Sunnuntaina Röytästä lähti jälleen veneitä kotimatkalle jo aikaisin aamulla. Me emme pitäneet tälläkään kertaa kiirettä.
Röytän sataman turvallisuus alkaa jo aikalailla huolettaa. Olimme kiinnittäneet Mamarosan ns. purjevenelaiturin melkein päähän länsipuolelle.
Aamupäivällä auringon valo tuli siten sopivasta suunnasta, että yksi laiturien välissä olevista vanhoista betonipainoista kuulsi pintaan Mamarosan lähellä. Kuulin muutama viikko sitten, että painoja on käyty vastikään tutkimassa sukeltamalla. Ainakin osan niistä päällä on vettä vain hiukan yli metri. Sataman opasteethan kertovat tuolla alueella vettä olevan vähintään kaksi metriä.
Lähdimme lopulta liikkeelle kahden aikoihin. Chef Lotina hääräili pentterissä. Tuuli oli W 4 – 5 m/s. Sain nostettua purjeet hyvin yksinkin ja meno oli mukavan leppoisaa.
Virpiniemen tienoilla tuuli alkoi heiketä. Vaihdoimme keulapurjeeksi genaakkerin ja kulkua tuli hiukan lisää.
Oulun edustalla ei enää ison ja genaakkerinkaan yhdistelmällä saanut tukevaan rouvaan vauhtia. Sää oli sopivampi aivan toisenlaisille menopeleille, mutta lilluimme purjeiden kanssa kuitenkin iltaan asti.
Päivitysilmoitus: Lisää suhinaa ja kolinaa | S/Y Mamarosa