astetta pakkasta. En ollut jaksanut enää nostopäivän iltana ajaa glykoleja jäähdytysjärjestelmään. Asia vaivasi minua koko seuraavan päivän, vaikka eihän muutamaksi tunniksi pari astetta pakkasen puolelle laskeva lämpötila vielä mitään riko. Nostoon astihan merivesi piti niinä muutamana pakkasyönä veneessä lämpötilan hyvin plussan puolella.
Kävin illalla ajamassa glykolit kiertoon, jotta ei tarvitse toista yötä stressata. Puhalsin lämminvesiboilerin tyhjäksi ja jätin sen letkut irti. Makeavesipumpusta irrotin letkut myös. Vessan putkistoon pumppasin glykolia ja kuivasin pilssin.
Useampi päivä on jo telakoinnin eteen uurastettu, mutta vieläkin riittää tekemistä.