Torstaina lähdimme Mamarosalla merelle ystäväni Hannun ja pikkugastien Emilin ja Idan kanssa. Otto ei lähtenyt mukaan, sillä hänellä oli illalla jalkapallopeli. Ja Kristiina oli töissä.

Hilkka-mummu toimitti satamaan kaksi isoa laatikollista karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapset olivat esittäneet mummulle toiveita osittain kipparin tietämättä. Paljon muuta ruokaa ei nuorempi väki sitten tarvinnutkaan.

Määränpäänä oli Martinniemi. Tuuli oli matkalla pääsääntöisesti pohjoisesta, mutta voimakkuus vaihteli kovasti. Oulun edustalla seelasimme isolla ja genoalla 7-8 sekuntimetrin tuulessa. Sudenväylässä rullasimme keulapurjetta vähän sisään, toisaalta näkyvyyden parantamiseksi ja toisaalta varauduimme kapeikon yllättäviin puuskiin. Iso genoa nimittäin peittää näkyvyyden melko tehokkaasti.

Kiviniemen edustalla vaihdoimme keulapurjeeksi ST-jibin. Navakoituvassa 9-10 sekuntimetrin tuulessa se piti aluksen miellyttävämmässä asennossa. Virpiniemestä eteenpäin luovittaessa itseskuuttaava osoittautui entistä paremmaksi valinnaksi.

Martinniemeä lähestyessä tuuli heikkeni 2-4 sekuntimetriin. Vaihdoimme ison genoan takaisin. Tummien pilvien kuljettamat puuskat olivat edelleen noin 10 m/s. Ajoimme satama-aukosta sisään ja laskimme altaan suojassa purjeet. Ida veteli sikeitä peräpunkassa ja Emil sitloorassa.

Martinniemen satamaan tulo oli jälleen hiukan jännittävää. Väylän sattui melomaan tuttavapariskunta. Altaan syvyydestä ei ole oikein tietoa ja vieraspaikkoja satamassa ei käytännössä ole. Kiinnitimme lastauslaituriin neuvoteltuamme ensin asiasta paikallisten kalastajien kanssa.

Hannu läksi, Kristiina ja Otto tulivat alukselle illansuussa. Pieni pelimies oli tyytyväinen illan matsiin, oli saanut vihreän kortinkin.