Pakko purjehtia

14.6.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

– Tämä on purjevene. Ei tätä tarvitse hinata, toistelin mielessäni.

Polttoaineensyöttöön oli ilmaantunut edellispäivänä jokin vika suodattimen vaihdon yhteydessä, eikä moottori käynnistynyt.

Kemin meripelastajien kaveri tuli koputtelemaan, kun laitoin aamupalaa. Lauantaina olimme hänen kanssa alustavasti sopineet, että he voivat Ouluun mennessään hinata meidät kotisatamaan. Kuulin apua olevan tarjolla, huokaisin helpotuksesta ja kiitin kohteliaasti.

Vähän ajan päästä ajattelin asiaa tarkemmin. Miksi hinata? S/Y Mamarosa on purjevene. En minä moottorilla ajaisi kotiin vaikka se toimisi. Sitä paitsi pitkä hinaus rasittaisi melkoisesti knaapeja ja vielä aivan turhaan.

Meripelastaja kumartui oviaukkoon ja kertoi P/V Teipparin olevan jo lähdössä. Kerroin nopeasti, että me emme tarvitse hinausta, sillä aiomme purjehtia. Korkeintaan tarvitsemme jonkun avustamaan meidät satamasta ulos ja Oulussa sisään. Meripelastaja sanoi myös pohtineensa asiaa tarkemmin ja tulleen samaan tulokseen. Hän kertoi Iin Meripelastajien auttavan meidät ulos satamasta.

Vohveliaamiainen tietenkin.

20150614_100210

Aterioinnin jälkeen pällistelin windeksiä ja tutkailin satama-altaan muotoa ja poijujen paikkoja. Naapuriveneessä huomattiin aikeeni. Ja jotenkin tätä ennakoitiin jo perjantaina. Jarilla taitaa olla paranormaaleja kykyjä.

WP_20150614_11_11_51_Pro

Rulla auki paaran puolelle. Peräköysi irti. Nopeasti keula poijusta irti. Kipin-kapin ruorin ääreen ja suunta aukkoa kohti.

Kun tuuli on sopivasta suunnasta ja kaikki hyvin valmisteltu, niin ei satamasta lähtö purjeilla vaikeaa ole. Yksin siinä saattaa kuitenkin olla vähän kiire. Miehistöni kun on hiukan nuori osallistumaan.

Sataman ulkopuolella nostin ison ja tiukan luovin jälkeen Kriisin kupeessa vaihdoin genoan genaakkeriksi.

Iin Meripelastajat tulivat ribillä perässä ja kävivät moikkaamassa. Totesivat meidän päässeen ilman apua liikkeelle. Päällikkönä oli vanha kaverini, jonka kanssa tuli aikoinaan ajettua lukuisia partioajoja, harjoituksia ja hälytyksiä. Hekin olivat matkalla Ouluun ja pyysivät olemaan yhteydessä, kun kaipaamme apua Oulun päässä.

20150614_130833

Tuuli oli aluksi W 1-3 m/s. Miehistö piti solmuharjoitukset.

Nopeus oli pitkään kahden solmun luokkaa, mutta vähitellen tuuli virisi ja näytti siltä, että ehdimme vielä sunnuntaina Ouluun.

20150614_155246

Purjehdimme Kajavan ja Maijanväylän kautta laivaväylälle.

20150614_165801

Vartiolaiva Uisko tuli vastaan. Emil ja Ida viihtyivät sisällä keskenään leikkiessä.

Lähempänä Oulua tuuli oli jo N 6 m/s. Genaakkerin kanssa vauhti nousi makeasti.

Oritkarin ulkopuolella laskin ison ja genaakkerin ja avasin genoan. Sen voimalla ajoimme sisään Oritkariin, jossa iiläisten P/V Salera Rescue tuli sovitusti vastaan.

20150614_175435

Ida tuli käymääs sitloorassa. Hänellä on tapana käydä välillä pällistelemässä ja painua sitten takaisin leikkeihinsä.

– Katsopas kun meripelastajat hinaavat meitä.
– Miksi ne hinaavat?
– No kun minä pyysin.
– Aijaa. Miksi sinä pyysit.
– No kun meidän moottori ei ole aivan kunnossa.
– Aijaa. Miksi te ette korjanneet sitä Jarin kanssa?
– No kun me ei osattu.
– Aijaa. Emil, tuu kattoon kun meripelastajat hinaa meitä.

En halunnut tehdä koneviasta numeroa lasten kuullen. Saattaisi aiheuttaa heille aivan turhaa stressiä, vaikka eivät he enää näissä venehommissa ihan vähästä hätkähdä. Taisin onnistua aika hyvin.

Meripelastajat saattelivat meidät taitavasti omalle venepaikallemme. Vastassa olivat isäni ja äitini jotka olivat seuranneet matkantekoa blogimme sijainti-sivulta. Apuna töijaamisessa oli laiturilla myös seuramme kommodori. Arvovaltainen vastaanotto siis.

Kustannukset meripelastajien avusta olivat 0 €, koska veneessämme on Trossi. Suosittelen sen hankintaa kaikille.

Moottori saisi odottaa yön yli. Varaosien googlettaminen alkaisi jo illalla.

2 vastausta artikkeliin ”Pakko purjehtia

  1. Päivitysilmoitus: Sveitsiläistä kahvia ja hyttystölkki | S/Y Mamarosa

Vastaa