Pe 30.6.2017 Tankar, Kokkola – Köpmanholmen, Larsmo – SSJ, Pietarsaari – Mässkär, Pietarsaari (26 mpk) • reitti kartalla

Naapurit katosivat aamulla tosi aikaisin. Me lähdimme liikkeelle vähän ennen kymmentä.

Ida ja Aleksi olivat tänään Mamarosan kyydissä ja auttoivat satamamanöövereissa.

Ida on jäänyt vähän koukkuun lasten sanaristikoihin.

Moottoroimme sisäväylää etelään.

Väylä on paikoin tosi kapea ja mutkainen, joten purjehtiminen voisi olla haastavaa. Minä en ryhtynyt siihen ollenkaan. Vaikka myrsky ei näille korkeuksille asti noussutkaan, niin tuuli oli aika rivakka ja puuskainen. Yksin olisi ollut vähän turhan paljon tekemistä.

Väylä oli vilkas. Pääasiassa liikkujat olivat pieniä avoveneitä, todennäköisesti saarimökkien kauppakasseja.

Pysähdyimme matkalla Köpmanholmeniin pienelle tauolle. Rannasta löytyy Terra Mare –maankohoamisnäyttely, joka kertoo jääkauden jälkeisestä maankokoamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

Viime käynnistäni Köpmanholmeniin on jo useampi vuosi. Muistelin näyttelyn olleen vähän laajempi. Nyt se oli kuitenkin vähän heikosti ylläpidetyn oloinen. Mielenkiintoinen kuitenkin.

Pietarsaaressa kävimme tietysti bongaamassa Baltic 175 Pink Gin VI:n. Onhan se vaikuttava ilmestys.

Dooris haki Jeppiksestä polttoainetta. Me otimme vettä. Onko tämä niitä moottoriveneilyn ja purjehduksen konkreettisimpia eroja?

Tankkausten jälkeen ajoimme Mässkäriin. Nyt olisi ollut tilaa purjehtia, mutta en viitsinyt tunnin matkaa varten ryhtyä. Sitä paitsi tuuli oli NE 10 m/s eli ei ihan leppoisa.

Mässkärin satama oli suojaisa. Se verran nälkä oli kehittynyt, että Mamarosan pentteri tarjoili laivueelle tuhdin annoksen kipparin pastaa.

Mässkär on todella hieno paikka. Rannalla tuntuva voimakas polttoaineen tuoksu kuitenkin häiritsee. Väkisinkin tulee mieleen, että onkohan läheisistä tankeista maaperään päässyt kovastikin valumaan.

Ida ja Aleksi halusivat tietenkin uimaan. Mässkärin ranta on hyvä esimerkki siitä, että ei hiekkaranta ole ainoa mukava uimaranta.

To 29.6.2017 Maakalla, Kalajoki – Tankar, Kokkola (28 mpk) • reitti kartalla

Unta riitti aamulla pitkään. Mitään kiirettä emme olleet aikoneetkaan pitää.

Saksalaiset tekivät lähtöä. He olivat kiinnittäneet poijuköyden melko tyhmästi. Heillä ei ollut minkäänlaista poijuhakaa ja köysi oli vedetty läpi poijunsilmästä ja sitten tehty kiristyvä lenkki. He tulivat pyytämään minua avuksi operaatioon.

Kun heidän vene oli turvallisesti irrotettu, huutelimme vielä puolin ja toisin kiitoksia ja hyvästejä. Olimme Jarin kanssa kovasti ihailleet saksalaispariskunnan purjevenettä. Se oli todella kaunis.

Olin vielä hyvästien jälkeen huutamaisillani: – She is very beautiful.

Viime hetkellä huomasin, että tilanteessa on ilmeinen väärinkäsityksen vaara ja pidin suuni kiinni. Pariskunnan rouva nimittäin oli kannella selvittämässä köysiä kumartuneena ja pyllisti minua kohti.

Jari onnistui pyydystämään kalastajan. Hän oli illalla sopinut, että jos aamulla pyydyksistä löytyy sopivan pieni lohi, hän ostaa sen soppakalaksi.

Hankintamatkalta tullessa Jari sanoi, että meidän täytyy lähteä saman tien. Kalajoelta oli tulossa kuunari, joka tarvitsi koko laiturin käyttöönsä. Olimme huomanneet aluksen lähestyvän, mutta emme arvanneet sen ajavan meitä pois.

