28.8.2015 Iin Röyttä

Perjantaina vettä tuli kuin aisaa. Koko päivän. Tuulenkin suhteen ennusteet pitivät yllättäen paikkansa. Tuuli oli SE 8-9 m/s eli aallokko kävi suoraan sataman aukosta sisään purkkarilaituriin. Tämän olin ennakoinut ja laittanut veneen yöllä taempaan laituriin.

Keli oli niin märkä, että ei viitsinyt kovin pitkään laituriparlamentissa seisoskella. Tosin eipä ollut juttujen tasokaan tänään kovin korkea, lähinnä huonon sään päivittelyä. Eihän meitä ollutkaan kuin kaksi yksinpurjehtijaa ja yksi yksinmoottoroiva.

Oli sopiva sää pienille puhteille sisätiloissa. Tosin pieni muistutus pyöri mielessä, ettei kaikkiin askarteluihin kannattaisi ryhtyä reissunpäällä. Moottorin ohjauspaneelin virroissa oli esiintynyt silloin tällöin häiriötä, jonka olin onnistunut paikallistamaan yhteen liitokseen. Vaihdoin liitokseen abicon. Vaikuttaisi nyt toimivan, mutta pitää tietenkin seurata.

Lämmitin illansuussa saunan. Puiden pilkkominen tuntui tekevän tosi hyvää hartiajumilleni. Toki kävin itsekin rauhassa ottamassa useammat löylyt, mutta nyt olivat mielessä lähinnä seurakaverit. Tiesin muutaman tutun veneen olevan tulossa sadekelissä. Purjehduspäivän jälkeen on aina mukava mennä saunaan, mutta miltä tuntuukaan päästä sateessa purjehditun matkan jälkeen valmiiseen saunaan.

Kun palasin saunalta, oli tuuli heikentynyt ja kääntynyt. Siirsin Mamarosan purkkarilaituriin. Viereisen veneen kippari tarjoutui kaveriksi. Apu oli tervetullutta. Poijuun kiinnittyminen oli paljon helpompaa kun oli gasti kannella.

Illalliseksi keitin itselleni noin neljän hengen annoksen pasta bolognesea. Olin aika ähkyssä. Uni tuli ihan houkuttelematta.

27.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Lähdin torstaina illalla merelle. Ajattelin lähteä valmistautumaan Venetsialaisiin. Tai eihän Röytässä taideta mitään virallista juhlaa pitää, mutta monet veneilijät tuovat mukanaan värivaloja sitlooraan ja jopa takilaan. Laitureilla on usein kynttilälyhtyjä. Viime vuonnahan järjestimme Joukon ja Jarin kanssa ihan oman spektaakkelin ilotulituksen ja musiikin kera.

Lähtiessä Veneilykeskuksesta tuuli oli E 1-2 m/s.

Vihreäsaaren edustalla säikähdin tosissaan. Näytti siltä, kuin veden alta olisi kurottanut käsi. Käänsin nopeasti veneen ja lähestyin paikkaa. Kyseessä oli kelluva hansikas. Olisiko tippunut satamassa olevasta laivasta tai laiturilta. Tuuli kävi juuri siitä suunnasta.

Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen. Ilta oli todella hieno.

Pateniemen edustalla yläpuolelle tuli pyörimään varjoliidin.

Hiukan ennen Virpiniemeä aurinko laski. Sytytin kulkuvalot.

Hopreenin kohdalla tein lipputervehdyksen varavartioasemalla päivystävälle Pekalle.

Pekka otti ohituksesta kuvan.

Ajelin Martinniemen ohi porvarillisessa hämärässä. Kuu hiukan valaisi, mutta Kriisin ja Satakarin reimarit eivät kovin kauas näkyneet. Onneksi reitti oli tuttu. On se muutamia satoja kertoja tullut ajettua.

Loppumatkasta tuuli hiukan nousi, mutta en viitsinyt enää nostaa purjeita.

