Kirjoittajan arkistot:Kaitsu

Kalakakkua ja hula hulaa

To 22.6.2017 Veneilykeskus, Oulu

Torstaina oli tarkoitus lähteä Iin Röyttään viettämään juhannusta.

Seurasin säätietoja pitkin päivää. Merellä tuuli koko ajan enemmän kuin oli ennustettu. Keskituuli oli 9 – 10 m/s. Pohjoistuuli tarkoitti myös vastatuulta. Matka Röyttään ei tuntunut enää mielekkäältä. Päätimme lykätä lähdön seuraavalle aamulle. Yöpymispaikaksi harkitsimme Oulunsalon Varjakkaa ja Meritullin vierassatamaa. Lopulta emme kuitenkaan liikahtaneet mihinkään. Vietimme rauhallisen illan oman perheen kesken kotisatamassa. Elokuvia, lautapelejä ja herkkuja.

Juhannusaatto pe 23.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttäreitti kartalla

Tuhdin aamiaisen jälkeen lähdimme merelle. Keli oli keventynyt. Tuuli oli enää 4 – 5 m/s, mutta edelleen pohjoisesta. Ajelimme moottorilla yli puolet matkasta, Kropsun tuntumaan. Sitten tuuli kääntyi sen verran luoteelle, että pääsimme lopun matkaa purjeilla. Oli tosi mukava purjehtia edes vähän matkaa.

Juhannuksen menoliikenne oli hiljaista. Vastaan tuli yksi ruotsilainen purjevene ja matkan päästä porhalsi moottorivene – taisi olla M/S Maria matkalla Marjaniemeen.

Otto kiipesi lempipaikalleen, kun pääsimme perille. Minä laitoin sortsit. Saaressa oli tosi lämmin.

Chef Lotina oli tehnyt edellisenä iltana herkullisen voileipäkakun, jota pyysimme S/Y Hanhen väen kanssamme nautiskelemaan. Oli todella hyvää! Kakun reseptin Lotina on julkaissut blogissamme pari vuotta sitten.

Kello 18 nostimme suuren paraatin eli juhlaliput. Useassa muussakin veneessä oli juhlaliputus ja purkkarilaituri näytti todella juhlavalta.

Kristiina ja Ida olivat suunnitelleet osallistuvansa Hulahula Suomi -maailmanennätysyritykseen järjestämällä Röytässä oman tapahtuman. Asia taisi vähän unohtua ja illallisen jälkeen heillä tuli kiire. He ehtivät kuitenkin houkutella tanssijat juuri ajoissa laiturille. Tasan klo 22 Ylen suoran lähetyksen tahdissa tanssi 15 purjehtijaa. Ida toimi esitanssijana. Suorituksen ilmoitimme osaksi maailmanennätysyritystä, johon osallistui suomalaisia ympäri maailman.

 

Telepatiaa liian nopeasti

Pe 16.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttäreitti kartalla

Kiiruhdin miehistön kanssa alukselle iltapäivällä.

Pääsimme liikkeelle juuri oikeaan aikaan. Ajoimme Meritullin vierassatamaan ja poimimme juuri töistä päässeen Kristiinan kyytiin.

Nuottasaaren laituriin oli kiinnittyneenä kaapelinlaskualus Telepaatti. Poikkesimme ottamassa siitä kuvan merenkulkuhistoriaa harrastavalle isälleni.

Hauskanniminen alus on jäänyt mielenkiintoisella tavalla historiaan. Se oli nimittäin ensimmäinen länsimainen alus, joka päästettiin vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neva-joen kautta Laatokalle. Telepaatti oli vuonna 2013 laskemassa korkeajännitekaapelia yhdistämään Valamon saaria.

Yritin uskotella koko ajan, että kyllä tuuli vielä viriää ja pääsemme purjehtimaan. Aivan turhaa taistelua ennusteita ja todellisuutta vastaan. Tuuli heikkeni entisestään. Ajelimme moottorilla ja puuhastelimme kaikenlaista.

