Su 18.6.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Aamu valkeni rauhallisena ja kiireettömänä. Veneitä lähti. Me venyttelimme. Pojat datasivat. Rivakka sivuvastainen tuuli ei houkutelut kiiruhtamaan. Odottelimme josko hieman vaimenisi. Tai edes kääntyisi. Ei tehnyt kumpaakaan. Köydet irti ja menoksi. Lopulta purjehdimme koko matkan. Vene kulki hyvin ja kaikilla oli hauskaa.

Enne lähtöä paistoin nachopaistosta. Monesti on tullut veneessä nachopaistosta tehtyä, mutta nyt havahduin siihen ettei reseptiä ole koskaan tänne jaettu. Paistos syntyy aina sen mukaa mitä milloinkin kaapista löytyy. Tällä kertaa oli tällainen versio. Sipuliakin olisi kaapissa ollut, mutta unohin sen sinne.

Nachopaistos

Nachoja (nyt oli juustomaustettuja)
400g jauhelihaa
Sipuli
Vihreä paprika
Salsaa purkista (tulisuus oman maun mukkaan)
Ranskankermaa
Cheddarjuustokastiketta

Paista jauheliha ja sipuli. Kaaja uunivuoan pohojalle reilu kerros nachoja. Levitä niitten päälle 2/3 valmista salsaa purkista. Salsan päälle jauheliha. Jauhelihan päälle loput salsasta, ranskankermaa ja cheddarjuustokastiketta. Vielä vihiriä paprika päälle kuutioituna. Jalapenotkin on kivoja, mutta niitä ei ollu ja muksuille maistuu paremmin ilman. Törkkää kuumaan uuniin ja seuraan millon alakaa näyttää siltä että kuorrutus on sopiva, mutta nachot ei mustu ( ei ota kauan).

Kauhalla kippoon ja haarukalla ääntä kohti. Maistuu myös kylymänä ja on heleppo syyä kulussaki.

La 17.6.2017 Iin Röyttä

Lauantai oli sangen tapahtumarikas. Vaikkei mitään isompaa tapahtunutkaan, niin touhua riitti.

Lapset olivat edellisenä iltana innostuneet kalastuspuuhiin. Muita veneitä kohti ei saanut heitellä. Sen he tiesivät. Eikä rantakivikkoon. Sitä komentoa he eivät kuulleet tai viitsineet kuunnella. Veikkaan jälkimmäistä. Alta aikayksikön oli siis uistin kiinni jossain. Ei muuten lähtenyt irti. Vapa jäi rannalle – siima kiinni jossain vedenalaisessa kivikossa. Ja kalastus loppui siihen.

Olimme sitä mieltä että aikuiset eivät nyt tätä hoida vaan saavat muksut keskenään pähkäillä kuinka saada uistin irti. Vapa nojasi kivikkoon siima tiukalla. Sen verran Kaitsu auttoi että neuvoi pyytämään Aleksin isältä Jarilta lainaan kumpparia, jolla voisi mennä uistimen luo ja irrotus helpottuisi.

Kotvan kuluttua Jari saapui kumiveneellä Mamarosan viereen. Lapset olivat kyllä löytäneet tiensä heidän veneelleen uistimenirrotusapua pyytämään, mutta sovitusta poiketen he olivat käskeneet Jarin Kaitsulle kaveriksi sitä irrottamaan. Ja irtosihan se.

Uuden laiturin pikkuvikoja fiksattiin useamman venekunnan miesten voimin. Aivan käsittämätön valikoima löytyi muuten työkaluja veneistä! Isompiki remppa olisi kyllä onnistunut. Helposti.

Päivän ruokateemana oli pasta. Pasta on veneruokaa. Makaroneilla on pitkät päiväykset ja ne säilyvät hyvin kuivamuonakaapissa. Meilläkin kaapista löytyy jos minkälaista nauhaa, kierrettä, rullaa, penneä, perhosia, rakettia… Jatkuvassa etsinnässä onkin maukkaiden ja helppojen kastikkeiden ideoiminen pastan kylkeen. Jamie Oliverin ruokafilosofia on lähellä omaani ja häneltä sain idean Camenbert-pastaan. Myös suosittu ruokablogi Pastanjauhantaa oli Jamien versiota testannut ja sen hyväksi havainnut.

Originaaliin reseptiin juuston lisäksi tulee valkosipulia, tuoretta rosmariinia, öljyä ja mustapippuria. Minä muokkasin reseptiä omaan suuhuni sopivammaksi vaihtaen öljyn valkoviiniin ja rosmariiniin lempiyrttiini timjamiin. Jo koska sellerisuolaa kaapista löytyy, niin ripautin myös sitä hieman mukaan.