Röytässä oli hiljaista. Taemmassa laiturissa oli yksi purkkari ja yksi moottorivene. Minäkin ajoin sinne, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa kovenevaa tuulta ja vielä sellaisesta suunnasta, että aallokko läikyttäisi suoraan aukosta purkkarilaituriin.

23.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Röytän satama-altaan vaaralliset poijupainot olivat jälleen laituriparlamentin aiheena sunnuntaina. Edellispäivänä useampikin vene oli kolistellut niihin.

Laiturista irrottautuvat veneet yrittivät kierrellä poijupainoja parhaansa mukaan.

Aiemmin poijupainot eivät ole aiheuttaneet yhtä paljon harmia, vaikka siellähän ne ovat jo pitkään olleet. Johtunee siitä, että nyt viimeisinä viikonloppuina satamassa on ollut todella paljon veneitä, varsinkin purjeveneitä. Kaikille ei ole riittänyt paikkoja laiturin syvältä puolelta. Vaihtoehtona on ollut sitten korkea betonilaituri tai poijupainojen välistä pujottelu.

Laituriparlamentissa kiersi piirros satama-altaasta. Siihen on merkitty veden syvyys kunkin poijupainon päällä. Kuva on piirretty viime kesänä tehtyjen mittausten pohjalta. En tiedä kuka kuvan on laatinut, mutta hyvää työtä on tehnyt. En myöskään voi mennä takuuseen, että mittaukset pitävät paikkansa, mutta ei minulla ole mitään syytä epäilläkään.

Kuva osoittaa hyvin, että satama on vaarallinen. Erityisen vaarallinen se on niille jotka eivät ongelmasta tiedä. Satamassa on nimittäin isot kyltit, jotka kertovat syvyyden olevan matalallakin alueella vähintään kaksi metriä. Purkkarilaiturin päässä on paljon pienempi kyltti, jossa lukee ”1,5 m”. Valitettavasti sitä ei niin herkästi huomaa.

Sataman turvallisuuteen liittyen on huomioitava myös vedenkorkeuden vaihtelut. Parikymmentä senttiä alhaalla oleva vesi on aivan yleistä, kolmekymmentäkään ei ole harvinaista.

Satama alkoi tyhjentyä sunnuntaina jo varhain. Me emme pitäneet niin kiirettä. Otto ja Emil pelailivat Growtopiaa. Ida kävi uimassa Aleksin kanssa ja olisi halunnut jatkaa vielä leikkejä. Meidänkin oli iltapäivällä lähdettävä, jottei kotiinpaluu menisi aivan yöhön. Itkuhan siitä Idalle tuli.

Tuuli oli heikko. S/Y Sara lähti ulkokautta kokeilemaan, jos siellä tuulisi hiukan. Muutama muukin vene suuntasi sinne. Me lähdimme sisäkautta. Tuuli oli SW 2/m. Kotimatkamme meni siis valitettavasti koneistaen.

Otto ja Emil datailivat matkallakin. Ida otti päiväunet.

Liikkujia merellä oli paljon. Varsinkin vesiskoottereita ja pieniä moottoriveneitä oli auringonpaiste ja heikko tuuli houkutellut vesille.

21.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Chef Lotina suunnitteli viikonlopun menua jo kotona. Olimme lähdössä Röyttään yhdessä S/Y Saran kanssa ja kummassakin veneessä ollaan hyvän ruuan ystäviä. Oikeastaan yhteisiin reissuihin tai tapaamisiimme niin maalla kuin merelläkin liittyy aina kokkailu.

Lähdimme Saran kanssa yhtä aikaa Veneilykeskuksesta. He lähtivät kiertämään Löyhän. Me purjehdimme Sudenväylän kautta.

Yhtä aikaa meidän kanssa sattuivat lähtemään liikkeelle myös Virtauslangat. Heidän kanssaan ajoimmekin lopulta rinnakkain koko matkan.

