Käytän yleensä paljon aikaa lomamatkapurjehduksen ruokien suunnitteluun. Laadin kauppalistan huolella. Katson kaupassa, että tuotteissa on pitkät päiväykset ja että ne on pakattu siten etteivät ne vie kohtuuttomasti tilaa jääkaapissa. Tänä vuonna olen tehnyt kaiken toisin.

Mukaan pakattu tuoretavara on sitä sun tätä. Säilykkeitä kaapista löytyy varmaan sen sata sorttia – osa on viime kesänä Luulajasta hankittuja! Minua ei selkeästi kannattaisi päästää ruokakauppaan itsekseni. Moponi kun yleensä ei tyydy vain keulimaan, vaan saattaa karata kaupassa käsistä niin komeasti että takavalot vain vilahtavat.

Tänä vuonna päätin että ruokaa laitetaan aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Sävelletään. Otetaan rennosti. Kun päästään kauppaan, syödään pari päivää potturuokaa – ne eivät säily veneessä kauempaa. Kun leipä on menossa kovaksi tehdään siitä mukava lisäke jonka kylkeen tekaistaan lihakastike ja niin päin pois. Hyvin on toiminut tämä rennompikin linja ja perhe on saanut syödäkseen hyvin.

Yksi ruokafilosofiani purjehduksella liittyy ravintoloihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku asiasta tehden pyörittää rannassa ravintolaa niin kyllä sen palveluja on myös veneilijöiden suotava käyttää. Alkumatkasta se on tosin tarkoittanut meille jo useampaa ravintolaruokailukertaa, sillä sekä Kemissä että Torandassa olemme hyödyntäneet ruokahuollossa myös paikallisten ravintoloiden palveluja. Miehistömme nousee kapinaan mikäli he eivät saa Kemissä pizzoja ja Torandan ranut ja nakit oli menestys josta puhutaan vielä pitkään.

Vaikka ostokset tehtiinkin vasemmalla kädellä, onnistuin löytämään muutaman jutun jotka ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Ensimmäinen niistä on sitrus-spray – josta taidan tehdä vielä ihan kokonaisen päivityksen reissun aikana. Toinen on Lidlistä löytämäni suojakaasuun pakattu ruisleipä – ja vielä luomua! Sitä tullaan kyllä hamstraamaan lisää jahka joskus jonkun kaupan jossain tapaamme. Ei taida tosin ihan hetkeen tapahtua.

Viime päivinä olen hyödyntänyt pitkälti vanhoja reseptejä. Tsatsiki, kylmäsavulohipasta – johon tosin en löytänyt kaapista kapriksia ja muutama avokaado oli menossa yli, joten vanhasta versiosta muodostui kylmäsavulohiavokaadopasta. Oli muuten hyvää!
Tänään paistoin kanan fileitä ja pyöräytin niiden kylkeen couscousin.

Kanaa ja couscous

Pari uutta sipulia varsineen
Pari tomaatia
Puolikas kesäkurpitsa
Pari kynttä valkosipulia
Pinjansiemeniä
Couscousia
Kanafondi
Vahvaa minttua
Mausteita: Suolaa, pippuria, kurkumaa, paprikaa, juoksevaa hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu.

Paaha siemenet pannulla ja siirrä sivvuun oottamaan. Kuullota pannulla vihannekset ja valakosipuli. Pistä filekset paistumaan. Valmista viereisellä levyllä couscous paketissa olevan turvotusohojeen mukkaan – muista kanafondi. Kääntele pannun kasvit couscousin sekkaan. Lissää paahetut siemenet. Mausta. Muista minttu. Asettele lautaselle lihhaa ja couscousia. Koristele. Tarjoile. Nauti.

9.7.2015 Kemi

Torstai oli sateinen. Vietimme satamapäivää Kemissä.

