Mamarosan vesillelasku venyi tänä vuonna myöhään. Muun muassa päällystön sairastelu, opiskelut ja työmatkat ottivat omansa. Viimein juhannusaatonaattona alus pääsi elementtiinsä.

Vesillelasku tapahtui kuukautta myöhemmin kuin viime purjehduskaudella. Ilman peittoakin Mamarosa ehti telakalla maata kaksi kuukautta. Ja se muuten näkyi kannella. Joku harakka oli ottanut mastonhuippumme tähystyspaikakseen. Kun huipulta oli talveksi otettu pois tuulimittarin anturi, vhf-antenni ja muut lintuja pelottavat vimppelit, niin mukava kai siellä oli huipulla istua ja ruikkia kannelle. Oli siinä siivoaminen.

Vaikka kalenteriin katsoen missattiin kuukausi-puolitoista potentiaalista purjehduskautta, niin käytännössä ei kuitenkaan kovin paljon. Vain pari viikonloppua olivat kelien puolesta sellaisia, että merelle olisi tullut lähdettyä. Jos olisi oikein reipas, niin ehtisiköhän tuota juhannukseksi merelle?

Hietasaaressa oli tänään hiljaista. Aamupäivällä satoi ja iltapäivälläkin sää oli vielä pilvinen ja kostea. Sää ei siis pahemmin houkutellut kevätkunnostajia venerantaan. Lopun pääsiäistä on luvassa aurinkoisempaa säätä. Veikkaanpa, että huomenna rannassa on jo vilskettä.

Kovinkaan monelta veneeltä ei ole vielä riisuttu peitettä.  Vesillelaskut aloitetaan kahden viikon kuluttua, joten ensimmäisenä vesille mielivillä tulee pian kiire.

Availin Mamarosan peitteitä hiukan keulasta ja perästä. Ilma pääsee kunnolla liikkumaan ja peite kuivumaan tämän päiväisen sateen jäljiltä. Jos se vaikka huomenna kerättäisi pois.

Kaikki näytti olevan sisälläkin hyvin. Laitoin akut lautaukseen. Huomenna aherrus jatkuu.

Pyyhkäisimme rouvan kanssa perjantaina työpäivän jälkeen Helsinkiin viettämään aikuisten viikonloppua vahvasti venemessujen teemoittamana. Pikkuihmisemme pääsivät viettämään hemmotteluviikonloppua mummolaan.

Messukeskusta kiertäessä vierähti lauantaina useampi tunti. Purjeveneitä arvioimme yhdessä muutaman oululaisen ystävämme kanssa.

Minua askarruttivat ehkä eniten niin sanotut nykyaikaiset moottoripurret. Yritetäänkö niiden avulla purjehdusta sovittaa kiireellä liikkuvien ihmisten lajiksi? Jenkkiläisessä Tattoo 26:ssa on kookas perämoottori, jolla veneen saa liukuun ja liki parinkymmenen solmun vauhtiin. Oulun vesilläkin on liikkunut viime kesinä yksi kyseisen venemallin edeltäjä, MacGregor, joka on kieltämättä hurja näky  täydessä vauhdissa.

Eräänlainen pikapurjevene oli myös kotimainen Sailjet 40. Liukkaan koneajon lisäksi vene oli myös monella muulla tapaa hyvin erikoinen. Kaksimastoisen veneen purjehtiminen nimittäin tapahtuu kahdella rullagenoalla täysin ilman isopurjetta. Sisäratkaisut poikkesivat myös voimakkaasti perinteisistä. Keulapiikkiin oli rakennettu sauna. Eniten jäin kuitenkin puntaroimaan veneen melko raskaita sähkötarpeita. Sauna nimittäin lämpiää sähkökiukaalla ja pentterissä on induktioliesi.

Bavarian mallistosta oli messuilla esillä Vision 42, joka on kaiketi suunnattu pitemmille matkoille ja pienemmille miehistöille. Neljä punkkaa on kokoluokassa todella vähän, mutta nämä neljä henkeä majoittuvat sitten melko väljästi. Jopa rouva kummasteli erästä yksityiskohtaa. Keulapiikissä oli nimittäin avattava meikkipöytä. Minäkin kiinnitin siihen huomiota. Mitenkähän meikkipöydän jakkara käyttäytyy merenkäynnissä?

Chef Lotina löysi pentteriin yhtä sun toista. Yllättäen hän tyytyi kuitenkin muutamaan uuteen ruokakirjaan. Tulevalla kaudellakin on siis odotettavissa hyvää ruokaa.

Viime kesänä Luulajan Ettanilla viereemme töijasi vene, joka oli muistaakseni Espoosta. Veneen kipparina oli ystävällinen herrasmies. Jutustelin hänen kanssa useaan otteeseen niiden muutaman päivän aikana, jotka olimme satamassa venenaapureina.

Hän antoi hyvän veneen nettiyhteyksiin liittyvän vinkin.

Satunnainen naapuri kertoi käyvänsä pääsääntöisesti luonnonsatamissa. Usein hän oli päätynyt paikkoihin, joihin matkapuhelinverkon kuuluvuus oli hyvin heikko. Nettiyhteyksille hänellä oli kuitenkin ollut tarvetta muun muassa säätietojen saamiseksi.

Naapuri oli hankkinut akkutoimisen WLAN mokkulan, siis sellaisen mokkulan ja tukiaseman yhdistelmän. Matkapuhelinyhteyksien ollessa heikkoja, hän pakkasi laitteen huolellisesti kolhujen ja sään varalta ja veti sen nostimella maston huippuun. Hän kertoi yhteyden olevan katvepaikoissa tällä tavalla parempi. Hyvä keksintö.

Minä olen useaan otteeseen miettinyt kiinteän 3G/4G-antennin laittamista veneeseen. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, ettei sillä saavuta riittävästi lisäarvoa, ainakaan meidän käytössämme.

Käytämme Mamarosassa WLAN-tukiasemaa, jonka kylkeen on työnnetty 3G-mokkula. Kun yhteys on heikko, olen kiinnittänyt mokkulaan kevyen ulkoisen antennin, jonka olen ripustanut salongin kattoon. Silloin harvoin, kun se ei ole auttanut, olen nostanut tukiaseman antenneineen salongista sprayhoodin alle. Viimeistään silloin on kunnollinen yhteys syntynyt.

Pääsääntöisesti Mamarosan nettiyhteyden nopeus pyörii 6 Mb/s tienoilla. Nopeus on ollut meidän käyttöömme varsin riittävä, vaikka yhteyttä todella käytetään. Nörttiperheessämme saattaa olla venesatamassa käytössä jopa 3-4 läppäriä tai täppäriä yhtä aikaa, varsinkin jos sää ei suosi lasten ulkotouhuilua. Verkkolaitteita en taida vielä tällekään kaudelle päivittää 4G:lle, sillä kuuluvuuskarttojen mukaan nopeat yhteydet eivät ole edelleenkään saatavilla suosimiimme satamiin.