Purjehduskausi tuli päätökseen, ei sille mitään mahda.
Mamarosan genoahan repesi muutama viikko sitten ja uusi purje on tarkoitus hankkia talven aikana. Mittasimme Kristiinan kanssa takilan purjeneulomoa varten.
Joka paikka tuntui olevan täynnä tavaraa. Ruokakaapit pursusivat monenlaisia herkkuja, baarikaapistakin löytyi vielä montaa sorttia. Legoja, pelejä, rantaleluja, barbeja, leffoja, kirjallisuutta, kalastusvälineitä, videotykki ja monenlaista muuta atk-härveliä kuskattiin pois.
Vaihdoin öljyfiltterin sekä moottoriin ja vaihteistoon öljyt.
Puomin otin pois nostokehikon tieltä, mutta muuten jätin takilan talveksi paikalleen.
Mamarosa nostettiin ylös 5. lokakuuta lähes samalla kellonlyömällä kuin satamassa pidettiin purjehdusseuran lipunlasku kauden päätteeksi.
Muutama paikalle sattunut purjehtija auttoi nostossa. Nostohan itsessään on melko helppo ja nopea operaatio, mutta useampi käsipari siinä kuitenkin tarvitaan.
Vesiraja oli ruokottoman näköinen, mutta oksaalihappo irrotti sotkun tehokkaasti. Pohjaan oli tarttunut levää enemmän kuin aiempina kesinä.
Siirsimme telakkamestari Jarkon kanssa Mamarosan telakkakentällä samoille sijoille kuin viime syksynäkin. Aiemmista vuosista oppineina satsasimme heti siihen, että alus on mahdollisimman suorassa. Tällöin sadevesi ei jää seisomaan mihinkään ja jäätyessään pääse aiheuttamaan vahinkoa. Muutama kerta piti kokeilla, mutta hyvä siitä tuli. Täytyy sanoa, että Jarkolla on pitkä pinna.
Noston jälkeisenä yönä oli neljä astetta pakkasta. En ollut jaksanut enää nostopäivän iltana ajaa glykoleja jäähdytysjärjestelmään. Asia vaivasi minua koko seuraavan päivän, vaikka eihän muutamaksi tunniksi pari astetta pakkasen puolelle laskeva lämpötila vielä mitään riko. Nostoon astihan merivesi piti niinä muutamana pakkasyönä veneessä lämpötilan hyvin plussan puolella.
Kävin illalla ajamassa glykolit kiertoon, jotta ei tarvitse toista yötä stressata. Puhalsin lämminvesiboilerin tyhjäksi ja jätin sen letkut irti. Makeavesipumpusta irrotin letkut myös. Vessan putkistoon pumppasin glykolia ja kuivasin pilssin.
Useampi päivä on jo telakoinnin eteen uurastettu, mutta vieläkin riittää tekemistä.
Moikka,
Samat fiilikset täällä, veneessä on enemmän tavaraa, kuin lääkäri määrää… Meidän aikaisempi vene, troolari, on talvehtinut meressä, joten tämä telakalle nosto on meille ihan uutta hommaa. Siellä oli peruslämpö konehuoneessa läpi talven, joten nyt on ihan uusi tilanne – nämä glykolien ajaminen koneeseen ym. jutut. Täytyy vielä vähän Googlettaa, että tajuamme hoitaa kaikki tarpeelliset asiat kuntoon. Jossain lienee joku sivusto ”veneen syystoimet, perusteet pöhköille…”. Katoskin pitäisi rakentaa, meidän perhe ei ole mitään erityistä rakentajaporukkaa 🙂 Onneksi täällä Turun seudulla pakkasista ei ole ainakaan vielä mitään tietoa. Eli aikaa on varmasti vielä muutama viikonloppu hoitaa asioita.
Syksyisiä terveisiä teidän perheelle!
Terveisin
Maarit
s/y Solsidan
http://www.sy-solsidan.blogspot.fi/
Moi Maarit!
Tavarapaljous siirrettiin pääosin kotiin odottamaan varastointia ja mahdollista puhdistusta tai huoltoa. Meilläkin täytyy pujotella kasojen välistä aivan kuin TV:stä tuttujen Himohamstraajien kotona.
Ruokaa tuotiin tosiaan veneestä pois paljon, mutta juomavarastojen suhteen olemme hiukan kehittyneet. Muutama vuosi sitten toimme syksyllä veneestä 55 litraa juomia: mehuja, limsoja, oluita, viinejä ja jokunen väkeväkin.
Melko hyvä muistilista veneen syyshuoltoa varten on mielestäni Keilalahden venekerhon sivuilla http://www.kevk.fi/tiedotus/uutisia/51-veneen-huolto-tiivistelmae, mutta googlettamalla löytyy useita muitakin.
Hyvää syksyn jatkoa,
–Kai