Kaivoin naftaliinista muutama vuosi sitten kehittelemäni tsydeemin, joka träkkää veneen sijaintia tietokantaan ja näyttää sen kartalla web-sivulla. Sijaintitieto lähetetään mobiilidatayhteyden kautta eikä tietenkään toimi etäällä rannikosta. Saaristossa ja rannikolla käytettäessä kuitenkin ihan mukava leikkikalu.

BoatTracker on testikäytössä Mamarosassa ja sitä voi käydä kokeilemassa blogin ylävalikosta löytyvältä sijainti-sivulta.

Tällä hetkellä kokeilussa on webbiappiksesta sellainen versio, joka näyttää myös jonkin verran historiadataa.

Aluksen paikannus tapahtuu minuutin välein. Reittiä katsellessa voi valita esitettävien sijaintitietojen frekvenssin myös harvemmaksi. Tämä on toteutettu lähinnä siksi, että pitkillä legeille useiden satojen reittipisteiden esittäminen kyykytti ihan suorituskykyistäkin konetta ikävästi, varsinkin zoomatessa.

Ainakin ensimmäisen reissun datasta näkyy hyvin, missä on nostettu tai laskettu purjeita, kun vene on käännetty vastatuuleen. Muutama häiriö datassa myös on. Yksi paikannus heittää maihin ja vähän sen jälkeen paikannuksessa on katko. Täytyypä tutkia.

Kiertokirjeet eivät oikein ole minun juttu. Itse asiassa rakastan niitä lähes yhtä paljon kuin hääleikkejä. Idea haasteen taustalla on kuitenkin hyvä, joten otan kopin haasteesta.

Olemme saaneet Liebster Award -haasteen peräti kolmelta seuraamaltamme blogilta: http://virtauslanka.blogspot.fi/, https://proviantti.wordpress.com/ ja http://tuulivie.blogspot.fi/. Tämän haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa päivässä. Ideana on vastata 11 haasteessa annettuun kysymykseen, haastaa itse haluamansa blogit mukaan ja esittää heille 11 kysymystä.

Koska haaste on tullut kolmelta blogilta, poimin heiltä yhteensä 11 kysymystä vastattavaksi.

1. Jos olisit vaatekappale, niin mikä vaatekappale olisit?
   Olisin villasukat. Punainen ja vihreä.
2. Mitä teet kesäloma-aamuna ensimmäiseksi herättyäsi?
   Kömmin laittamaan perälipun paikalleen ja totean itsekseni: ”Hyvä elämä.”
3. Kenet ottaisit mukaan neljän viikon purjehduslomalle?
   Ehdottomasti perheeni.
4. Mikä veteen pudonneista tavaroista harmittaa eniten?
   Mitään ei ole pudonnut (*kop, kop*), mutta tarkoituksella olen jotain joskus meinannut laidan yli heittää.
5. Onko sinulla kasvimaa tai parvekekukkia, miten ne hoituvat veneretkien aikana?
   Kasvimaata ei löydy, mutta omakotitalon piha pensaineen kyllä. Lomapurjehdukselta palatessa kahlaamme nurmen läpi kotiovelle. Naapuri tyhjentää marjapensaat sadosta ja vastalahjana saamme mehua ja hilloa.
6. Mikä oli parasta mitä sinulle tapahtui eilen?
   Palasin perheeni luo reissusta. Siskoni perheen luona Berliinissä oli ihanaa, mutta kyllä  omaa perhettä tulee aina reissussa ikävä.
   
7. Mikä on venekeittiösi bravuuri?
   Sienirisotto. Vermuttia ja parmesaania. Epäonnistuminen mahdotonta.
8. Lempiruoka?
   Kala. Ihan mikä vain ja millä tahansa tavalla valmistettuna (pois lukien mädätetty hai, lipeäkala ja hapansilakat). Ehdoton lemppari on kuitenkin raaka kala.
   
9. Viini, skumppa, olut, siideri vai jokin muu?
   Viini! – Kuplilla tai ilman. Eikä värilläkään ole niin väliä.
10. Ikimuistoisin kokemuksesi maalla, merellä tai jossain muualla?
    Yksi ikimuistoisimmista oli Reposaaren satamassa sorsan hyppääminen avoimesta keulaluukusta niskaan kesken yöunien! Kuinka paljon kaaosta saakaan neljä sinkoilevaa aikuista (joista kaksi kirkuvaa naista) ja yksi sorsa aikaiseksi! Vieläkin naurattaa 😀
11. Mikä on vinkkisi hyvään elämiseen veneessä?
    Ota rennosti. Älä pingota. Sunkhan sole nii justiisa. Less is more.