Camembert-pasta

Pastaa
Camembert-juustoa 250g kiekko
Valkosipulia pari kynttä
Valkoviiniä
Timjamia
Mustapippuria
Sellerisuolaa (ei pakollinen)
Parmesaania (reilusti)

Pistä pastavesi kiehumaan ja kuumenna uuni parisataseksi. Poista camembert-kiekosta muovi ja siirrä se takas puurasian alaosaan, jossa sen kaupasta luultavimmin ostit. Leikkaa juuston pinnalta pois kiekko ja painele juustoon pari hienonnettua valakosipulin kynttä. Rouhase pintaan mustapippuria. Päälle tuoretta timjamia ja loraus valkoviiniä. Siirrä kommeus uuniin. Raasta parmesaani ja kun pasta on kiehunu niin kaaja keitinvesi pois ja sekota parmesaaniraaste pastan joukkoon. Ota juustokiekko pois uunista (juuston sopiva sulaminen ja värin saaminen pintaa ottaa 20-30min uunista riippuen). Asettele pasta tarjolle ja viereen sulanut camenbert, josta jokainen saa lusikalla kuopasta sulaa soosia pastan päälle.

S/Y Hanhen väki kävi tämän sitloorassamme testaamassa ja ykskantaan totesimme – jatkoon!

Olemme muuten koonneet ruokareseptimme nyt omalle sivulleen, jotta niitä on helpompi selailla. Klikkaa reseptit-linkkiä sivun yläreunassa.

Maistuvaa jämäruokaa kanasta, kookoksesta ja couscousista

Kannaa
Purkki kookosmaitua, 2dl
Couscousia
½-1 limen mehu
Vihiriä paprika
Purkki herkkusieniviipaleita
Murskattuja pistaaseja
Mausteet maun mukkaan

Lasten aterialta jääneet kanan filekset pannulle hautumaan kookosmaitoon. Piliko vihiriä paprika messiin. Purista joukkoon limen mehua. Kaaja couscousia vappaalla käjellä. Jos kaajoit yli 2dl niin lissää hieman vettä. Kääntele ja oottele että kookosmaito immeytyy couscouseihin. Ennenku on valamista niin lissää messiin purkki viipaloituja herkkusieniä. Maista ja mausta! Pistä valamis annos nätille lautaselle ja ripottele pinnalle murskattuja pistaasipähkinöitä. Son siinä!
 

26.7.2016 Gårdsviken, Kalix

Aamu oli tuskainen, mutta onneksi vaan allekirjoittaneen osalta. En ole allerginen millekään muulle kuin ruotsalaisille itikoille – niille samaisille joita ei saa pesemällä purjeista irti. Ne ovat pieniä ja äkäisiä, eivät pidä minkäänlaista ääntä ja pistävät kuin pirulaiset. Niitä pistoksia löytyi minusta aamulla kymmeniä ja taas kymmeniä. Kutisevia paukamia nousee ja pahimmillaan pistoskohdat alkavat märkimään. Tätä kirjoittaessani on vasen nilkkani turvonnut muodottomaksi ja Hydrocortison on paras ystäväni. Muualla kun täällä en onneksi ole tähän lajiin törmännyt ja varmasti jatkossa muistan suojata itseni viimeisen päälle. Nyt itikat johtavat 2-0, mutta täältä tullaan vielä!

Lapset uiskentelivat pitkin päivää – pelastusliiveillä ja ilman. Ida leikki Aleksin kanssa ja välillä Aleksi ja Otto touhusivat keskenään. Saareen saapui myös Suomen lipun alla veneilevät Iitu ja Topi – uudet tuttavuudet ja samaa ikäluokkaa meidän muksujen kanssa. Yhdessä etsittiin Pokémoneja ja riemu repesi kun Topi löysi laiturilta Pikachun! Emil keskittyi etsimään sammakkoja, mutta valitettavasti yhtään ei nyt löytynyt vaikka yleensä niitä hyppii joka puolella.

Myöhäiseksi lounaaksi hauduttelin lapsilta jääneistä potuista kapriksilla buustatun tortillan. Ihanan hapokasta! Kylkeen tekaisin ranskankermasta, kylmäsavulohesta, sipulista ja tillistä ja puolikkaan limen mehusta lisukkeen. Kuppi taidettiin melkein nuolla puhtaaksi vaikka annos oli reilu.

