21.7.2015 Kallaxön – Svinöra

S/Y Mamarosalla ja S/Y Saralla oli alkanut miehistön vaihto. Ida lähti jo edellisiltana yökylään S/Y Saraan. Aamulla hän kävi meitä tervehtimässä, mutta aikoi jäädä päiväksikin Saran muonavahvuuteen.

Lähdimme peräkkäin Kallaxönistä etelään kohti Piteån saaristoa.

Tuuli vähän pyörähti matkalla. Aluksi se oli NW 2 m/s ja loppumatkasta SE 3 m/s. Ajoimme genaakkerilla ja välillä moottorilla, kun tuuli oli liian heikko.

S/Y Sarasta soitettiin, että yksi gasti haluaa vaihtaa alusta. Ajattelin, että he varmaan pysähtyvät, jotta saamme heidät kiinni. Mutta ei! Veneestä hyppäsi mies mereen ja vene jatkoi matkaa! Noin kahden minuutin kuluttua olimme paikalla poimimassa gastia kyytiin. Nuori mies kiipesi alukseen ja kaivoi vesitiiviistä pussista päälleen kuivat vaatteet.

Oliko gastiliiton ja varustamon välisessä sopimuksessa tulkintaeroja? Vai oliko chef Lotinan hampurilaispihvien tuoksu niin vastustamaton?

Illansuussa rantauduimme Piteå Båtklubbin tukikohtaan Svinöraan. Paikka on meille hyvin tuttu aiemmilta vuosilta. Paikka on viihtyisä. Rannalla on useita nuotiopaikkoja, istuskeluryhmiä, lasten leikkipaikka, jalkapallokenttä, klubirakennus kioski ja pari saunaa. Vieraiden vapaassa käytössä on kanootteja ja optimistijollia. Meidän miehistömme eniten odottama juttu oli kuitenkin Piteopen FreeWifi ja sen mahdollistama rajaton YouTuben käyttö.

Svinörassa oli meidän lisäksi myös kolmas oululainen purjevene, loput olivat ruotsalaisia moottoriveneitä. Niin ja yksi tanskanlipulla varustettu ketsi, jolla ei ole taidettu purjehtia pitkään aikaan.

Vaikka Svinöra on viihtyisä paikka, on siinä yksi ikävä puoli. Ulos ja sisään kulkevat moottoriveneet tekevät koko ajan aallokkoa uloimmalle laiturille. Ja kyseinen laituri on niin matala, että fendareita on vaikea saada pysymään paikallaan. Syväyksen vuoksi uloin laituri on oikeastaan ainoa paikka purjeveneille.

Lieneekö edellisenä iltana kylvetty tarpeeksi, kun saunomiseen ei riittänyt innostusta. Saara ja Ida kävivät ottamassa löylyt uinnin lomassa.

Antti valmisti laivueellemme illalliseksi aivan uskomattoman herkullisen kana korman.

Emppu ja Otto kävivät kalassa. Empun uistimeen tarrasi toistakiloinen hauki.

20.7.2015 Luleå – Kallaxön (8 mpk)

Kiirehdimme maanantaina heti aamusta hoitamaan kaupungille asioita. Kristiina tarvitsi piilareita ja lapset uusia uikkareita. Systeemissäkin piti käydä. Piilareiden ostaminen Ruotsin puolella ilman reseptiä osoittautui muuten suhteellisen haasteelliseksi tehtäväksi.

S/Y Saran väki sai kaupungilla asioinnin ennen meitä valmiiksi ja lähti menemään edeltä. Olimme edellisiltana katsoneet valmiiksi pari kohdetta, joiden välillä valinta tehtäisiin vasta matkalla tuulen riittämisen perusteella.

Kävimme myös satamassa sijaitsevassa venetarvikeliikkeessä. Kotikaupungistamme Oulusta puuttuu varsinainen veneilyyn erikoistunut liike, joten kunnon kauppaan pääseminen on sinänsä harvinainen kokemus. Onneksi Ojan Rauta on viime vuosina kehittänyt veneilyosastoaan, onpa liikkeessä jopa allas veneitä varten!

Otto ihasteli moottoriveneitä.

Veneliikkeessä käydessämme iski ankara sadekuuro. Valitettavasti olin unohtanut perähytin ikkunat auki. Päällystö punkka lainehti. Kirjaimellisesti.

Kristiina nappasi meille lounaan kaupungilta. Herkuttelimme sadetta pitäessä.

Kun sade alkoi helpottaa, lähdimme ajelemaan. Keli oli niin kevyt, että moottorointi oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Soittelimme S/Y Saralle. Heille tuulta oli riittänyt hiukan, kun olivat ehtineet ulommas. Sovimme tapaavamme Kallaxönissä, Båtklubben Neptunen satamassa.

Kohdevalinta osui nappiin. Satamassa oli meidän lisäksi vain yksi muu purjevene. Saimme kaiken Saran väen kanssa käytännössä keskenään käyttöön. Pursimajan ystävällinen haminamestari esitteli meille fasiliteetit.

Otto ja Emil innostuivat, kun pursimajasta löytyi pleikkari ja pingispöytä. Pihan leikkipaikkavälineet olivat myös ahkerassa käytössä.

Otto ja Emppu ottivat kalastusvälineet mukaan, ja kävivät polkuveneellä uistelemassa.

Saara ja Ida kokeilivat kanoottia.

Parasta viihdettä sekä aikuisille että lapsille oli aivan ehdottomasti lämpimässä paljussa lilluminen. Lilluimme ja saunoimme huolellisesti. Kuusi tuntia!

