27.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Lähdin torstaina illalla merelle. Ajattelin lähteä valmistautumaan Venetsialaisiin. Tai eihän Röytässä taideta mitään virallista juhlaa pitää, mutta monet veneilijät tuovat mukanaan värivaloja sitlooraan ja jopa takilaan. Laitureilla on usein kynttilälyhtyjä. Viime vuonnahan järjestimme Joukon ja Jarin kanssa ihan oman spektaakkelin ilotulituksen ja musiikin kera.

Lähtiessä Veneilykeskuksesta tuuli oli E 1-2 m/s.

Vihreäsaaren edustalla säikähdin tosissaan. Näytti siltä, kuin veden alta olisi kurottanut käsi. Käänsin nopeasti veneen ja lähestyin paikkaa. Kyseessä oli kelluva hansikas. Olisiko tippunut satamassa olevasta laivasta tai laiturilta. Tuuli kävi juuri siitä suunnasta.

Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen. Ilta oli todella hieno.

Pateniemen edustalla yläpuolelle tuli pyörimään varjoliidin.

Hiukan ennen Virpiniemeä aurinko laski. Sytytin kulkuvalot.

Hopreenin kohdalla tein lipputervehdyksen varavartioasemalla päivystävälle Pekalle.

Pekka otti ohituksesta kuvan.

Ajelin Martinniemen ohi porvarillisessa hämärässä. Kuu hiukan valaisi, mutta Kriisin ja Satakarin reimarit eivät kovin kauas näkyneet. Onneksi reitti oli tuttu. On se muutamia satoja kertoja tullut ajettua.

Loppumatkasta tuuli hiukan nousi, mutta en viitsinyt enää nostaa purjeita.

Röytässä oli hiljaista. Taemmassa laiturissa oli yksi purkkari ja yksi moottorivene. Minäkin ajoin sinne, sillä seuraavalle päivälle oli tiedossa kovenevaa tuulta ja vielä sellaisesta suunnasta, että aallokko läikyttäisi suoraan aukosta purkkarilaituriin.

23.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Röytän satama-altaan vaaralliset poijupainot olivat jälleen laituriparlamentin aiheena sunnuntaina. Edellispäivänä useampikin vene oli kolistellut niihin.

Laiturista irrottautuvat veneet yrittivät kierrellä poijupainoja parhaansa mukaan.

Aiemmin poijupainot eivät ole aiheuttaneet yhtä paljon harmia, vaikka siellähän ne ovat jo pitkään olleet. Johtunee siitä, että nyt viimeisinä viikonloppuina satamassa on ollut todella paljon veneitä, varsinkin purjeveneitä. Kaikille ei ole riittänyt paikkoja laiturin syvältä puolelta. Vaihtoehtona on ollut sitten korkea betonilaituri tai poijupainojen välistä pujottelu.

Laituriparlamentissa kiersi piirros satama-altaasta. Siihen on merkitty veden syvyys kunkin poijupainon päällä. Kuva on piirretty viime kesänä tehtyjen mittausten pohjalta. En tiedä kuka kuvan on laatinut, mutta hyvää työtä on tehnyt. En myöskään voi mennä takuuseen, että mittaukset pitävät paikkansa, mutta ei minulla ole mitään syytä epäilläkään.

Kuva osoittaa hyvin, että satama on vaarallinen. Erityisen vaarallinen se on niille jotka eivät ongelmasta tiedä. Satamassa on nimittäin isot kyltit, jotka kertovat syvyyden olevan matalallakin alueella vähintään kaksi metriä. Purkkarilaiturin päässä on paljon pienempi kyltti, jossa lukee ”1,5 m”. Valitettavasti sitä ei niin herkästi huomaa.

Sataman turvallisuuteen liittyen on huomioitava myös vedenkorkeuden vaihtelut. Parikymmentä senttiä alhaalla oleva vesi on aivan yleistä, kolmekymmentäkään ei ole harvinaista.

Satama alkoi tyhjentyä sunnuntaina jo varhain. Me emme pitäneet niin kiirettä. Otto ja Emil pelailivat Growtopiaa. Ida kävi uimassa Aleksin kanssa ja olisi halunnut jatkaa vielä leikkejä. Meidänkin oli iltapäivällä lähdettävä, jottei kotiinpaluu menisi aivan yöhön. Itkuhan siitä Idalle tuli.

Tuuli oli heikko. S/Y Sara lähti ulkokautta kokeilemaan, jos siellä tuulisi hiukan. Muutama muukin vene suuntasi sinne. Me lähdimme sisäkautta. Tuuli oli SW 2/m. Kotimatkamme meni siis valitettavasti koneistaen.

Otto ja Emil datailivat matkallakin. Ida otti päiväunet.

