13.6.2015 Iin Röyttä

Kun äiti ei ole paikalla, niin lasten ruoka ei ehkä ole kaikkein terveellisintä mahdollista. Söimme Emilin ja Idan kanssa aamiaiseksi vohveleita. Olivat menestys.

Edellisiltana suunnittelimme Jarin kanssa, että yritämme tehdä jotain puhdetöitä tai muuta hyödyllistä. Ihan laiskottelemalla ei lauantaita ollut tarkoitus viettää.

Kävimme purjehdusseuran majalla täyttämässä saunan ja muuripadan puukorit polttopuilla ja laittamassa grillikatokseen tulet ruaanlaittopuuhia suunnittelevan naapuriveneen kokille.

Mamarosaan on ollut tapana vaihtaa polttoainesuodatin aina alkukesästä, yleensä muutaman reissun jälkeen. Tälle kesälle suodatin oli vielä vaihtamatta, joten tuumasta toimeen.

Vaihtamisessa ei kauan kestänyt. Mutta-mutta… Mitä nyt? Siirtopumpun käsikäyttö ei näyttänyt täyttävän uutta suodatinta. Pumppasin ja pumppasin. Ei tullut polttoainetta. Emme olleet koskeneet mihinkään muuhun kuin suodattimeen. Mitä oikein oli tapahtunut?

Otimme suodattimen irti ja kokeilimme. Ei tullut dieseliä. Täytimme suodattimen käsin suoraan varakanisterista. Ei käynnistynyt. Täytimme kierron lääkeruiskulla piripintaan ilmaruuvin kautta. Ei edelleenkään käynnistynyt. Yritimme puolipuristimen avulla puristaa ilmaa pois. Ei apua.

Pähkäilimme hetken aikaa. Päädyimme kahteen vaihtoehtoon. Ensimmäinen oli, että kierrossa on ilmaa ja sen saattaisi saada pois oikein voimakkaalla startilla. Sellaisen saisi aikaan, jos ottaisi myös hupiakuston käyttöön. Ja siihen tarvittaisiin starttikaapeli. Tarvikevarastostani löytyi kyllä sähköjohtoa, mutta ei tarpeeksi järeää tähän tarpeeseen. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto oli, että siirtopumpun kalvo ei kestänyt käsin pumppaamista ja oli repeytynyt.

Otimme aikalisän ja suuntasimme laiturille muodostamaan laituriparlamenttia. Satamaan saapui juuri sopivasti useita meripelastajien aluksia. Kemiläisten P/V Teipparista löytyi kunnon starttikaapelit. Niiden avulla saatiin aikaiseksi tosi voimakas startti, mutta tuloksetta. Jäljelle jäi sitten se vaihtoehto, että pumpun kalvo on rikki.

Päätimme jättää pumpun avaamatta, koska emme voisi tehdä asialle mitään, jos tai kun kalvo osoittautuisi rikkonaiseksi. Meripelastajat lupasivat tarvittaessa auttaa meidät seuraavana päivänä kotisatamaan hinaamalla.

Mieli oli vähän matala, mutta teimme hyvät hampurilaiset ja saunoimme Perämeren parhaassa saunassa.

12.6.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Lähdimme Emilin ja Idan kanssa kolmestaan viikonloppua viettämään. Otolla oli kaksipäiväinen futisturnaus ja Kristiina jäi kentän laidalle soccer momiksi.

Tuuli oli W 7 – 9 m/s. Päätin ajella pelkällä genoalla helppouden vuoksi. Muita kun ei ollut apuna purjeiden kanssa ja miehistökin vaati välillä huomiota.

Miehistö kikkaili alkumatkasta lähinnä keulapiikissä lueskelemassa – tai heilumassa.

Virpiniemen kohdalla tuli kemiläisiä vastaan Perämeren Jähdillä. Olisivatkohan olleet menossa Ouhoi merifestivaaleille.