Tuuli oli lähtiessä SW 7 m/s. Kellonmerellä keskituuli oli 8-9 m/s, mutta oman lisänsä toivat vähän yli kymppiin nousevat repivät puuskat. Loppumatkasta tuuli heikkeni 5 m/s:ssa. Tuuli oli oikein sopiva S/Y Mamarosalle ja kulku oli hyvä.

Martinniemen edustalla hiukan pitemmän reitin valinnut Sara sai meidät kiinni.

Perillä Röytässä oli laiturin täydeltä tuttuja. Tunnelma oli muutenkin tosi hieno.

Chef Lotinan pentterissä valmistui aivan erinomainen äyriäisrisotto. Antti paistoi Sarassa affenen fileksiä. Illallinen katettiin Saran salonkiin. Huippuruokaa huippuporukalla!

16.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Aurinko paistoi sunnuntaina kuin keskikesällä. Söimme aamiaista sitloorassa – herkullisia toasteja.

Lähtö Iin Röytän laiturista jännitti aikalailla. Mamarosa oli kiinni purkkarilaiturin matalalla puolella. Parempaa paikkaa ei edellispäivänä ollut tarjolla, kun joku troolari rohmusi paikkoja.

Lähdimme laiturista todella varovasti. Peräpoijujen vieressä kuitenkin kolahti. Ei pahasti, mutta kolahti kuitenkin. Vanhat poijupainot nimittäin eivät ole kovinkaan syvällä. Kerran kiinnityimme laiturin päähän syvälle paikalle, jonka vieressä poijupaino näkyi sopivassa valossa.

Kohta kolahduksen jälkeen suhahti. Köli kuitenkin liukui hiekan läpi ihan itsestään.

Tällaisista kokemuksista ei jää oikein hyvä fiilis. Röytän satama on saatava riittävän syväksi. Vaaralliset betonimöhkäleet täytyy saada ylös. Aamulla sataman kunnosta oli puhetta laituriparlamentissakin – jälleen kerran. Betonilaituri on vajonnut yhdestä kulmasta ja koko laiturin pelätään sortuvan milloin tahansa. Purkkarilaiturin toinen pää oli vajonnut viime kaudella. Nyt toinenkin pää on jo vajonnut. Ilmeisesti kellukkeet ovat imaisseet vettä. Satama alkaa rapistua ja kaivata kipeästi saneerausta.

Säätiedotus ei pitänyt tälläkään kertaa paikkaansa. Se on ollut tällä kaudella enemmän sääntö kuin poikkeus. Piti olla viiden sekuntimetrin itätuuli. Olikin NW 2-3 m/s. Tuulta ei siis riittänyt meille purjehtimiseen. Moottorointia.

Merellä oli liikkeellä todella paljon veneitä. Enpä muista toista näin vilkasta päivää tälle kaudelle.

Sudenväylässä tuli purjevene vastaan. Se käyttäytyi vähän ikävästi. Vene oli pienempi, mutta se ei väistänyt ollenkaan. Ajoi aivan keskellä väylää. Olisin toivonut, että se olisi siirtynyt edes hiukan väylän reunaa kohti, mutta ei. Minun oli sitten väistyttävä aivan reunaan. Köli suhahti hiekkaan juuri ennen kuin vastaantulija oli kohdallamme. Jatkoivat vain matkaa. Eivät tarjonneet apua.

Mamarosa oli kiinni kölistä. Pelkkä moottori ei riittänyt irrottamiseen. Kallistimme hiukan ja pääsimme irti muutamassa minuutissa.

Minulla tuli mitta täyteen. Meillä oli kolme pohjakosketusta muutaman tunnin sisälle. Röytän syvyysmerkinnät ovat ristiriitaisia. Virallisten tietojen mukaan vettä on, matalammista kohdista on vain epävirallista ja epämääräistä tietoa. Sudenväylässäkin pitäisi kartan mukaan olla vettä, mutta ei oikeasti ole. Eikö näitä paikkoja voisi laittaa kuntoon?