Liikkujia merellä oli paljon. Varsinkin vesiskoottereita ja pieniä moottoriveneitä oli auringonpaiste ja heikko tuuli houkutellut vesille.

22.8.2015 Iin Röyttä

Lauantai oli upea päivä. Auringonpaiste oli saanut ihmiset liikkeelle ja veneitä oli enemmän kuin olen kertaakaan tälle kesälle Röytässä nähnyt. Saaren saunat lämpenivät ja kaikkialta kuului iloinen puheensorina. Viereiseltä laiturilta kuului haitarin soitto. Tunnelma oli kesäinen kuin heinäkuun helteillä konsanaan. Idaa ei pahemmin paatilla näkynyt, sillä hän uiskenteli ja leikki ystävänsä kanssa. Pojat touhusivat omiaan. Minä keskityin ystäviin ja ruokaan.

Minua kiehtoo Italialaisten pastaruokien yksinkertaisuus ja makumaailma. Olen jo pitkään suunnitellut yhden Napolilaisen keittiön klassikoista valmistamista ja nyt tuli siihen sopiva tilaisuus. Cacio e Pepe. Eli spagettia, Pecorino-juustoa ja pannulla paahdettua mustapippuria. Niin ja hieman spagetin keitinlientä. Reseptin poimin Casa Rocchi – Ruokaa Roomassa -blogista. Lounas-spagetin kylkeen askartelimme Antin kanssa bruschettat.

Brushetta

Patonki
3 tomaattia
3 valkosipulinkynttä
Basilikaa tuoreena
Suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä.

Leikkaa patonki keskeltä kahtia. Halkaise palat pituussuunnassa. Poista tomaattien sisukset ja kuutioi tomaatit. Hienonna valkosipulin kynnet ja viskaa tomaattikuutioiden joukkoon. Silppua tuoretta basilikaa. Lisää tomaattien joukkoon basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta seos patongeille ja paista kuumassa uunissa kunnes patongit hieman rapsakoituvat.

Lauantain ruokaan panostettiin tosissaan. En tiedä mitään mukavampaa tapaa viettää iltaa ystävien kanssa kuin hyvän ruoan merkeissä kokaten ja nautiskellen. Espanjalainen keittiö on päällystömme suosikki. Ja sieltä varsinkin erilaiset tapakset ja pintxoset. Kunnon tapaspöytä on kuin makujen ilotulitus. Kyllästyminen mahdotonta. Kylläisyys taattu.

Ja koska ruokaa pilkottiin ja kokattiin isolla kädellä, tarvittiin tietysti myös ruoanlaittoruoka.  Kylmäsavulohesta, ranskankermasta, uudesta sipulista ja tillistä valmistui tahna, jota nautimme pehmeiden saaristolaisleipästen päällä.

Tapaslistallamme oli Serranokinkkua ja rucolaa, perunatortilla, aiolia, marinoituja oliiveja, valkosipuli-balsamico-timjami-sieniä, chorizoa punaviinillä, chilivoissa tiristettyjä jättikatkaravun pyrstöjä, manchego-juustoa, cantaloupe-melonia, paahdettua paprikaa ja lohicevicheä. Muistinkohan nyt mainita kaikki…

Serranokinkkua ja rucolaa

Puska rucolaa
Paketti serrano-kinkkua
Oliiviöljyä
Tuoremehua
Mustapippuria

Revi rucolat kulhoon ja kaaja päälle nelijä lusikallista oliiviöljyä ja kaks tuoremehua. Rouhase mustapippuria pintaan ja sekota. Asettele serranot lautaselle ja niitten päälle rucolat. Son siinä.

Olen ylistänyt täällä perunatortilloja ennenkin ja teen sen taas. Niin yksinkertaista ja hyvää! Ja mukaan voi käytännössä heittää mitä mieleen juolahtaa. Illalliselle hauduttelin simppelin version jossa oli perunoiden lisäksi vain yksi uusi sipuli varsineen ja vähän paprikamaustetta normaalin suolan ja mustapippurin lisäksi. Ja voin kertoa että kun haarukkaan nappasi palan tortillaa, chorizoa ja aiolia niin suu meinasi väkisin vääntyä hymyyn.

Tortilla

Perunoita
5-6 kananmunaa
Uusi sipuli varsineen
Paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria.

Keitä pannullinen pottukuutioita. Viskaa keitetyt kuutiot pannulle ja pyöräyttele mausteet joukkoon. Sekota kananmunat ja kaaja seos pottujen päälle. Hauvuta mieolla lämmöllä kannen alla. Ku alakaa olleen valamista niin kumua lautaselle. Koristele jos tykkäät.