Perillä oli laiturilla kavereita odottamassa Ottoa ja Idaa.

Luotsilan pihalle oli pystytetty telttoja. Laituriparlamentissa sanottiin, että joku ryhmä oli tullut saareen osallistumaan ”Nuku yö ulkona”-kampanjaan.

Kävimme Jarin ja Matin kanssa ottamassa tämän kauden ensimmäiset löylyt Perämeren parhaassa saunassa eli Oulun Purjehdusseuran saunassa.

Illan päälle kyläilimme S/Y Moonlightissa. Jotenkin ilta tuntui vierähtävän liian nopeasti. Niin kai se aina tekee, kun on mukavaa.

Makkarakateus ja rokka

Su 11.6.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) reitti kartalla

Sunnuntain aamupäivä oli Röytässä hieno.

Otto oli siirtänyt jo varhain ATK:nsa Messiin. Oli kovan työn takana saada hänet alukselle syömään. Aleksi oli pelikaverina.

Chef Lotinan pentteri tarjoili tuhdin brunssin. Tavallisesti kevyen aamupalan ystävään Emiliin iski yllättäen annoskateus. Hän kiinnostui makkarasortimentista ja erityisesti merguezista. Minun täytyi pitää puoleni, että lautaselleni jäi edes maistiaiset.

Yllättäen Röytän sataman peitti sankka sumu. Puhelimella saimme kerättyä sen verran tietoa, että sumu on melko paikallinen. Veneitä lähti liikkeelle.

Mekin lähdimme liikkeelle. Moottorilla. Lähtiessä ei näkyvyys ollut kuin muutaman kymmenen metriä. Satakarin nokan reimari näkyi vasta kun olimme aivan vieressä.

Sumussa ajaessa on pakko luottaa kompassiin ja muihin navigointilaitteisiin. Oma suuntavaisto valehtelee aivan varmasti. Tälläkin kertaa tuntui koko ajan, että pitäisi kääntää enemmän vasemmalle. Kompassi ja plotteri olivat eri mieltä.

Satakarin kohdalla sumuverho repeytyi hiukan, kunnes muuttui taas sankaksi.

Virpiniemen nokalla sumu hälveni kotonaan.

Jatkoimme matkaa moottorilla. Aivan loppumatkasta tuuli nousi nopeasti 7 sekuntimetriin. Olimme jo niin lähellä Oritkaria, ettei purjeita kannattanut enää nostaa.

Jätimme Mamarosan siivoamisen seuraavalle päivällä ja lähdimme hakemaan Kirpun kotiin.

 

 

Ilman painolastia

La 10.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttäreitti kartalla

Emme aivan ehtineet saada Mamarosaa täydelliseen kesäkuntoon. Tarkoitan siis, että kyllä alus oli oikein hyvässä purjehduskunnossa. Emme vain ehtineet viedä sinne kaikkea sitä tavaraa, jota kuvittelemme tarvitsevamme kesän aikana; vaatteita, pelejä, kirjoja, elokuvia ja sen sellaista. Ja todellisuudessa huomattava osa tuosta tavarasta viedään aina syksyllä kotiin täysin käyttämättömänä.

Ida eli sudenpentu Kirppu lähti partioreissulle lauantaina aamuvarhaisella. Niinpä mekin pysyttelimme mantereella siihen asti.

Lauantaina viimein irrotimme. Valitettavasti jouduimme heikon tuulen vuoksi koneistamaan yli puoli matkaa.

Merellä oli hiljaista. Ei näkynyt veneitä. Yksinäinen joutsen ui veneen edestä Patelan merellä.

Kropsun jälkeen suuntasimme vähän ulommas ja nostimme purjeet. Hiukan jännä hetki, sillä isopurje oli aivan upouusi. Se tuntui istuvan tosi hyvin.

