Sain torstaina aamupäivällä kyydin Haaparantaan ja ajoin sieltä automme Kemiin. Sepolle kiitokset kyydistä. Ari oli käynyt hakemassa auton Båtskärsnäsistä ja pitänyt siitä hyvää huolta. Ari oli itse töissä, mutta vaimonsa olisi mielellään keittänyt minulle kahvit. Arkana miehenä kieltäydyin kohteliaasti. Enhän minä kaksistaan uskalla vieraan naisen luo kahville jäädä.
Kahden aikoihin lähdimme S/Y Saran kanssa liikkeelle suuntana Iin Röyttä sisäväylää pitkin. Sää oli mitä mainioin purjehdukseen, puolipilvistä, tuuli SSW-SWW 3-5 m/s. Kemistä ulos pääsemiseen menee tovi, mutta sen jälkeen ajelimme pitkään isolla ja genaakkerilla. Tiuraselta vaihdoimme genaakkerin genoaksi. Tuuli oli silloin 6-7 m/s luokkaa ja sivuvastainen. Emme jaksaneet ryhtyä kikkailemaan vaan halusimme päästä helpolla.
Vatungin kohdalla vauhti alkoi hiipumaan alle viiden solmun. Sää oli edelleen erinomainen, mutta olimme lähteneet vasta iltapäivällä liikkeelle ja edettävänä oli noin 40 meripeninkulmaa. Ja onhan meillä kolme pientä gastia, joita ei pidä rasittaa liian pitkillä päivämatkoilla. Loppumatka meni siis konepurjehduksena.
Suosikkipaikkaamme Iin Röyttään tulo tuntui jotenkin vieläkin mukavammalta kuin tavallisesti, melkein kuin kotiin tulisi. Onhan tuolla Perämeren kierroksella tosiaan vierähtänyt jo yli kolme viikkoa.
Chef Lotinan hääräily pentterissä keskeytyi illalla ilmoitukseen kaasun loppumisesta. Viimeinen Primus-järjestelmän pullo on tyhjä. Veneestä löytyy kotimaisen järjestelmän pullo, jonka käyttöön on ollut tarkoitus tässä vaiheessa siirtyä. Vaihdoin liittimet ja kuinkas ollakaan, liitin ei mahdu pulloon. Todennäköisesti siinä on jokin valmistusvika tjsp. Kyse ei ole kuin millin osista, mutta kun. Pitää perehtyä aamulla asiaan tarkemmin. Toisikohan joku perjantaina Röyttään tuleva tuttu uuden liittimen mukanaan? Vai pärjäisimmeköhän loppureissun ilman?
Miehistö muuten nukkui matkalla sellaisia 3 – 5 tunnin torkkuja. Ei ollut helppo saada heitä yöunille.