Liki kaikki seuraamani veneblogit on jo haastettu, mutta vielä taitaa kuitenkin olla oululaisten Even ja Andrusin mainio blogi haastamatta.

https://www.suwena.net/

Lisäksi haastan mukaan bloggaamisen suhteen hiukan laiskistuneet ystäväni

http://koirankarvaneulontaa.blogspot.fi/
http://www.rantapallo.fi/unkarissa/

Minun kysymykseni:

1. Mikä on suhteesi purjehdukseen?
2. Mitä mieltä olet nörteistä?
3. Miten suhtaudut ruokaan?
4. Sano jotain lapsista.
5. Kerro Perämereen liittyvä kokemus.
6. Oletko urheilija vai penkkiurheilija?
7. Mitä ajattelet tietokonepeleistä?
8. Uskotko prinsessoihin?
9. Ikimuistoisin saunakokemus?
10. Miten nautit talvesta?
11. Ajatuksiasi sosiaalisen median käytöstä.

Luin C’est la Vie -blogin uusimman päivityksen http://tuulivie.blogspot.fi/2015/05/pida-saaristo-siistina-ja-kierratys.html Hyvä postaus tärkeästä asiasta, siitä miten heikolla tolalla ympäristöstä huolehtiminen hienoilla purjehdusvesillä on. Kirjoituksessa tuotiin esille Pidä Saaristo Siistinä ry:n roolia vesiympäristön huolehtijana. Innostuin samalta istumalta itsekin kirjoittamaan aiheesta.

Valitettavasti ympäristöasiat eivät ole aivan kunnossa Suomessakaan, myöskään Pidä Saaristo Siistinä ry:n osalta. Yhdistys nimittäin syrjii ikävästi meitä pohjoisen veneilijöitä.

Kun PSS ry:llä on yhteensä noin 200 kpl jätepistettä, niin koko Perämerellä niitä on vain yksi ainoa. Mitään muuta toimintaa yhdistyksellä ei Perämerellä myöskään ole, ei imutyhjennyspaikkoja eikä vessoja. Tilanne havainnollistuu hyvin PSS ry:n nettisivujen kartasta.

Lähde: http://www.pidasaaristosiistina.fi/roope-palvelut/pohjanlahti

Monet pohjoisen veneilijät jättävät Roope-tarran hankkimatta, vaikka yhdistyksen aatteita kannattavatkin. Jos kokee maksavansa jätehuoltopalveluista, niin Perämerellä veneilevä ei saa oikein rahalle vastinetta verrattuna vaikkapa Saaristomerellä veneilevään.

Vaikka PSS ry:n palveluverkosto onkin kovin epätasa-arvoinen, niin hienoa kuitenkin, että jäsen voi kohdentaa maksuaan maantieteellisesti. Mutta miksi tilanne on mikä on? Ollaanko pattitilanteessa? Palveluja ei tule, koska alueella ei ole jäseniä. Ja jäseniä ei tule, koska alueella ei ole palveluja.

Perämeren ainoa Roope-jätehuolto on suositussa kohteessa, Iin Röytässä. Sillä on käyttäjiä. Ihan kaikki eivät varmaankaan ole Roope-tarran omistajia, mutta tilanne lienee samanlainen muillakin merialueilla. Sitten on joukko veneilijöitä, jotka vievät Röytästä jätteensä mieluimmin omatoimisesti mantereelle. Niinhän täytyy tehdä monissa muissakin kohteissa. Eikä Perämeri toki täysin ilman jätehuoltoa ole. Monissa satamissa on kunnan tai veneily-yhdistyksen kustantama jätehuolto ja joskus imutyhjennyskin. Mielestäni kokonaisuutena tilanne on Perämerellä kohtuullisen hyvä ja kohteet ovat siistejä.

Hailuodon Huikussa oli aikoinaan kunnan kustantama jätehuolto vierasveneitä varten. Se kuitenkin lakkautettiin suuren suosion vuoksi. Sitä kuulemma käyttivät enimmäkseen saaren vakituiset asukkaat. Aamulla töihin mennessä he toivat sinne roskapussinsa odottaessaan aamun lauttaa. Näin minulle ovat kertoneet paikalliset eikä minulla ole syytä epäillä tarinan todenperäisyyttä. Ikävää, että hyviä asioita pilataan itsekkäällä käytöksellä. Luonto lienee monella tavalla ihmisen itsekkyyden suurimpia uhreja.

10.5.2015 Äitienpäivä, Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Näillä korkeuksilla ei ole ihan yleistä, että äitienpäivää vietetään merellä.

Olimme pikkugastien kanssa salakuljettaneet koulussa ja eskarissa askarrellut kortit ja lahjat alukseen. Aamu Röytässä alkoi lasten herätellessä toisiaan ja kaivaessa esille luomuksiaan. Vuorotellen he esittelivät ne ylpeinä äidille.

Vietimme oikein hitaan aamun – ja aamupäivän. Aamiaisen jälkeen pöytään katettiin lisää herkkuja ja telkkariin pyörimään Uuno Turhapuro – kaksoisagentti.