21.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Chef Lotina suunnitteli viikonlopun menua jo kotona. Olimme lähdössä Röyttään yhdessä S/Y Saran kanssa ja kummassakin veneessä ollaan hyvän ruuan ystäviä. Oikeastaan yhteisiin reissuihin tai tapaamisiimme niin maalla kuin merelläkin liittyy aina kokkailu.

Lähdimme Saran kanssa yhtä aikaa Veneilykeskuksesta. He lähtivät kiertämään Löyhän. Me purjehdimme Sudenväylän kautta.

Yhtä aikaa meidän kanssa sattuivat lähtemään liikkeelle myös Virtauslangat. Heidän kanssaan ajoimmekin lopulta rinnakkain koko matkan.

Tuuli oli lähtiessä SW 7 m/s. Kellonmerellä keskituuli oli 8-9 m/s, mutta oman lisänsä toivat vähän yli kymppiin nousevat repivät puuskat. Loppumatkasta tuuli heikkeni 5 m/s:ssa. Tuuli oli oikein sopiva S/Y Mamarosalle ja kulku oli hyvä.

Martinniemen edustalla hiukan pitemmän reitin valinnut Sara sai meidät kiinni.

Perillä Röytässä oli laiturin täydeltä tuttuja. Tunnelma oli muutenkin tosi hieno.

Chef Lotinan pentterissä valmistui aivan erinomainen äyriäisrisotto. Antti paistoi Sarassa affenen fileksiä. Illallinen katettiin Saran salonkiin. Huippuruokaa huippuporukalla!

16.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Aurinko paistoi sunnuntaina kuin keskikesällä. Söimme aamiaista sitloorassa – herkullisia toasteja.

Lähtö Iin Röytän laiturista jännitti aikalailla. Mamarosa oli kiinni purkkarilaiturin matalalla puolella. Parempaa paikkaa ei edellispäivänä ollut tarjolla, kun joku troolari rohmusi paikkoja.

Lähdimme laiturista todella varovasti. Peräpoijujen vieressä kuitenkin kolahti. Ei pahasti, mutta kolahti kuitenkin. Vanhat poijupainot nimittäin eivät ole kovinkaan syvällä. Kerran kiinnityimme laiturin päähän syvälle paikalle, jonka vieressä poijupaino näkyi sopivassa valossa.

Kohta kolahduksen jälkeen suhahti. Köli kuitenkin liukui hiekan läpi ihan itsestään.

Tällaisista kokemuksista ei jää oikein hyvä fiilis. Röytän satama on saatava riittävän syväksi. Vaaralliset betonimöhkäleet täytyy saada ylös. Aamulla sataman kunnosta oli puhetta laituriparlamentissakin – jälleen kerran. Betonilaituri on vajonnut yhdestä kulmasta ja koko laiturin pelätään sortuvan milloin tahansa. Purkkarilaiturin toinen pää oli vajonnut viime kaudella. Nyt toinenkin pää on jo vajonnut. Ilmeisesti kellukkeet ovat imaisseet vettä. Satama alkaa rapistua ja kaivata kipeästi saneerausta.

Säätiedotus ei pitänyt tälläkään kertaa paikkaansa. Se on ollut tällä kaudella enemmän sääntö kuin poikkeus. Piti olla viiden sekuntimetrin itätuuli. Olikin NW 2-3 m/s. Tuulta ei siis riittänyt meille purjehtimiseen. Moottorointia.

Merellä oli liikkeellä todella paljon veneitä. Enpä muista toista näin vilkasta päivää tälle kaudelle.

Sudenväylässä tuli purjevene vastaan. Se käyttäytyi vähän ikävästi. Vene oli pienempi, mutta se ei väistänyt ollenkaan. Ajoi aivan keskellä väylää. Olisin toivonut, että se olisi siirtynyt edes hiukan väylän reunaa kohti, mutta ei. Minun oli sitten väistyttävä aivan reunaan. Köli suhahti hiekkaan juuri ennen kuin vastaantulija oli kohdallamme. Jatkoivat vain matkaa. Eivät tarjonneet apua.

Mamarosa oli kiinni kölistä. Pelkkä moottori ei riittänyt irrottamiseen. Kallistimme hiukan ja pääsimme irti muutamassa minuutissa.

Minulla tuli mitta täyteen. Meillä oli kolme pohjakosketusta muutaman tunnin sisälle. Röytän syvyysmerkinnät ovat ristiriitaisia. Virallisten tietojen mukaan vettä on, matalammista kohdista on vain epävirallista ja epämääräistä tietoa. Sudenväylässäkin pitäisi kartan mukaan olla vettä, mutta ei oikeasti ole. Eikö näitä paikkoja voisi laittaa kuntoon?