19.7.2015 Klubbviken – Luleå (8 mpk)

Sunnuntaina lähti käyntiin purjehduksemme kolmas viikko. Olimme Luleån edustalla Klubbviken Havsbadissa. Otto, Emil ja Ida riensivät aamiaispöydästä kiireellä rannalle touhuamaan. Kaksi juttua tuntui olevan ylitse muiden.

Otto sai köysiradalla hyvät vauhdit.

Öinen sade ja pomppulinna olivat verraton yhdistelmä. Miehistömme pitikin kiikuttaa pomppulinnasta suoraan suihkuun ja vaatteiden vaihtoon.

Kävimme Kristiinan kanssa kävelyllä lasten rauhoittuessa veneessä. Alueella on kahdenkokoisia hyrhyttejä eli vuokramökkejä. Useampi saunakin löytyy.

Ida sanoi jälleen tällä erää heipat kaverilleen S/Y Viiverin Nellille. Heillä oli tarkoitus lähteä ylittämään lähipäivinä.

Ystävämme S/Y Saralla lähtivät jo varhain aamulla Luulajaan. Heille oli tulossa lisää miehistöä – tai itseasiassa naisistoa. Me purjehdimme iltapäivällä perässä kaupungissa sijaitsevaan Ettansin satamaan.

Ilta vierähti bunkratessa. Sataman vieressä on kookas ruokakauppa. Haimme ruokaa ja juomaa noin kymmeneksi päiväksi. Polttoainetankin ja varatankit täytimme myös, vaikka ruotsalaisen dieselin käyttö vähän arveluttaakin. Laituriparlamenteissa puhutaan, että ruotsalainen ”eko-diesel” toimii hyvänä kasvualustana dieselbakteerille.

18.7.2015 Gårdsviken – Klubbviken (21 mpk)

Miehistö touhuili aamupäivän saaressa. Naapuriveneen pojat saivat pyydettyä muutaman kalan. Ottokin innostui kokeilemaan onnea pilkillä, mutta valitettavasti paistinkaloja ei tullut.

Iltapäivällä lähdimme kohti etelää. Tuuli oli S 7-8 m/s. Matkalla kuulimme, että seurakaverimme S/Y Viiverissä etsiskelevät vapaata tilaa Luleån edustan hiekkasaarilta Klubbvikenistä ja Likskäristä. Samoin ystävämme S/Y Saralla lähtivät aamupäivällä ylittämään Marjaniemestä Ruotsin puolelle. Myös heihin saimme yhteyden matkan aikana.

Emil tuli istumaan jälleen lempipaikalleen.

Yllätys oli mieluinen, kun saimme VHF:llä tiedon Klubbvikenissä olevan hyvin tilaa. Paikka on nimittäin todella suosittu ja useana kesänä olemme joutuneet kääntymään aallonmurtajalta takaisin ulos sataman ollessa täynnä. Ilmeisesti illaksi luvatut sateet olivat ajaneet veneilijät toisenlaisiin kohteisiin tai takaisin kotisatamaan.

Menimme siis kaikki kolme alusta Klubbvikeniin

Idan kaveri Nelli S/Y Viiveristä oli jo odottamassa laiturilla.

Klubbvikenin ravintolaa on kehuttu kovasti. Saimme kolmen aluksen väelle pitkän yhteisen pöydän ja herkuttelimme ribseillä ja angus burgerilla. Oikein hyvää. Ylistetty bouillabaisse jäi kokeilematta.

Syönnin jälkeen Ida ja Nelli leikkivät yhdessä nukkumaanmenoon asti.

Ilta oli sateinen. ehdimme vielä saunaan. Hyvin ruotsalaistyylinen löylykokemus.

17.7.2015 Gårdsviken

Perjantai aloitettiin S/Y Mamarosassa chef Lotinan loihtimilla sandwicheilla.

Koska edellispäivän olimme merellä emmekä siksi ehtineet nostaa juhlaliputusta, päätimme nyt nostaa Suuren Paraatin Emilin syntymäpäivän kunniaksi. Naapuriveneistäkin käytiin päivän mittaan onnittelemassa syntymäpäiväsankaria.

Gårdsvikenin vilkas laiturielämä perustuu pitkälti pöytäryhmiin, joiden ääreen veneilijät kokoontuvat aterioimaan ja seurustelemaan. Mamarosankin väki istahti popsimaan sortimentin makkaroita lounaaksi.

Miehistömme päivä vierähti pitkälti vedessä.

Illalla rivistö grillejä sauhusi laiturin vieressä. Mekin kaitoimme illallisen laiturin pöydille. Otto, Emil ja Ida kävivät logaamassa läheisen geokätkön. Vieressämme aterioinut ruotsalaisperhe innostui kätköilystä, kun pyysimme heiltä käännösapua kätkön vihjeen kääntämisessä. Ei kestänyt kauan, kun heillä oli oma tunnus ja apsi puhelimessa. Otto neuvoi innokkaana heidän poikia ensimmäisen kätkön etsinnässä. Emil huomasi kielitaidon hyödyllisyyden ja kaivoi esille englannin oppikirjan.

Lapset halusivat fendarikiikun keulakannelle. Naapuriveneessä kiikku oli vähän korkeammalla.

Päädyimme viettämään koko illan uuden tuttavaperheen kanssa laiturilla seurustellen ja Skippoa pelaten. Tuli siihen paikalle myös herrasmies kitaran kanssa ja Kristiina innostui laulamaan. Oli tosi mukavaa.