Viikonlopun lähestyessä merelle lähtöä suunniteltiin jälleen kovasti. Kaikkien perheenjäsenten menot piti taas sovittaa jotenkin yhteen.

Starttasimme Oton ja Idan kanssa iltapäivällä Oulusta. Tällä kertaa mukaan ei lähtenyt pelkästään mummun leivonnaisia vaan myös mummu itse. Lapset olivat riemuissaan.

Saimme purjehtia koko matkan. Iso oli ylhäällä Oritkarista Martinniemen edustalle asti, genoaa rullattiin aina tilanteen mukaan. Sadetutkat vain eivät tuntuneet tänään tietävän mitään. Päivän mittaan tutkat lupasivat sateen kohta loppuvan, mutta lykkäsivät ennustetta koko ajan. Ei tihkusade reissua pilannut, mutta hyvin olisi pärjätty ilmankin.

Ehdimme olla Martinniemessä muutaman tunnin. Tarkoitus oli alun perin käydä luontopolulla tai kyläilemässä, mutta sateen vuoksi jäimme veneelle.

Mummu lähti Martinniemestä kotia kohti maata pitkin. Kristiina ja Emil tulivat illansuussa. Ajelimme Röyttään koneella ja kuivattelimme matkalla rullagenoaa. Matka oli niin lyhyt, että emme viitsineet isoa nostaa. Sen kuivaaminen jäi satamassa tehtäväksi. Otto seurasi matkan ajan sisällä tiukasti Ranska-Saksa futismatsia.

Iin Röyttään saavuttuamme viereemme töijasi pian saksalainen purkkari, S/Y Lotte. Eivät kai olleet jalkapallon ystäviä, kun olivat lähteneet merelle merkittävän pelin aikana. Mutta purjehduksen ystäviä olivat varmasti olleet pitkään, sen verran kokemus heijastui iäkkäästä pariskunnasta. Yksi saaren saunoista tarjottiin hyvin nopeasti heidän käyttöön. Vaikuttivat ilahtuneilta.

Otto sai luvan katsoa Brasilia-Kolumbia-matsia punkassa täppäriltä. Melko pitkään pieni jalkapallon ystävä jaksoi, ennen kuin uni vei voiton.