Olimme varanneet Mamarosalle nostoajan tämän viikon sunnuntaille. Viikon mittaan alkoi kuitenkin tuntua siltä, että emme taida olla vielä valmiita lopettamaan purjehduskautta.
Veneessä oli edelleen vielä paljon ns. varamuonaa ja kesän mittaan kertyneitä säilykkeitä. Kovin paljon ei siis tarvinnut tuoremuonaa bunkrata.
Olikohan Nuottasaaren tehdasalueelta taas karannut jotain myrkkyä, kun väylän varten oli vedetty puomeja ja vilkkupoijuja.
Oulu laajeni kuntaliitosten myötä viime vuodenvaihteessa ja uusia liitoksia on jälleen suunnitteluilla. Näyttää kuitenkin siltä, että Oulua yritetään laajentaa kaikilla käytössä olevilla tavoilla. Oritkarin nokka pitenee koko ajan.
Hilkka-mummu oli tuonut satamaan lapsille hiukan matkaevästä eli kulussa pidettiin lasten lättykestit.
Sää oli pilvinen, väillä oli hiukan tihkusadettakin. Tuuli oli NE-E 4 – 6 m/s. Mamarosa kulki tasaisessa maatuulessa tosi mukavasti.
Otto on tosi innostunut purjehdusvideoista, erityisesti extreme-meiningistä. Meidän purjehdus oli niin rauhallista, että pystyimme katselemaan videoita matkalla kannettavalta. Yksi Oton suosikeista on The Toughest Sailing Race in the World – Volvo Ocean Race 2011-12
Ehdimme perille Iin Röyttään ennen auringonlaskua. Elmeri kiiruhti laituria pitkin heti kyselemään Ottoa.
Laitoin sitlooran päälle kuomun, niin illalla tarkenee hyvin istua sitloorassa. Tapana on ollut myös irrottaa ruori ja kiinnittää se kannelle. Siten sitloorassa mahtuu paremmin liikkumaan laiturioloissa. Täytyy vain muistaa laittaa ruori takaisin paikalleen. Viime sunnuntaina en muistanut. Olimme jo irrottaneet peräköydet laiturista ja Kristiina alkoi vetää poijuköydestä keulaa poijua kohti. Tuli melko kiire hakea ja kiinnittää ruori. Onneksi keli oli siisti ja ympärillä oli tilaa.
Lasten mentyä nukkumaan Chef Lotinan pentteri tarjoili aikuisten iltapalaksi patonkia lampaan sisäfileen ja tsatsikin kera. Söin itseni tainnoksiin.
