La 10.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Emme aivan ehtineet saada Mamarosaa täydelliseen kesäkuntoon. Tarkoitan siis, että kyllä alus oli oikein hyvässä purjehduskunnossa. Emme vain ehtineet viedä sinne kaikkea sitä tavaraa, jota kuvittelemme tarvitsevamme kesän aikana; vaatteita, pelejä, kirjoja, elokuvia ja sen sellaista. Ja todellisuudessa huomattava osa tuosta tavarasta viedään aina syksyllä kotiin täysin käyttämättömänä.

Ida eli sudenpentu Kirppu lähti partioreissulle lauantaina aamuvarhaisella. Niinpä mekin pysyttelimme mantereella siihen asti.

Lauantaina viimein irrotimme. Valitettavasti jouduimme heikon tuulen vuoksi koneistamaan yli puoli matkaa.

Merellä oli hiljaista. Ei näkynyt veneitä. Yksinäinen joutsen ui veneen edestä Patelan merellä.

Kropsun jälkeen suuntasimme vähän ulommas ja nostimme purjeet. Hiukan jännä hetki, sillä isopurje oli aivan upouusi. Se tuntui istuvan tosi hyvin.

Saimme Mamarosan aivan epätodellisen hyvään kulkuun. Tavallisesti paksu rouva ei liiku noin liukkaasti kevyessä tuulessa. Lieneekö aivan uuden purjeen ansiota vai painolastin puutetta? Vaikkakin vauhti hiipui kelin uudelleen kevetessä, niin fiilistelimme purjeilla perille Iin Röyttään asti.

Röyttään olikin nyt jännittävää saapua. Toinen kahdesta laituristahan painui osittain upoksiin ja poistettiin viime vuoden kesäkuussa. Iin Röytän toimijat kertoi episodista uutisessaan. Toinenkin laituri poistettiin loppusyksystä.

Uudet laiturit valmistuivat talven aikana ja tuotiin Röyttään vasta kolme päivää sitten.

Myös Röytän maalaituri on remontissa. Vanha murskattiin talven aikana ja uusi pistettiin alulle jään päältä. Työ on kuitenkin vielä kesken.

Uusia poijuja asennettiin parhaillaan paikalleen.

Aleksi odotteli Ottoa laiturilla pelihommiin. Pojilla oli suunnitelmissa minilanit. Koska uudelle laiturille ei tullut vielä sähköä, pojat virittivät läppärinsä Röytän messiin eli kesäkeittiöön.

Hannun ja Jarin kanssa istahdimme hetkeksi karttojen ääreen ja perehdyimme muutamaan mahdolliseen lomapurjehduskohteeseen ja hienoon reittiin.

Illastimme M/S Dooriksen väen kanssa. Chef Lotina keitti makoisan korvasienikeiton ja Jari paistoi mahtavat pihvit. Ne oli paistettu niin täydellisesti, että aivan liikutuin.

Saunoimme Haukiputaan veneilijöiden pursimajalla. Sen verran venähti pitkäksi, että pelimiehet saivat vahingossa vähän liian paljon peliaikaa. Saunalta tullessamme he istuivat edelleen Messissä nenät kiinni näytöissä. He eivät joko tienneet, että sain vedettyä veneeseen sähköt tai sitten he olivat huomanneet Messin hyväksi pelipaikaksi.