Merelle lähtö meinasi perjantaina lykkääntyä yllättäen. Kristiina oli juuri lähdössä töistä, kun jäi ansaan kerrosten välille pysähtyneeseen hissiin. Onneksi vankeus jäi lyhyeksi ja pääsimme lähtemään merelle lähes suunnitellussa aikataulussa klo 15:30.

Tähän aikaan vuodesta pitää liikkeelle lähteä ajoissa, jos ei halua purjehtia pimeässä. Matka suosikkikohteeseemme Iin Röyttään kestää noin neljä tuntia. Aurinko laski klo 20:23.

Tuuli oli perjantaina NWW 5 – 6 m/s eli aivan mainio purjehdittava. Kellonmerellä tuuli oli meille pystyvastainen, joten siellä ajoimme koneella. Muu osa matkasta taitettiin ison ja genoan avulla reilut kuuden solmun vauhdilla.

Ida ja Emil touhuilivat sisällä lähes koko matkan. Tai siis siihen asti että tipahtivat. Emil oli tosi väsynyt, mikä saattoi johtua edellispäivän onnettomuudesta. Ilmeisesti ampiainen pisti häntä silmäkulmaan ja silmä muurautui kiinni. Iho oli edelleen aivan tulikuuma. Sattui siinäkin mielessä ikävään saumaan, että Emilillä oli perjantaina ekaluokan koulukuvaus.

Otto ei lähtenyt mukaan ollenkaan vaan meni viikonlopuksi mummolaan, jotta pääsee osallistumaan lauantaina pelattavaan jalkapalloturnaukseen.

Ehdimme Röyttään mukavasti valoisan aikaan. Purjeveneitä oli laitureissa jo ainakin puolenkymmentä, moottoriveneitä vain muutama. Lisää veneitä lipui satamaan vielä pimeän tultuakin. Hyvä, että ehdimme tulla ajoissa, sillä pimeä syksyisellä merellä on totisesti pimeä.

Iltapalaksi chef Lotina laittoi tortellineja sienisalaatin ja kylmäsavuporon kera.

Sain taas sunnuntaina nukkua pitkään ja keitellä kahvia rauhassa, yksinpurjehduksen etuja. Päivä oli kaunis, mutta tuuli taas väärästä suunnasta. Mihin voi valittaa siitä, että sunnuntaina tuulee aina etelästä? Onko oikea paikka Trafi, Ilmatieteenlaitos vai kirkko?

Miksi aina pitää olla vastatuuli? Perjantainakin piti luovia koko matka.

Virkavalta kävi jälleen aamupäivällä Röytässä. Edellisenä iltanahan heidät oli syötetty saaressa hyvin. Maakuopassa muhinut rosvopaisti oli maistunut poliiseille.

Kävin seuran pursimajalla kuittaamassa vieraskirjan ja totesin, että tuuleen ei taida olla tulossa muutosta. Se näytti olevan S 2 – 3 m/s eli liian heikko luovittavaksi. Kone käyntiin ja köydet irti.

Pekka oli taas Virpiniemen rannalla vilkuttamassa. Tein lipputervehdyksen.

VHF:stä kuului mielenkiintoinen tiedote. Eräältä saarelta Oulun edustalla oli edellispäivänä lähtenyt uimaan koira, jota ei ollut myöhemmin löytynyt. En tiedä kuka tiedotteen antoi, viranomainen vai yksittäinen veneilijä. On mahdollista että se sanottiin tiedotteen alussa, mutta meni minulta ohi. Joka tapauksessa VHF-liikenteen säännöt ovat melko jyrkät, eivätkä mahdollisesti salli tuollaista liikennettä. Viesti oli kuitenkin tarkoituksenmukainen enkä usko sen häirinneen muuta liikennettä. Toivottavasti koira pääsee takaisin kotiin.

Elättelin pientä toivoa, että Kellon merellä ei olisi ihan vastatuuli ja pääsisin purjehtimaan. Turha toivo. Siellä ei tuullut kuin 1 – 2 m/s. Oulun edustalla tuuli vielä vähemmän. Oulun regattaan osallistuneet purjeveneet näyttivät kelluvan Kolmikulman tienoilla paikallaan.