Jollaajia ei keli haitannut. Treenit pyörivät koko päivän. Yksi opparipurjehtija kaatoi jollan altaassa. Nosto oli suorastaan mallikelpoinen. Tyttö käänsi jollan pystyyn muutamassa sekunnissa.

Sen verran sateesta oli taukoa, että Emil ja Ida pääsivät käymään leikkipuistossa. Opetin heille reitin ja tarvittavan yhden tien ylityksen turvallisesti. Kaksikko pääsi puistoilemaan ihan keskenään. Sillä aikaa kävimme Oton kanssa läheisellä jalkapallokentällä.

Illansuussa kävin kaupassa hakemassa vähän provianttia, tuoretta lihaa, kasviksia ja leipää. Kaupungin keskusta oli aivan käsittämättömän autio.

Chef Lotina laittoi iltapalaksi tuoreilla yrteille ryyditettyä sieni-pekonipaistosta.

Gastimme olivat löytäneet uuden koukuttavan mobiilipelin. Kolmikko pelasi Agar.io:ta niin innoissaan, ettei nukkumaanmenosta meinannut tulla mitään.

8.7.2015 Iin Röyttä – Kemi, Uleninranta (34 mpk)

Oli tarkoitus lähteä keskiviikkona jo varhain liikkeelle, mutta kaikkia meitä nukutti sikeästi. Yhdeksän jälkeen ketsi ja yksi toinen alus lähti Kemiä kohti ulkokautta. Me lähdimme kohta perään.

Nostimme ison ja avasimme genoan heti Röytän ulkopuolella. Platlenssi. Laitoin genoalle puomin ja isolle preventterin, jotta saamme ajaa rauhassa. Ohitimme jo vähän ennen Kraasukkaa kaksi matkakumppaniamme. Kumpikin olivat hyvin raskastekoisia aluksia.

Chef Lotinan pentteri tarjoili merilounaaksi spydäriä.

Puolimatkan tienoilla tuuli alkoi temppuilla. Jiippejä tehtiin ja puomisulkeisia pidettiin viiden minuutin välein. Sitten tuuli loppui. Maininki kiikutti ja heilutti roikkuvia purjeita. Epämukavaa. Koneistimme loppumatkan.

Ida ja Emil pitivät kauppaa. Myytävänä oli muun muassa kirjallisuutta ja taidetta.

Perillä Uleninrannassa laituripaikan kanssa oli pieni arpominen. Emme halunneet kiinnittyä korkeaan maalaituriin, sillä siitä pikkugastiemme on vähän vaikea kulkea. Ponttonilaiturin päässä oli pari paikkaa vapaana. Siihen oli kuitenkin kiinnitetty muutama vene jotenkin harvinaisen hankalasti viemään useamman veneen tila. Aivan laiturin päässä olevan korkean tukipaalun olivat ilmeisesti jäät onnistuneet vääntämään hankalasti kallelleen. Lähestyimme paikkaa. Vieressä laiturilla seisoskeli kolme miestä kädet taskuissa. Yksi heistä oli keltaisella liivillä varustettu satamaopas. Viimetipassa yksi miehistä päätti tehdä jotakin vastaanottaakseen meidät – ei se satamaopas. Yritimme kiinnittyä tolpan kohdalle, mutta ei siitä mitään tullut. Tolppa hipoi keulastaagia. Vastapäätä oli tyhjä aisaväli. Seuraavaksi lähestyimme sitä, mutta se näytti kovin kapealta. Kysyin, mutta satamaopas ei tiennyt sen leveyttä. En uskaltanut kokeilla. Kelluvassa laiturissa ei ollut enempää tilaa. Oli pakko mennä maalaituriin. Satamaopas harppoi sinne ottamaan keulaköyttä vastaan. Annoin saman tien palautetta laiturijärjestelyistä ja palvelun tasosta. Kyseessä on kuitenkin vuoden vierassatama -tittelin viime kaudella pokannut satama, jolta pitää mielestäni voida edellyttää jonkinlaista tasoa.

