La 10.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Emme aivan ehtineet saada Mamarosaa täydelliseen kesäkuntoon. Tarkoitan siis, että kyllä alus oli oikein hyvässä purjehduskunnossa. Emme vain ehtineet viedä sinne kaikkea sitä tavaraa, jota kuvittelemme tarvitsevamme kesän aikana; vaatteita, pelejä, kirjoja, elokuvia ja sen sellaista. Ja todellisuudessa huomattava osa tuosta tavarasta viedään aina syksyllä kotiin täysin käyttämättömänä.

Ida eli sudenpentu Kirppu lähti partioreissulle lauantaina aamuvarhaisella. Niinpä mekin pysyttelimme mantereella siihen asti.

Lauantaina viimein irrotimme. Valitettavasti jouduimme heikon tuulen vuoksi koneistamaan yli puoli matkaa.

Merellä oli hiljaista. Ei näkynyt veneitä. Yksinäinen joutsen ui veneen edestä Patelan merellä.

Kropsun jälkeen suuntasimme vähän ulommas ja nostimme purjeet. Hiukan jännä hetki, sillä isopurje oli aivan upouusi. Se tuntui istuvan tosi hyvin.

Saimme Mamarosan aivan epätodellisen hyvään kulkuun. Tavallisesti paksu rouva ei liiku noin liukkaasti kevyessä tuulessa. Lieneekö aivan uuden purjeen ansiota vai painolastin puutetta? Vaikkakin vauhti hiipui kelin uudelleen kevetessä, niin fiilistelimme purjeilla perille Iin Röyttään asti.

Röyttään olikin nyt jännittävää saapua. Toinen kahdesta laituristahan painui osittain upoksiin ja poistettiin viime vuoden kesäkuussa. Iin Röytän toimijat kertoi episodista uutisessaan. Toinenkin laituri poistettiin loppusyksystä.

Uudet laiturit valmistuivat talven aikana ja tuotiin Röyttään vasta kolme päivää sitten.

Myös Röytän maalaituri on remontissa. Vanha murskattiin talven aikana ja uusi pistettiin alulle jään päältä. Työ on kuitenkin vielä kesken.

Uusia poijuja asennettiin parhaillaan paikalleen.

Aleksi odotteli Ottoa laiturilla pelihommiin. Pojilla oli suunnitelmissa minilanit. Koska uudelle laiturille ei tullut vielä sähköä, pojat virittivät läppärinsä Röytän messiin eli kesäkeittiöön.

Hannun ja Jarin kanssa istahdimme hetkeksi karttojen ääreen ja perehdyimme muutamaan mahdolliseen lomapurjehduskohteeseen ja hienoon reittiin.

Illastimme M/S Dooriksen väen kanssa. Chef Lotina keitti makoisan korvasienikeiton ja Jari paistoi mahtavat pihvit. Ne oli paistettu niin täydellisesti, että aivan liikutuin.

Saunoimme Haukiputaan veneilijöiden pursimajalla. Sen verran venähti pitkäksi, että pelimiehet saivat vahingossa vähän liian paljon peliaikaa. Saunalta tullessamme he istuivat edelleen Messissä nenät kiinni näytöissä. He eivät joko tienneet, että sain vedettyä veneeseen sähköt tai sitten he olivat huomanneet Messin hyväksi pelipaikaksi.

Ei meinannut kevät tulla Oulun seudulle millään. Parisen viikkoa ollaan jäljessä tavanomaisesta.

Yleensä kotisatamassamme Hietasaaren Veneilykeskuksessa on äitienpäivän seutuvilla vahattu veneitä ja tehty muita kevätaskareita. Varhaisimmat ovat ahertaneet jo vappuna. Ei tänä keväänä.

Pääsimme ottamaan S/Y Mamarosalta peiton pois sunnuntaina 21.5.

Helatorstaina kyljet saivat vahan pintaan. Nyt kiiltää.

Lauantaina 27.5. Mamarosa laskettiin omaan elementtiinsä. Samalle illalle nostettiin mastokin paikalleen. Apuna operaatioissa olivat maanmainio telakkamestari Jarkko sekä purjehtijakollegat Petteri, Juha ja Mika.

Tuttuun tapaan alus täytyy jälleen täyttää käsittämättömällä määrällä tavaraa. Useamman autokuorman olemme Kristiinan kanssa jo roudanneet. Ja lisää viedään.

Tänään sain rikattua loppuun eli purjeetkin ovat paikallaan.

Merelle tekee aivan älyttömästi mieli. Röytästä puuttuvat vielä laiturit, mutta pienin toivonkipinä elää. Ilmeisesti laiturit on tänään hinattu saareen. Ehkäpä ne saataisiin huomenna paikalleen?

Olen kirjoittanut tänne useistakin kotimaisen musiikin sanoitusten helmistä ja aivopieruista. Arttu Wiskarin riimittelyt ovat itkettäneet ja naurattaneet monta kertaa. Tälläkään kertaa hän ei petä. En tosin ole aivan samaa mieltä hänen kanssaan.