Samapa tuo. Olisimme lähteneet tunnin sisällä kuitenkin. Odottelimme vain tuulen kääntymistä. Ida pakkasi reppunsa ja lähti M/S Dooriksen kyytiin.

Ajoin ensimmäiset kymmenen meripeninkulmaa moottorilla. Tuuli oli vastainen ja heikko. Sitten se voimistui ja kääntyi sen verran, että nostin ison ja avasin genoan.

Tuuli kääntyi kohta lisää, mutta heikkeni. Vaihdoin keulalle genaakkerin.

Vaikka tuuli keveni koko ajan, ajoin perille asti purjeilla. Vasta Tankarin ulkopuolella laskin purjeet. Moottoria tarvitsin vain satamamanöövereihin.

Dooriksen pentterissä oli valmistunut mahtava lohisoppa. Nostelimme rannalta pöytäryhmän laiturille ja katoimme siihen päivällisen. Olipa hyvää.

Seuraavaa päivää suunnitellen perehdyimme Jarin kanssa säätilaan ja erityisesti Suomenlahdelle ennustetun myrskyn vaikutuksiin tänne pohjoisemmaksi.

Aleksi ja Ida olivat olleet tutkimassa saarta jo sen verran pitkän tovin, niin lähdimme etsimään heitä. He olivat löytäneet monta jännittävää paikkaa saarelta, eivätkä malttaneet tulla veneelle.

Kävimme vielä yhdessä katsomassa vuonna 1889 rakennettua majakkaa vähän lähempää.

Ida löysi hauskan keinun.

Illalla otimme vielä hyvät löylyt. Unta ei tarvinnut houkutella.

Ke 28.6.2017 Museon laituri, Raahe – Maakalla, Kalajoki  (33 mpk) • reitti kartalla

Heräsin varhain. Keitin kahvit ja annoin Idan nukkua rauhassa.

Ruiskuhuoneella oli henkilökuntaa jo aamusta. Ystävällinen herra neuvoi suihkuhuoneen sijainnin.

Aamulla puhalsi vielä NW 10 m/s. Päätimme odotella, että tuuli hiukan rauhoittuu.

Idan hiusharjaa ei löytynyt mistään. Kävimme kaupungilla kävelyllä ja ostimme samalla uuden. Mielenkiintoista muuten, että marketin harjahyllyssä oli useampi sellainen hiusharja, joissa oli tosi paljon hiuksia. Ihmettelin asiaa hyllyä täyttäneelle myyjälle. Hän poisti harjat hyllystä ja sanoi, että jotkut ihmiset tosiaan tulevat harjailemaan hiuksia markettiin.

Kaupunkireissun jälkeen pidimme kipparikokouksen. Kävimme läpi säätilan ja reittisuunnitelman. Tavoitteena oli Maakalla ja mikäli tuulta ja jaksamista riittäisi, niin ehkä vielä pitemmästikin.

Kokkasin kanapastan, josta tiedän Idan pitävän tosi paljon. Hyvin maistui meille molemmille.

Aleksi pestautui toiseksi puolimatruusiksi. Idan kanssa he näppärästi irrottivat keulaköydet ja keräsivät fendarit kyljiltä.

Kun pääsimme sisäänajoväyliltä pois, nostimme purjeet. Aleksi seurasi tapahtumia mielenkiinnolla.

Tuuli oli NW 6-7 m/s. Mamarosa kulki oikein mukavasti. Hiukan vanha meri keikutti, mutta matka taittui mukavasti.

Matkalla ohitimme paikan nimeltä Paratiisi. Se on suoraan Hanhikiven eli rakenteilla olevan uuden ydinvoimalan edustalla. Sattumaako?

Tuuli alkoi heiketä. Puolimatruusien kanssa totesimme, että rannalla olevan suuren tuulipuiston kaikki propellit ovat pysähtyneet, tuuli loppuu. Kohta propellit ilmeisesti laitettiin uudelleen päälle, sillä tuuli virisi.

Illansuussa saavuimme Maakallaan. Saarella on oikeudellisesti mielenkiintoinen asema. Ruotsin kuningas antoi sille vuonna 1771 itsehallinnon, joka pätee edelleen. Metsähallitus on yrittänyt joskus saada saaren hallintaansa, mutta tuloksetta. Korkein oikeus totesi, että itsehallintolain mukaan päätäntävalta on edelleen kalastajilla. Saari ei myöskään periaatteessa kuulu EU:hun, sillä saari ei ole itse päättänyt liittyä unioniin.