Kemissä oli parhaillaan menossa jollapurjehtijoiden alueleiri. Yli kaksikymmentä jollaajaa treenasi sataman edustalla.

Pikkugastit vaativat pizzaa. Ei tuntunut olevan vaihtoehtoja. Pizzojen jälkeen koukkasimme viereisen puiston kautta takaisin satamaan.

Jäin vielä laiturille ihmettelemään viereisen saksalaisveneen takilointia. Keulapurjejärjestely vaikutti – hmm – mielenkiintoiselta. Keulaan oli päätetty laittaa yhtä aikaa ST-jib, genoa ja code-0. Luoviminen genoalla saattaa olla hiukan työlästä.

7.7.2015 Iin Röyttä

Olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa tiistaina. Päätimme kuitenkin vielä jäädä saareen touhuilemaan. Ei ole kiire mihinkään.

Miehistö kävi ensimmäisen kerran uimalaiturilla jo aamusta, mutta ei tohtinut uimaan. Ilman oli kalseampi kuin edellispäivänä. Seuraavalla kerralla päästiin jo veteen. asti.

Kalastusvälineet kaivettiin esille, mutta ei antanut Ahti affenia eikä mitään muutakaan.

Alkuillasta satamaan saapui tuttu alus. Kyseinen ketsi yritti kiinnittyä kovassa tuulessa ja pimeässä viime syksynä Röytän betonilaituriin. Manööveri ei kuitenkaan onnistunut. Kippari muisti tilanteen ja sanoi sen olleen hyvin vaikea. Häntä harmitti, ettei epäonnistumisen jälkeen ollut hoksannut jäädä lahdelle ankkuriin vaan oli väsyneenä jatkanut matkaa Vatunkiin.

Wildeemin pelivideot veivät kolmikon huomion illalla.

6.7.2015 Oulunsalon Varjakka – Iin Röyttä

Edellinen yö oli kylmä. Illalla istuimme sitloorassa ja alkoi palella. Ei mikään ihme. Lämpötila oli vain 9°C. Lämmityslaitekin piti siis laittaa yöksi päälle. Tälle kesälle se onkin ollut kovassa käytössä.

Aamulla oli onneksi kesäinen shortsikeli. Aurinko helli, mutta tuulta oli vain S 1 m/s – mahdollisesti navakoituisi jossain vaiheessa jopa S 2 m/s:iin. Ei siis mikään purjehdustuuli, mutta kiirekään ei onneksi ollut. Päätimme lähteä päiväksi lillumaan ja auringosta nauttimaan.

Koneistimme laivaväylää Löyhän mutkaan. Maijanväylän jälkeen nostimme ison ja genaakkerin. Ei niillä kuitenkaan mihinkään päässyt. Vaihdoimme takaisin moottoriin. Saatuamme ison purjesuojan paikoilleen virisi tuuli hieman. Tyypillistä.

Perillä Röytässä miehistön piti päästä saman tien uimaan, vaikka meriveden lämpötila oli vain noin 14°C. Epäilyistäni huolimatta miehistö riisui talviturkkinsa ja uintireissuja tehtiin illan päälle useampia. Minua ei tuonne veteen saisi vielä millään!

Kävimme kuittaamassa seuramme pursimajan vieraskirjan ja lämmitimme saunan. Otimme kunnon löylyt. Vilpolassa iski ensimmäistä kertaa sellainen kunnon kesälomafiilis. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään.

Saunan päälle tsekkasin muonavaraston tilanteen. Patonki oli menossa kovaksi ja naudan suikaleilla oli tullut päiväys vastaan. Ruoaksi valmistin tummaa lihakastiketta tsatsikin ja leipäkuutioiden kera. Ja kyllä maistui!

Ruuan jälkeen kävimme S/Y Viluttitanssijassa irish coffeella. Nam.