Kuuntele Arttu Wiskari: Onko olemassa turhempaa kuin purjehdus musicme.com-palvelussa tai alta Spotifysta.

– ja suotuisia tuulia purjehduskaudelle 2017!

Olin jo heti äijäreissun jälkeen ottanut purjeet pois. Oli mukava saada ne kuivana purjepusseihin, niin ei tarvinnut levitellä niitä olohuoneeseen edellisvuotiseen tapaan.

Monenlaista tavaraa kuitenkin roudasin kotiin siihen tahtiin, että sitä lojui ympäriinsä monta päivää. Ottaa aikansa, että kaikelle löytyy sopiva säilytyspaikka talveksi

5.10.2016 Veneilykeskus, Oulu

Maston kaato kävi todella kätevästi. Kristiina toimi nosturinkuljettajana ja talkoomiehinä olivat luottokaverini Mika ja venenaapuri Kari. Maston tilalle laitoimme muodikkaasti ämpärin.

8.10.2016 Veneilykeskus, Oulu

Lauantaina veneiden nostoja olivat hoitamassa taitavat telakkamiehet. Toinen hoiti nosturia ja toinen traktoria. Veneitä nousi ripeään tahtiin, mutta silti hommassa ei vaikuttanut olevan kiire eikä ketään hoputettu. Hyvä niin, sillä kiireessä tahtoo tulla vahinkoja.

Telakkasäätiön tarjoaman parivaljakon lisäksi minulla ei tällä kertaa ollut muita apuna.

Levitin suihkepullolla pari kierrosta oksaalihappoa vesirajaan ja pesin painepesurilla levän pois pohjasta. Tuli puhdasta jälkeä. Keväinen pohjanmaalaus näytti onnistuneen hyvin.

Aikaa telakoinnissa meni eniten aluksen saamisessa vaateriin. Jos perä tai keula on ylempänä, sadevettä jää seisomaan helposti johonkin kulmaan. Asetin tunkin vetoaisan alle, kokeilin eri asentoja ja laskin vettä kannelle. Sopiva asento löytyi lopulta.

Haikeaa. Kesästä on vaikea luopua.

24.9.2016 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Ystäväni Hannu ja hänen poika Pietari lähtivät mukaan syksyn viimeiselle purjehdusreissulle.

Sää oli juurikin sellainen syksyisen harmaa. Mikään väri ei oikein näyttänyt miltään, paitsi ruskassa loistavat saaret.

Lauantaina purjehdimme Oulusta pohjoiseen Iin Röyttään. Kuinkas ollakaan, oli pohjoistuuli. Saimme siis luovia oikein kunnolla, mikä näkyy trackeristakin.

Oli niin hyvä porukka ja meininki päällä, että sitä ei edes vastatuuli latistanut.

Röytässä oli meidän lisäksi kolme muuta purjevenettä. Saunoimme huolellisesti ja paistoimme niin laajan sortimentin erilaisia makkaroita iltapalaksi, ettei muuta unilääkettä enää tarvittu.

25.9.2016 Iin Röyttä – Iin Röyttä • reitti kartalla

Koska lauantaina emme saaneet luovia ihan tarpeeksi, korjasimme tilanteen sunnuntaina.

Kiersimme Satakarin ja Kriistin myötäpäivään. Tikkasimme niiden sisäpuolelta etelään, kunnes pääsimme vähän hölläämään. Slöörillä ulkokautta paistoi vähän aurinkokin ja Mamarosa kulki makeasti. Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen palasimme Röyttään.

Kokkasimme niin tanakasti, että pyysimme naapuriveneen Matin auttamaan syömisessä. Vaikka olimmekin äijäporukalla liikkeellä, niin pöydässä oli myös salaattia. Tilanteesta on todisteena kuva, koska ei meitä muuten uskottaisi.

Yhden tähden iltapalan innoittamana purjehdimme vielä uudelleen päivän reitin ja pari muutakin reittiä. Sen verran oli sesonki jo lopullaan, että jossain vaiheessa vaihdoimme lajia. Haikkasimme joissain pohjoisruotsissa muutaman huipun ja laskimme pyyda pöllyten ja naamat virneessä.

26.9.2016 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Ehkä iltapalassa oli jotain tai öiset urheilusuoritukset vaikuttivat siihen, mutta aamulla väsytti tosi paljon.

Tuhti brunssi täytti mahat. Energiaa ei tällä kertaa tarvittu mihinkään extreme-suorituksiin, sillä keli oli liian kevyt purjehtimiseen. Moottoroimme pitkin sileää vettä.

Reissu oli aivan mahtava, mutta kotisatamaan saapuminen olisi voinut olla mukavampikin kokemus. Jotakin oli taas lirahtanut yhtiön väylään. Vesi oli ruskeaa, haisi karmealle ja höyrysi. Ihan pelkkää lauhdevettä se ei ainakaan ollut. Harmittaa, kun meidän kotivesiä kohdellaan noin.