1.7.2016 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Perjantaina pääsimme todella pitkään odotetulle kesän ensimmäiselle purjehdukselle.

Kiirehdimme liikkeelle mahdollisimman varhain iltapäivällä, kuten yleensä. Matka Iin Röyttään kestää noin neljä tuntia ja perilläkin on mukava ehtiä nauttia illasta ennen nukkumaanmenoa.

Tällä kertaa meillä oli vielä aivan erityinen kiire. Toinen Röytän laitureista on viety pois. Se alkoi vuotavan ponttoonin vuoksi upota. Asiasta tarkemmin Iin Röytän toimijat ry:n sivuilla. Kotisatamassamme Veneilykeskuksessa on laituriparlamentissa epäilty, että Röyttään on tänä kesänä perjantaisin kilpa-ajo. Häviäjät jäävät ilman laituripaikkaa. Stressiä pukkasi.

Jokerivaihtoehtona pyöri mielessä Hailuodon Marjaniemi, jossa oli Bättre Folk -festivaalit. Sieltä soittelikin S/Y Alma Librellä purjehtiva Oton kummisetä Kaitsu ja tiedusteli Röytän laituritilannetta viereen kiinnittynyttä helsinkiläisvenettä varten. Muitakin ystäviä festareilla oli. Valitsimme kuitenkin Röytän.

Kun pääsimme satamasta ulos, tuuli oli SW 3-4 ja sadekuuro iski päälle. Kevyehkö avotuuli olisi riittänyt ihan mukavasti lilluvaan etenemiseen. Nyt ei, koska stressi ja kiire. Samaan suuntaan sitä paitsi lähti toinenkin purkkari. Siitä piti päästä ohi. Olisi paremmat mahdollisuudet saada paikka.

Viritimme läppärin sprayhoodin alle. Kaverimme Arttu ja Juho olivat automatkalla Helsingistä Ouluun. Itseään ja kavereitaan viihdyttääksen heillä oli koko matkan kestävä live-lähetys ja zätti Facebookissa. Esitimme musiikkitoiveita ja lähetimme terveisiä.

Kellon merellä päätimme kokeilla purjehtimista – tai ainakin ns. ruotsalaista moottoripurjehdusta. Puolisen tuntia sitä kesti. Kropsun kupeessa tuuli tilttasi kokonaan.

Martinniemen paikkeilla saimme puhelimitse tiedon, että Röytässä on vain muutama vene.

Kiinnityimme ns. moottorivenelaiturin päähän, jossa riittää juuri ja juuri syvyys meille. Toinen vaihtoehto olisi ollut betonilaituri, mutta siinä lasten kulkeminen on vähän hankalaa.

Oli mahtava fiilis saapua Iin Röyttään. En edes yritä sen kummemmin kuvailla tunnelmaa.

Lähetin Kaitsulle kuvan sataman tilanteesta näytettäväksi helsinkiläisille.

Kevätaskareet S/Y Mamarosalla olivat tällä kertaa vähän laajemmat.

Henkinen valmistautuminen oli raskainta. Arvioimme nimittäin vesillelaskun tapahtuvan mahdollisesti vasta juhannukseksi. Viime vuonnahan vietimme äitienpäivänkin purjehtien.

Suurin urakka oli Mamarosan pohjan maalien uusiminen. Kaverini Hannu oli suurena apuna, kun hiomme vanhat myrkyt pois.

Tilalle tuli tuhdisti uutta tavaraa. Praimeria rullattiin pohjaan peräti viisi kierrosta ja antifoulinkia pari kierrosta.

Urakka haastoi luonnetta. Päivät veneen alla venyivät välillä öiksi.

Ehostus nuorensi rouvaa aivan selvästi, kun tummanpuhuva sävy muuttui valkoiseksi.

Uusimme sprayhoodin. Toimitin tekijälle jo kevättalvella vanhan malliksi ja kesän korvalla hän kävi sovittelemassa ja ottamassa lisää mittoja telakalla. Lopulta valmista tuli nopeasti.

Ison urakan tein myös lämmityslaitteen kanssa. Vanha, mutta tehokas Mikuni sai väistyä. Asensin tilalle Webaston

Patteritkin vaihtuivat. Uusimme sekä starttiakun että hupiakuston.

Monenlaista muutakin pienempää hankintaa ja fiksausta on tehty, ennen kuin Mamarosa oli tälle kaudella purjehdusvalmis. Vesillelasku tapahtui 21.6. eli juhannusta edeltävä tiistaina.