Kaitsu kävi saunassa ja sen päälle istuimme iltaa nauttien uutta herkkututtavuutta. Kippari pyörähti nimittäin ennen purjehdusreissua Belgiassa ja hänelle oli tarjottu siellä oluen kylkeen juustokuutioita ja purkki sellerisuolaa juuston päälle ripoteltavaksi. Sen verran ison vaikutuksen oli yhdistelmä tehnyt, että tuomisina kotiin oli kaksi sirotinta täynnä sellerisuolaa – toinen kotiin ja toinen paattiin. Voin kertoa että todella toimii! Ja koukuttaa! Olemme kokeilleet nyt erilaisia juustoja ja havainneet tarkoitukseen parhaaksi pehmeät sekä kermaiset juustot. Meidän sellerisuolassa sellerin osuus on vähäisempi kuin belgialaisessa oluthuoneessa tarjoillussa, mutta silti se antaa kivan sävyn. Seuraavaksi täytyy kollata kaikki paremmin varustellut maustehyllyt ja jos ei onnistu niin seuraavalta samalle suunnalle suuntautuvalta reissulta on ihan pakko hommata lisää. Jos löydätte jostain niin kokeilkaa ihmeessä!

25.7.2016 Hellälä, Tornio – Gårdsviken, Kalix

Olimme ajatelleet irrottaa aamulla jo yhdeksän aikaan, mutta sen verran makeasti venytytti, että lojuimme sängyssä vielä tuohon aikaan. Edessä oleva pitkä purjehduspäivä painoi kuitenkin päälle, mutta aamukahvit juotiin kuitenkin ennen lähtöä rauhassa. Kaitsu hoiti tankkaukset ja minä valmistelin paatin sisältä merenkulkukuntoon. Kohteliaisuuslippu saalinkiin ja menoksi.

Päivämatka oli pitkä, reilut neljäkymmentä meripeninkulmaa, ja hieman jännitti että kuinka muksut pitkän päivän jaksavat. Päämääränämme oli kuitenkin yksi suosikkikohteistamme ja sen ajatuksen varjolla myös lapset jaksoivat paremmin. Matka taittui välillä purjehtien ja välillä moottoroiden. Olisihan tuo ollut kiva hieman enemmänkin purjehtia, mutta saimme sentään melkein puolet matkasta taittaa ilman moottorin ääntä.

Välillä rullasi sen verran, että muksut kömpivät yksi toisensa jälkeen sitlooraan unille. Ja myös sellainen ihme nähtiin, että kaikki kolme oikeasti nukkuivat päiväunet ja vielä yhtä aikaa! Melkoinen yllätys! – Ja lisää yllätyksiä oli luvassa.

Välipalaksi Lotinan pentteri tarjoili maailmalla jonkinmoiseksi ruokahitiksi noussutta spagettileipää.

Lähestyessämme Gårdsvikenin laituria koettiin päivän toinen yllätys. Laiturilla meille huiskutteli nimittäin Idan ystävä Aleksi ja Kirppu katosi sillä siunaamalla touhuamaan ja leikkimään kaverin kanssa.

Illallinen nautittiin paikalliseen tapaan laiturilla. Hetki täytyi kuitenkin pohtia että pystymmekö, sillä täällä on alkanut hapansilakkasesonki ja purkkeja oli naapuripöydissä useita! Olin pentterissä valmistamassa kanaa mustapippurijuustokastikkeessa kun Kaitsu kävi minulle asiasta ilmoittamassa. Rohkaistuimme ja täytyy sanoa, että kyllä tuohon hajuun alkaa jo turtua. Kanakastikkeen kyljessä nautimme couscousia ja punaisia linssejä – toimi.

Jäimme laiturille istumaan iltaa töreläisten seurakavereiden ja Aleksin isän kanssa. Minua tultiin myöhemmin pyytämään saunaan paikallisen naisdelegaation toimesta. Hieman arkailin, sillä täällä on tapana pitää mixbastua kellon lyötyä seitsemän illalla. Minulle kuitenkin vakuutettiin että pelkkiä naisia on saunomassa, joten keräsin saunakamppeeni savineen hunajineen päivineen ja lähdin pitämään spata ruotsalaisten kanssasisarien kanssa. Päästyäni saunalle istui puolialaston mies portailla vilvoittelemassa. Hän kuitenkin kertoi olevansa juuri lähdössä, joten painelin sisään löylyihin. Kierrätin hunajaa ja savea ja puhuimme mukavia löylyistä nauttien. Voitte vain kuvitella yllätykseni kun yhtäkkiä remmi miehiä astui sisään ja istahti kanssamme lauteille. Yllätyksestä hämmentyneenä tarjosin hunajaa ja savea myös heille ja lopulta meitä istui lauteilla melkoinen spa-jengi. Kehuivat kovasti mömmöjäni – sukupuoleen katsomatta.

Kaikenlaista sitä.

Ilta päättyi kahden kitaristin säestyksellä nuotion ympärillä lauleskeluun.