Pian miehistökin kiipesi sitlooraan. Sen verran keikutti, että heillä alkoi tulla sisällä huono olo. Ajelimme autopilotilla ja minä palvelin sisältä välipalaa. Aterioinnin jälkeen gastit leikkivät ”Rullaati – miten pysytään penkillä sivuaallossa”. Heidän mielestä kieputus oli parempi kuin Suomen Tivolin Twisterissä. Sisällä miehistöltä levälleen jääneet pelit ja kirjat löysivät hyvin alimman mahdollisen paikan.

Röytässä meitä oli sovitusti vastassa M/S Jolina II ja seurakaveri Jari. Nappasin hänet tuulen alapuolelta laiturin nokasta kyytiin avuksi töijaamaan. Halusin peruuttaa veneen perä laituriin päin helpomman kulkemisen vuoksi. Jarin mielestä se kannattaisi myös siksi, että lähtö laiturista yksin (miehistöni ei osallistu) olisi helpompaa. Tuolloin emme vielä arvanneet miten oikeassa Jari lopulta oli.

7.6.2015 Iin Röyttä

Sunnuntai oli sateinen ja tuuli navakasti. Flunssani paheni entisestään ja nosti kuumetta. Nukuin ja koitin ottaa rauhallisesti, jotta tauti talttuisi.

Päivällä kävin mutkan ulkona haukkaamassa raitista ilmaa ja hyvästelemässä lähteviä veneitä.

Heikon kuntoni vuoksi päätin jäädä Röyttään vielä yöksi. Ei minusta ollut purjehtimaan.

S/Y Christinan kippari Jouko tuli koputtelemaan ja herättelemään illansuussa. Hän oli lämmittänyt saunan. Hetken tuumailun jälkeen päätin lähteä. Se kannatti, sillä löylyt avasivat hyvin hengitysteitä.

Saunalta köpöttelimme Röytän messiin iltapalle.

Saimme grillattua makkarat patenttivirityksellä kesäkeittiön takassa.

Ossi paistoi jälkiruuaksi lättyjä.

8.6.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Flunssa ei ollut talttunut vaan vaivasi melkein yhtä paljon kuin edellispäivänäkin. Sää oli parantanut. Enää ei satanut ja tuulikin oli rauhoittunut muutamalla metrillä ollen NW 7-10 m/s. Uskaltauduin liikkeelle, kotia kohti.

Avasin rullan heti sataman ulkopuolella. Sillä pääsin mukavaa vauhtia vähällä vaivalla. Hyvä niin, sillä en minä olisi jaksanut rehkiä. Vasta yhtiön väylässä suljin genoan ja käynnistin moottorin.

Vaikka olisihan tuota voinut jäädä vielä Röyttäänkin. Samahan se on missä sitä sairastaa, kun ei mitään jaksa tehdä kuitenkaan. Ruokaakin olisi ollut useaksi päiväksi.

6.6.2015 Iin Röyttä

Kurkkukipeä ja tosi flunssainen olo. Mistä tämä nyt tuli?

Juhlapäivän kunniaksi nostin heti herättyäni suuren paraatin eli juhlaliput. Tänään Röytässä vietettäisiin uuden kesäkeittiön vihkiäisiä.

Nautiskelin kauniista aamusta ja join aamukahvit kannella.

Purjehdusseuramme majalla oli talkoot. Vedin haalarit päälle ja kävin touhuamassa. Tehtiin saunapuita, haravoitiin pihaa, raaputettiin vanhaa maalia uuden edeltä pois ja oikaistiin käymälän lattiaa.

Iltapäivällä satamakentällä vietettiin kesäkeittiön vihkiäisiä ja samalla myös ristiäisiä. Rakennus sai nimekseen Röytän messi. Juhlapuheissa kehuttiin hienoa rakennusta ja ahkeraa talkooväkeä. Sen lisäksi niissä huomautettiin, että edelleen rahaa ja työtä tarvitaan Perämeren helmen ylläpitämiseen. Satama käy matalaksi, toinen laitureista uppoaa vähitellen ja ikääntyvän betonimöljän sortumista pelätään.

