Kevään ensireissua varten oli valitettavasti aikaa vain lyhyt viikonloppu, lauantaista sunnuntaihin. Aamun pakkaamisen ja tuoreruokaostosten jälkeen suuntasimme veneelle ja saimme köydet irti klo 12:12. Määränpää oli aivan itsestäänselvä, suosikkimme Iin Röyttä.

Tuuli puhalteli NW 3-5 m/s, joten tiedossa oli vastatuulta. Koska kyse oli yhden yön reissusta ja perille taisi olla itse kullakin vähän kiire, emme jääneet luovimaan. Matkalla väistelimme talven jäljiltä ajelehtimaan jääneitä rankoja ja muuta roskaa, jota oli todella paljon.

Otto ja Emil pitivät matkalla solmusulkeisia ja ruoripylvääseen solmittiin muun muassa taidokas ”Kiemurakotka”. Pikkugasti Ida touhuili sisällä puolimatkaan, kunnes tuli pyytämään äidin antamaan peiton ja nukuttamaan.  Toimenpide onnistui ja kumpikin nukahtivat. Avasimme poikien kanssa Kropsun ohitettuamme genoan. Voimaa purjeesta tuli niin hyvin, että moottorin kierroksia sai puottaa roimasti.

Ennakoimme tulevaa säätä ja laitoimme Mamarosan Röytän pohjoislaiturin eteläpuolen kärkeen kylkikiinnitykseen keula itäkoilliseen päin. Ratkaisu osoittautui myöhemmin hyväksi. Vene oli sopivassa asennossa yöllä alkanutta rivakampaa koillistuulta varten. Satamassa oli niin vähän veneitä, että emme uskoneet kylkikiinnityksen estävän kenenkään kiinnittymistä.

Kiinnittymisen jälkeen kävimme paistamassa sataman nuotiopaikalla miehistölle makkarat pahimpaan nälkään.

Oton ja naapuriveneen kipparin Jarin kanssa lämmitimme purjehdusseuran saunan. Saimme hyvät löylyt Oton kauhoessa urakalla vettä kiukaalle.

Kristiinan laittaessa ruokaa innokas kalamies Otto lähti laiturille heittelemään uistinta.

Emilin ja Idan kanssa pujahdimme kyläilemään naapuriveneeseen. Gasteille oli tarjolla Smurffit ja Jarin kanssa testailimme rommivalikoimaa, kunnes Kristiina tuli hakemaan syömään.