Saimme Mamarosan aivan epätodellisen hyvään kulkuun. Tavallisesti paksu rouva ei liiku noin liukkaasti kevyessä tuulessa. Lieneekö aivan uuden purjeen ansiota vai painolastin puutetta? Vaikkakin vauhti hiipui kelin uudelleen kevetessä, niin fiilistelimme purjeilla perille Iin Röyttään asti.

Röyttään olikin nyt jännittävää saapua. Toinen kahdesta laituristahan painui osittain upoksiin ja poistettiin viime vuoden kesäkuussa. Iin Röytän toimijat kertoi episodista uutisessaan. Toinenkin laituri poistettiin loppusyksystä.

Uudet laiturit valmistuivat talven aikana ja tuotiin Röyttään vasta kolme päivää sitten.

Myös Röytän maalaituri on remontissa. Vanha murskattiin talven aikana ja uusi pistettiin alulle jään päältä. Työ on kuitenkin vielä kesken.

Uusia poijuja asennettiin parhaillaan paikalleen.

Aleksi odotteli Ottoa laiturilla pelihommiin. Pojilla oli suunnitelmissa minilanit. Koska uudelle laiturille ei tullut vielä sähköä, pojat virittivät läppärinsä Röytän messiin eli kesäkeittiöön.

Hannun ja Jarin kanssa istahdimme hetkeksi karttojen ääreen ja perehdyimme muutamaan mahdolliseen lomapurjehduskohteeseen ja hienoon reittiin.

Illastimme M/S Dooriksen väen kanssa. Chef Lotina keitti makoisan korvasienikeiton ja Jari paistoi mahtavat pihvit. Ne oli paistettu niin täydellisesti, että aivan liikutuin.

Saunoimme Haukiputaan veneilijöiden pursimajalla. Sen verran venähti pitkäksi, että pelimiehet saivat vahingossa vähän liian paljon peliaikaa. Saunalta tullessamme he istuivat edelleen Messissä nenät kiinni näytöissä. He eivät joko tienneet, että sain vedettyä veneeseen sähköt tai sitten he olivat huomanneet Messin hyväksi pelipaikaksi.

Wiskari ei ymmärrä

Ei meinannut kevät tulla Oulun seudulle millään. Parisen viikkoa ollaan jäljessä tavanomaisesta.

Yleensä kotisatamassamme Hietasaaren Veneilykeskuksessa on äitienpäivän seutuvilla vahattu veneitä ja tehty muita kevätaskareita. Varhaisimmat ovat ahertaneet jo vappuna. Ei tänä keväänä.

Pääsimme ottamaan S/Y Mamarosalta peiton pois sunnuntaina 21.5.

Helatorstaina kyljet saivat vahan pintaan. Nyt kiiltää.

Lauantaina 27.5. Mamarosa laskettiin omaan elementtiinsä. Samalle illalle nostettiin mastokin paikalleen. Apuna operaatioissa olivat maanmainio telakkamestari Jarkko sekä purjehtijakollegat Petteri, Juha ja Mika.

Tuttuun tapaan alus täytyy jälleen täyttää käsittämättömällä määrällä tavaraa. Useamman autokuorman olemme Kristiinan kanssa jo roudanneet. Ja lisää viedään.

Tänään sain rikattua loppuun eli purjeetkin ovat paikallaan.

Merelle tekee aivan älyttömästi mieli. Röytästä puuttuvat vielä laiturit, mutta pienin toivonkipinä elää. Ilmeisesti laiturit on tänään hinattu saareen. Ehkäpä ne saataisiin huomenna paikalleen?

Olen kirjoittanut tänne useistakin kotimaisen musiikin sanoitusten helmistä ja aivopieruista. Arttu Wiskarin riimittelyt ovat itkettäneet ja naurattaneet monta kertaa. Tälläkään kertaa hän ei petä. En tosin ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan.

Kuuntele Arttu Wiskari: Onko olemassa turhempaa kuin purjehdus musicme.com-palvelussa tai alta Spotifysta.