Pienellä nörtillämme, Emilillä oli koodaushommia ja Ida ei saanut houkuteltua häntä leikkikaveriksi.

Kävimme Idan kanssa ulkoilemassa saaressa. Röyttä näytti tosi oudolta kun lehdettömien puiden ansiosta saaresta näki käytännössä läpi.

Näimme myös lunta ja muutaman pakoon pötkivän jäneksen. Kävelylenkin päälle patistimme vielä muunkin miehistön leikkipuistoon ennen merelle lähtöä.

Tuuli oli lähtiessä kutakuinkin SW 4 m/s. Moottoroimme Kriisin kupeeseen. Siitä nostatimme Kajavan peilingille ja koukkasimme Maijanväylän kautta laivaväylälle. Kohta tuuli kuitenkin lopahti ja ajoimme moottorilla loppumatkan.

Päivä oli puolipilvinen ja merellä oli tosi hienoa, joskin kylmä.

Merikoskessa taidettiin juoksuttaa kun yhtiön väylän reimari ei meinannut pysyä pinnalla.

Vasta kotona huomasin, että emme olleet muistaneet nostaa juhlalippuja äitienpäivän kunniaksi. Dämed.

9.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Heräsimme lauantaina veneessä kotisatamassa Oulun Hietasaaressa. Uni maittoi erinomaisesti. Syy siihen varmasti oli työntäyteinen perjantai, mutta myös se tosiasia, että veneessä nukkuu yleensä erinomaisesti.

Käsillä oli todella odotettu päivä. Edessä oli kesän ensimmäinen reissu ja kohteena suosikkisatamamme Iin Röyttä. Tuntui hurjalta, miten nopeasti hiihtokausi oli muuttunut purjehduskaudeksi, sillä vielä viime viikonloppuna olimme laskettelureissulla Rukalla.

Edellispäivänä katsotuista ennusteista vaivasi hiukan maininta, että puolille päivin oli luvattu ukkosta. Nyt ennusteet olivat kuitenkin muuttuneet. Luvassa olisi korkeintaan sadekuuroja.

Aamiaisen jälkeen köydet irti ja yhtiön kanavaa ulos. Eihän merellä mikään lämmin ollut, sillä hengityskin höyrysi.

Otto ja Ida virittelivät uutta genoaa innokkaina. Tuuli oli SW 4-5 m/s. Ajelimme aluksi pelkästään genoalla. Purje vaikutti oikein hyvältä. Veto oli aivan eri luokkaa kuin viime kesänä vanhalla venyneellä. Olen tyytyväinen purjeeseen. Aurinkosuojan värivalinta burgundy onnistui erinomaisesti. Sävy on sama kuin rungon väriraidassa.

Tilasin genoan loppusyksystä Hyde Sailsilta. Kyseessähän on yksi maailman suurimmista purjeneulomomoista, jonka purjeita käytetään laajasti sekä rankoissa valtamerikisoissa, perhepurjehduksessa että jollissakin. Hyde Sailsia Suomessa edustava Antti hoiti koko prosessin mainiosti ja jopa toimitti purjeen meille henkilökohtaisesti. Oululaisveneisiin tuli Hyde Sailsilta samassa toimituksessa muitakin purjeita.

Ajoimme Sudenväylän läpi. Kellonmerellä tuuli oli niin vastainen, että koneistimme. Virpiniemen nokalta pääsimme taas jatkamaan purjeilla eteenpäin.

Monien saarten pohjoisrannoilla oli vielä lunta. Maisemat näyttivät myös hiukan eriltä totuttuun verrattuna. Kun puissa ei ollut lehtiä, niin saarista pilkistä useita mökkejä joita en ollut ennen huomannutkaan.

Merellä ei näkynyt kuin muutama kalastaja. Ruuhkaa ei ollut myöskään Iin Röytässä. Kiviniemen meripelastajat tulivat juuri satamasta ulos meidän saapuessa. Seuramme majaisännän moottoriveneen lisäksi satamassa oli vain kaksi purjevenettä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili herkullista Pollo Limonelloa.

Kävimme Oton ja Idan kanssa tiedustelumatkalla saaressa. Oman seuramme Oulun Purjehdusseuran majalla oli menossa saunan lauteiden huolto. Siellä ei siis tänään saunottaisi. Ystävämme kuitenkin kutsuivat meidät Oulun Merenkävijöiden majalle. Perheemme lätkäfanit Kristiina ja Otto katsoivat Suomi-Slovakia matsin yhdessä isäntäväen kanssa. Minä ja Ida testasimme uuden saunankiukaan, todella hyvät löylyt.

Unta ei tarvinnut kauan houkutella, kun palasimme veneelle. Mahtava nukkua veneessä.