Paikalle oli kertynyt runsaasti veneilijöitä, meripelastajia, viranomaisia ja keittiöhankkeen yhteistyökumppaneita. Tiedotusvälineitäkin paikalla oli, ainakin Kaleva.

Juhlapuheiden jälkeen Riemuliiterissä oli tarjolla mainio lohikeitto ja kakkukahvit.

Saunan päälle suunnistin katsastamaan Röytän messiä. Sen suojiin oli istahtanut joukko tuttuja viettämään iltaa. Illan keskusteluissa purjehdittiin monta hienoa reissua uudelleen ja tulevat kesän reissutkin jo etukäteen.

Olipa mukava päivä ja ilta, vaikka illalla flunssan oireet pahenivat entisestään.

5.6.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Purjehdus on meillä koko perheen harrastus. Silloin tällöin on toki mukava käydä merellä myös tuttavaperheiden kanssa tai poikaporukalla. Valitettavasti reissuihin perheellisten kavereiden kanssa on vaikea löytää yhteistä aikaa, varsinkaan lyhyellä varoitusajalla. Useimmiten meillä näyttää selviävän vasta viimetipassa, jos koko perhe ei pääse mukaan.

Yksin tehdyille reissuilleni on siis yleensä ollut syynä se, että tutut gastit eivät ole pystyneet lähtemään. Sen myötä yksinpurjehdus on kuitenkin alkanut kiinnostaa minua. Ja reissu toisensa jälkeen kiinnostus on vain kasvanut.

Nyt en siis tarkoita yksinpurjehdusta sellaisessa mittakaavassa kuin Hjalliksen osallistuminen BOC Challengeen, Ari Huuselan Atlantin ylitys tai Markus Vilmin maailmanympäripurjehdus.

Minunkin reissuissa on kuitenkin kysymys suorituksesta, jossa ollaan hyvin yksin – niin hyvässä kuin pahassa. Lyhyelläkin matkalla yksinpurjehtijan täytyy nimittäin miettiä huolellisesti, miten hoituvat esimerkiksi WC-käynnit, ruuanlaitto ja satamamanööverit. Toisaalta täysin yksin tehdyt ratkaisut ja niissä onnistuminen tuntuvat hienolta.

Tuuli oli perjantaina melko rivakka. Keskituuli oli matkan aikana W 11-12 m/s ja puuskat 14-15 m/s

Oritkarin satamasta pöllysi taas jotakin ilmaan. Viime kerrasta viisastuneena yritin pysytellä sprayhoodin suojassa.

Isopurjeen kanssa värkkäämisen arvioin tarpeettomaksi ja kannella heilumisen kiikuttavassa aallokossa turhaksi riskiksi. Avasin genoan ja sain oikein hyvät vauhdit.

Sudenväylän ajoin moottorilla ja nostatin sen jälkeen kurssia vähän etelämmäksi, josta pääsin taas jatkamaan purjeilla.

Välillä tekemistä riitti niin, ettei valokuvia joutanut ottamaan tai edes lokia katsomaan. Kropsun kupeessa pelkkä uusi genoa kuljetti Mamarosaa sivuvastaiseen jopa 8.4 solmun vauhtia. Purjehdimme peräkkäin S/Y Viluttitanssijan kanssa.

Työtä rivakassa tuulessa riittää yhdelle aivan tarpeeksi, mutta on aivan sanoinkuvaamaton tunne hallita venettä täysin yksin ja saada se hyvään vauhtiin. Fiiliksen viimeistelee vielä samaa matkaa ajava verrokki, jonka tietää kulkevan hyvin. Aivan älyttömät kicksit!

Töijaaminen yksin on hankalaa. Valmistelin veneen Röytän altaan ulkopuolella. Kuten arvelinkin, laiturilla oli tuttuja vastassa. Poimin Hannun kyytiin ja töijasimme yhdessä Mamarosan keulan poijuun ja perän laituriin. Mamarosaa ei ole helppo peruuttaa, mutta onnistuimme muutaman yrityksen jälkeen.

Seurakavereiden jäljiltä oli pursimajan sauna lämmin. Saunan ja iltapan jälkeen uni maistui.