M/S Dooriksen pentteri tarjoili laivueelle päivällisen.

Kävimme tutustumassa saaren kirkkoon ja museolatoon. Saunomaan pääsimme länsirannalla sijaitsevaan kolhoosisaunaan. En ole pitkään aikaan käynyt niin kuumassa saunassa.

Istahdimme hetkeksi nuotiopaikalle muiden veneilijöiden ja kalastajien kanssa. Saksalaisveneen kipparilla oli mukana kitara ja tulkitsi aivan uskomattoman hienosti Eaglesin Hotel Californian.

Vielä ennen nukkumaanmenoa Ida haastoi laivueen pelaamaan Trivial Pursuitia. Peli venähti myöhäiseen, mutta olipa mukavaa.

Ti 27.6.2017 Veneilykeskus, Oulu – Museon laituri, Raahe (41 mpk) • reitti kartalla

Tiistaina starttasi kesälomapurjehduksen isä-tytär -osuus. Lähdimme Idan kanssa kahdestaan kohti etelää. Samaa matkaa lähti Haukiputaalta aamulla startannut M/S Dooris, jonka miehistöön kuuluu Idan kaveri Aleksi.

Ida aloitti eväiden syömisen jo Oritkarin sataman kohdalla.

Tuuli oli lähtiessä NW 5 m/s. Koneistimme alkumatkan Saapaskariin asti. Sen jälkeen saimme purjehtia lähes koko matkan Raaheen. Vain Rautakallion kohdalla ajoimme lyhyen pätkän moottorilla.

Ajoimme siis Hailuodon sisäpuolelta, jossa väylän nimellissyvyys on vain 1,8 m. Kovasti pelkäsin, että jossakin kohtaa hiekka suhisee köliin, mutta niin ei käynyt. Kaiku ei näyttänyt missään vaiheessa alle 3 metriä.

Tuuli oli ulompana hiukan voimakkaampi, noin 6 – 8 m/s. Maininki keikutti sen verran, että en alkanut laittamaan meille ruokaa kulussa.

Illansuussa kiinnitimme Museon laituriin Raaheen.

Laituri on vähän huonossa kunnossa ja meidän paikkojen vieressä ei ole sähköpistoketta. Saimme kuitenkin vedettyä sähköt pitkällä kaapelilla.

Ruoka maistui meille kummallekin. Ida käväisi Aleksin kanssa kävelyllä. Minä en jaksanut lähteä mihinkään. Seuraavan päivän reittisuunnittelun jälkeen punkka kutsui väsynyttä.

Juhannuspäivä la 24.6.2017 Iin Röyttä

Vietimme lauantaina satamapäivää.

Lapset olivat liikenteessä koko päivän. He kävivät datailemassa purjehdusseuran majalla. Välillä he kokoontuivat johonkin veneeseen.

Kumppareita pörräsi satama-altaassa ja pyörähtipä joukossa välillä supparikin.

Palolaitoskin vieraili saaressa. Joku seura taisi saunottaa heidät.

Me kävimme Jussin ja Matin kanssa saunomassa purjehdusseuran pursimajalla. Aika monet löylyt tuli otettua, sillä eväätkin loppuivat kesken.

Ilta vierähti mukavasti S/Y Aallottaren ja S/Y Viiverin väen kanssa aivan pikkutunneille asti. Juuri niin mukava päivä kuin juhannuspäivän pitääkin olla.

Su 25.6.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Juhannuksenviettäjät kiiruhtivat pois saaresta heti aamusta. Luvassa oli sadetta ja vähän tuultakin. Me emme kuitenkaan pitäneet kiirettä, sillä emme kuitenkaan olisi ehtineet ennen saderintamaa Ouluun.

Chef Lotina tarjoili tuhdin brunssin. Pöydässä oli kokkelia, erilaisia makkaroita, sieniä ja paahtoleipää. Ja myrttisiä.

Odotimme yhden tumman pilven ylimenon. Se tarjoili suihkuja ja puuskia.

Ajelimme genoalla. Se toi vauhtia mukavat kuusi solmua. Eikä tarvinnut kastella isoa. Tosin Virpiniemen jälkeen tuuli oli niin vastainen, että jatkoimme koneella.

Miehistö vietti lähes koko matkan sisällä. Minä ajelin menemään ja suunnittelin seuraavan päivän bunkrausta.